Kaikki tapahtuu aina tarkoituksella, vaikka viime viikkoisen siivuouskomero-onnettomuuden tarkoitusta onkin vaikea ymmärtää. Nostin pölynimurin letkua seinätelineestään kun se osui hyllyn reunaan ja pudotti pesuainepurkin suoraan kipeän jalkani päälle. Juuri ennen terveysaseman työhönpaluutarkastusta, juuri kun jalkakivut alkoivat lopultakin olla historiaa. Ehkäpä se oli viesti maailmankaikkeudelta, että "palaa takaisin keittiöön, anna miehen hoitaa imurointi"?!
Olin jo varma, ettei murjotulla jalalla ole mitään asiaa töihin, muttei se ollutkaan niin vakavaa; sain lääkärintarkastuksesta "terveen paperit". Maanantaista lähtien olen siis ex-sairaslomalainen ja Anna Hildan koekeittiössä porisee vasta "virka-ajan" ulkopuolella, mutta porisee kuitenkin.
Työterveyslääkäri tiedusteli vastaanotolla lääkärimäisen kohteliaasti miten aikani on kulunut näinkin pitkällä sairaslomalla, sain siitä oivallisen tilaisuuden mainostaa isoäidin reseptejä. Voin nyt ylpeänä todeta, että lukijakuntani on tänään kasvanut: tähän mennessä olen laskuissani päässyt neljään interaktiiviseen kommentoijaan, plus äitiini, (joka tirauttaa aina blogitekstin luettuan emotionaaliset nostalgiakyyneleet), plus mieheeni, (joka väkisinkin joutuu koemaistajaksi ja esilukijaksi), joten lääkäri mukaanlaskettuna teitä lukijoita on nyt todistettavasti ainakin 7 !
Siivouskomerosta ja pesuainepurkeista johtaa aasinsilta takaisin isoäidin kirjan sivuille. 1900-luvun alussa ei ollut Marseille-saippuaa trendikkäissä pumppupulloissa, eikä tuoksuvia erikoissaippuakauppoja. Oli vain tehokas yhdistelmä tarmokkaita naisia, annos apteekin lipeäkiveä ja keittokirjan saippuanvalmistusohje. Itse pysyn tyytyväisenä pumppupulloineni nykyajassa, mutta nostan hattua isoäidin aikaisille arjen sankareille. Jos joku muu innostuu kotitekoisesta saippuasta v.1909-reseptillä, kertokaa ihmeessä kokemuksista!
******************************************
SAIPPUAN VALMISTUS
10 ltr. vettä
2 kg. rasvaa
1/2 kg. lipeäkiveä
3 dl suolaa
Rasva pannaan tulelle 9 litrassa kylmää vettä ja keitetään, kunnes se on jonkun verran sulanut. Lipeäkivi lisätään kolmessa osassa 20 min. väliajoilla, ja kaiken tään annetaan kiehua tasaisella tulella, kunnes seos juoksettuu.
Sitte listään suola ja 1 ltr. kylmää vettä; seos saa kiehahtaa, siivilöidään ja annetaan hyytyä. Saippua leikataan sopivan suuriksi palasiksi jotka kuivataan laudoilla lämpimässä paikassa.
**********************************************
Olen niin monesti miettinyt miten isovanhempani ja vielä vanhempanikin ovat olleet varsinaisia tuhattaitureita. He ovat osanneet vaikka mitä ja jaksaneet tehdä lähes kaiken itse. Ihan välillä hävettää, miten taitamaton itse on heihin verrattuna. Nykymaailmassa on kaikki niin valmiina. Täytyy tuntea todella suurta halua ja mielenkiintoa jos esimerkiksi valmistaisi saippuaa tällä tavalla. Mutta entisajan ihmiset eivät voineet juurikaan valita. Meillä on valinnan runsaus ja se johtaa helposti laiskuuteen ja passiivisuuteen. Voi rakkaat ihmiset menneisyydessä, jotenkin tuntuu että he olivat ehkä kiinteämmin kiinni elämässä. Ei ollut aikaa "joutavuuksiin". Ehkä tekemällä asioita niin kuin ennen on tehty, pääsisi hieman lähemmäksi heidän maailmaansa ja elämäänsä, jota niin kovin haluaisin ymmärtää.
VastaaPoistaälä muuta sano! Ja kuinka paljon onkaan asioita mitä me otetaan itsestään selvyytenä...mutta olen ihan varma että Anna Hilda ja aikansa ihmiset olisivat myös ylpeitä, tai ovatkin, tästä elämisen kevenemisestä...ei kaiken tarvitse olla vaikeaa ja monimutkaista, muttei kyllä liian helppoakaan...taidettiin osua olemisen ja onnellisuuden peruskysymykseen?! Ainakin olemme ottaneet ensiaskeleen siinä ymmärtämisen polulla...
VastaaPoistaKyllä vain, niin minäkin sen ajattelen. Itse asiassa kerran sanoin vanhoille tädeilleni (n. 80 vuotiaita ja yli) että kyllä se elämä taisi olla ihanaa silloin ennen. He kun kertoivat lehmipaimenena olostaan ym. "Yllättäen" he sanoivat, että ei se niin ihanaa ollut! Että kyllä nykyisin on paremmin. Mutta kultainen keskitie lienee tässäkin asiassa lähimpänä sitä, mitä tavoittelemme : )
VastaaPoistajust niin, ja ajattele, jos itse elämme 80-vuotiaiksi, miten tulkitsemme maailman muuttumista nuoremmille...kaikki on niin suhteellista...kunhan aina vain muisaisi arvostaa niitä hyviä asioita, pikkuriikkisiäkin...mukavaa alkuviikkoa !
VastaaPoistaKiitos sinulle kun jaksat.
VastaaPoistaMinulla on ollut aina ihntohimo "ennenaikaisiin" (onkohan enne)työtapoihin. Minulla iteselläni on myös isoäitini peruja keittokirja ja laatikko jossa on kortteja. Varmaankin siihen aikaan uusi juttu. Sekä hyllystäni löytyy Pula-ajan keittokirja josta sovelsin monia asioita lasteni oleessa piniä ja kananmunalle allergisia. ym. mukavaa korviketta sieltä löytyi.
Joten eiköhän näillä pärjätä vaikka ilman sähköä.
t. Sirpa
Sirpa, pula-aikana on tehty niin paljon käteviä keksintöjä, nyt ei tarvitse kun kaikki on näin hyvin...mutta vanhat kirjat ovat kyllä hienoja löytöjä !
PoistaKiitos saippuareseptistä! Polttelis kokeilla istekkin! :)
VastaaPoistaHosuli, kokeile vaan ja kerro sitten miten meni !
VastaaPoista:)
Muistan lapsuudestani kankisaippuan, jota ostettiin -50 luvulla kaupasta. Se oli ruskea tanko, josta leikattiin haluttu pala. Meillä isäntä itsepäisesti väittää, että nykyinen vihreä kaksipalainen Sunlait-saunasaippua on sitä kankisaippuaa. Saamme aina väittelyn riitaa hipoen, kumpi on oikeassa.
VastaaPoistaVoiko kukaan muistaa tarkasti ja auttaa selvittämään asian?
kyselee Kankisaippua
Kankisaippua, aika hauska riidanaihe teidän perheessä ! ;D
PoistaHarmi ettei mulla ole mitään omakohtaista kokemusta sunlaitista tai kankisaippuasta...
Lueskelin viestiketjua ja olin juuri hetkeä aiaisemmin lekenut saippuan historiaa.... Olisiko siinä ratkaisu kiistaan ?
VastaaPoista"Englantilainen herra Lever pakkasi saippuansa pakettiin, antoi sille harkitun nimen ja alkoi mainostaa saippuaansa julistein ja lehti-ilmoituksin. Saippuan nimen tuli olla helppo ääntää ja muistaa, sen piti synnyttää myönteisiä mielleyhtymiä ja nimen tuli olla helppo kääntää muille kielille. Syntyi Sunlight saippua, jota on edelleen Suomessakin saatavilla. "
http://www.helsinki.fi/kemia/opettaja/aineistot/saippua/saippuan_historia.htm
Nyt on varmaankin ihan pakko käydä ostamassa palanen sunlightia...
Poista;)