MARJAVIINI

Heti kun kaadoin kiehuvan veden marjojen päälle, poksahtelivat mustaherukat rikki ja vesi värjäytyi  kirkkaan punaiseksi. Ilmassa leijaili hämmästyttävän voimakas marjan tuoksu.

Kolmantena aamuna pinnalla kellui pikkuriikkisiä valkoisia pisteitä. Hometta, ajattelin pettyneenä. Kalastin pisteet pois, ja ne olivatkin rakenteeltaan kovia, ilmeisesti marjojen siemeniä. Home olisi luonnollisestikin ollut pehmeää. Huokasin helpotuksesta, mutta aloin epäröidä, löydänkö lähipiiristä ketään, kenelle kuukauden päästä uskaltaisin tarjota maistiaisia. Ei tullut montaakaan nimeä mieleen.

Viidentenä aamuna vesi oli sumeaa ja osa marjoista oli noussut pintaan. Potentialisten maistajaehdokkaiden joukko pieneni entisestään. Pinnalle oli muodostunut pieniä kuplia, aivan kuin liemi olisi alkanut käydä, mietin, ja hoksasin, että sehän tässä ilmeisesti oli tarkoituskin. Siksi kai marjajuomaa seisotetaan viikonpäivät huoneenlämmössä ilman kantta.

Viikon kuluttua kaikki marjat kelluivat turvonneen näköisinä syvän punaisen liemen pinnalla, eikä tuoreen marjan tuoksusta ollut enää tietoakaan; purkista levisi imelän hiivan löyhkä. Epäröin rohkeuttani ja arvelin, että isoäidin aikainen viini saattaa jäädä minultakin maistamatta. Onneksi sitä ei tässä vaiheessa vielä tarvinnut maistellakaan. Kaadoin konjakin marjapedille, suljin kannen ja siirsin juoman  ylhäiseen yksinäisyyteensä jääkaapin alahyllylle. Sinne se unohtui viideksi viikoksi, kenelläkään ei ollut mitään hinkua korkata viinipurkkia.

Keräsin kaiken rohkeuteni ja maistoin marjaviiniä ensimmäistä kertaa vasta kun siivilöin marjat juomasta. Purkin pohjalle jäi hiivasakkaa ja marjat haiskahtivat käyneiltä, mutta itse juomassa ei ollut häivähdystäkään hiivasta. Kauniin punainen juoma oli kirkasta ja kuivaa. Hapan viini maistui aidosti marjoille ja vei ajatukset luontoon. Rohkeista ystävistäni koostunut makuraati otti myös juoman hämmästyneen positiivisesti vastaan, ainoan miinuksen sai viinin happaman kuiva luonne. Liemeen voisi siis lisätä hieman sokeria. Se kannattaisi tehdä vasta pullotusvaiheessa, muuten sokeri kävisi vain alkoholiksi ja tekisi viinistä väkevää.

*******************************************

MARJAVIINI vuodelta 1909

8 ltr. vadelmia
8 ltr. mustia viinivarjoja
vettä
2 dl. konjakkia

Vadelmat ja huuhdotut mustat viinimarjat pannaan pieneen hanalla varustettuun tynnyriin, ja kiehuvaa vettä kaadetaan päälle niin paljon että marjat peittyvät. Tynnyri saa seisoa yhden viikon lämpimässä huoneessa, jonka jälkeen konjakki lisätään ja kansi kiinnitetään päälle.

Tynnyri säilytetään hyvässä kellarissa 6 viikkoa liikuttamatta. Viini siivilöidään pulloihin, jotka tulpitaan, lanka sidotaan korkkien yli ja pullot harstataan.

******************************************

MARJAVIININ TESTIERÄ NYKYKIELELLÄ

2 dl vadelmia
2 dl mustaherukoita
1 l vettä
1/2 dl konjakkia

Kaada marjat lasipurkin pohjalle, keitä litra vettä ja kaada se marjojen päälle. Jätä purkki viikoksi keittiön työtasolle, harsokankaalla peitettynä.

Lisää purkkiin konjakki ja sulje kansi. Anna juoman tekeytyä jääkaapissa ainakin kuukauden päivät. Siivilöi suoraan tarjoilukarahviin, tai tiiviskorkkiseen lasipulloon. Säilytä jääkaapissa. Tarjoa aperitiivinä tai jälkiruokaviininä.

*****************************************