VADELMAHILLO

Villivadelmahillo on maailman parasta!
Noh, eiväthän nuo puutarhavadelmatkaan huonoja ole... Mutta villeissä on toisenlainen makuvivahde... Aivan omalaatuinen makeus ja jälkiumami.

Jos on tottunut "aitoon" tavaraan, jäävät makunystyrät kaipaamaan puutarhavadelmista jotain potkua... Jotain... Vaikkapa lakritsinjuurijauhetta.  (HUOM. Niin kuin salmiakkia, ei verenpaineesta kärsivien kannata lakritsinjurijauhettakaan ihan rajattomasti nauttia). Lakritsijauheen voi sekoittaa jo sokeriliemeen, tai sitten lisätä viimeiseksi kuuman hillon sekaan. Hillon maku ei ensimaistamalta ole mitenkään erikoinen, kunnes lakritsijuuri tekee taikojaan... Kun hillo on jo syöty, sitten vasta "räjähtää" makunystyröissä. Varsinainen jälkielämyshillo!

VADELMAHILLO vuodelta 1909

2 kg. perattuja vadelmia
1 1/2-2 kg. sokeria
1/2 ltr. vettä

Hilloamiseen käytetään keittoastiana tinaamatonta kupari- tahi missinkikasaria, tahi myöskin amaloituja tahi kivikasaria.

Vesi ja sokeri (mielummin toppasokeria) keitetään kirkkaaksi lankamaiseksi sokeriliemeksi, josta vaahto kuoritaan tarkkaan pois. Lientä on senjälkeen jonkunverran jäähdytettävä, marjat pannaan sekaan ja hillo kuumennetaan hitaasti. Se saa kiehahtaa hiljailsella tulella useamman kerran, kasaria pudistellaan silloin, ja vaahto kuoritan hopealusikalla tarkkaan pois. Kun marjat näyttävät kirkkailta eikä vaahtoa enää muodostu pinnalle, pudistellaan hilloa vielä vähän aikaa, että marjat sen kautta täyttyvät ja näyttävät kokonaisilta, jonka jälkeen hillo kaadetaan kuivaan kuumennettuun lasipurkkiin.

Kun hillo on jäähtynyt, peitetään sen pinta konjakissa kastetulla pergamenttipaperilla ja kuumassa vedessä kastettu ja pyyhitty pergamenttipaperi sidotaan purkin päälle.

Hillo säilytetään kuivassa, viileässä ja pimeässä paikassa. Tilkkaseen kiehuvaa vettä tahi hillon liemeen liuotettua salisyylihappoa (1 gr. 1 kg:aan marjoja) saattaa sekoittaa valmiiksi keitettyyn hilloon, jotta se paremmin säilyisi.

Jos hillo säilyttäessä homehtuu, kuoritaan home pinnalta pois, ja hillo kiehautetaan, jos se alkaa käydä, lisätään vähän sokeria ja kiehautetaan samoin; jos se taas on sokeroitunut, lisätään vähän vettä ja hillo keitetään uudestaan.

_________________________

VADELMAHILLO nykykielellä

vadelmia
sokeria, vadelmien painon verran
(luomu lakritsipulveria,  oman maun mukaan)
vettä, puolet vadelmien painosta

kuvan hillo:
200 g vadelmia
200 g sokeria
1/2 tl lakritsipulveria
100 g vettä

Keitä vedestä ja sokerista miedolla lämmöllä kirkas liemi, (lisää lakritsijauhe). Kuori mahdollinen vaahto pois ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Laita vadelmat sokeriliemeen ja kuumenna kiehumispisteeseen miedolla lämmöllä. Heiluttele kattilaa, mutta älä sekoita hilloa, etteivät marjat mene rikki. Kuori vaahto pois ja anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes marjat näyttävät täyteläisiltä. Tavallisella sokerilla tehty hilloon jää juokseva liemi. Jos haluat kiinteämmän rakenteen, keitä hilloa vielä hetki kasaan. Kaada hillo puhtaisiin ja kuumiin lasipurkkeihin. Sulje kannet ja anna jäähtyä huoneenlämmössä. Säilytä hilloa jääkaapissa.

_________________________