Oljilla paistettu ankerias ja kalareppanan kohtalo on jollakin kummallisella tavalla koskettanut minuakin. Ensilukemalta ankerias resepti kuulosti puhtaalta viihteeltä, luin sitä huvittuneena hikerrellen. Sitten kuvittelin kiemurtelevan käärmemäisen kalan isoäidin aikaisessa keittiössä ja etikkaveden, jota se joutui vetämään kiduksiinsa. En osaa sanoa kumpaa säälin enemmän; ankeriasta vai kokkia. Sen jälkeen ajatukset pyörivät olkipedissä. Ankerias ei ole mieliruokaani, mutta muuttaisivatko oljet kaiken?
Harva resepti on puhutellut näinkään pitkään, joten olijilla paistettu ankerias on paikkansa ansainnut Anna Hildan reseptiblogissa, vaikken kyllä luultavasti ikinä sitä kokeilekaan.
**********************************************
OLJILLA PAISTETTU ANKERIAS
Ankerias saadaan helpoimmin hengiltä jos sen pitää vähää aikaa etikan sekaisessa vedessä. Senjälkeen avataan se selänpuolelta, sisälmykset poistetaan, kala huuhdotaan ja selkäruoto leikataan varovasti pois. Kala pyyhitään kuivaksi, suolataan hiukan ja jätetään silleen pariksi tunniksi. Olkia asetellaan pitkään uunipanuun, ankerias levitetään oljille nahkapuoli alaspäin.
Kala sivellään vatkatulla munalla ja pannaan lämimään uuniin paistumaan. Vähän ajan kuluttua sivellään se uudelleen ja paistetaan sitte kypsäksi.
Tarjotaan erikseen kirpeän kastikkeen kera tahi voileipäpöydässä.
**********************************************
Minulla on italialaisen ruoan keittokirja. Siitä olen myös henkeä haukkoen lukenut erästä ankeriasreseptiä. Ankeriaan täytyy olla elävä ja siinä oli kerrottu kaksi tapaa, jolla se saadaan hengiltä. Myös rapujen keittäminen elävältä tuntuu pahalta. Elämä on raadollista, mutta minä olen kyllä kasvissyöjä, sen verran olen herkkä ihminen.
VastaaPoistaMielenkiintoista !
VastaaPoistaTaidankin etsiä Anna Hildan keittokirjasta sinulle jatkossa kasvisreseptejä...
:)
: )
VastaaPoista