Haltioituneena luen linnunlihan säilyynpanon uudelleen ja uudelleen. Ohjetta noudattaen kuka hyvänsä entisajan ihminen osasi toimia kuin ammattilainen. Haltioituneena kuvittelen vanhan ajan tynkää tuotantoketjua, nykyisin näistä asioista ymmärretään vain metsästysseuroissa. Saahan toki Matti Meikäläinenkin marketista pakastettuja viiriäisiä sun muita, mutta tämän reseptin hieno idea menisi niiden säilömisessä ihan pieleen. Eikä kyllä äkkiseltään tule mieleen mistä läkkipeltisiä tölkkejäkään voisi hankkia.
Luen linnunlihan säilyynpanon yhä uudelleen ja uudelleen. Säilön linnut ajatuksissani ja päästän mielikuvitukseni valloilleen. Ja julkaisen oheen muidenkin ihasteltavaksi.
__________________________________________
LINNUNLIHAN SÄILYYNPANO vuodelta 1909
Linnut puhdistetaan ja paistetaan voissa. Paistumisen aikana lisätään niille lihalientä tahi vettä (mutta ei kermaa eikä maitoa). Liha ei saa paistua liian pehmeäksi, sillä se pehmiää vielä jonkunverran säilykepurkkia keittäessä. Liha poistetaan luista, pannaan hyvin puhdistettuihin läkkisiin säilykepurkkeihin niin tiiviisti kuin mahdollista, ja kastike siivilöidään päälle. Kannet joko väännetään tahi juotetaan kiinni, ja purkit keitetään vedessä 1/2-1 tunti. Vettä täytyy olla niin runsaasti, että purkit peittyvät, ja jos kannen kohdalta nousee vesikuplia, on se merkkinä siitä, etteivät kannet ole kylliksi tiviisti kiinnitetyt. Silloin ne ovat väännettävät kovemmin kiinni tahi juotettavat uudelleen. Määräajan kiehuttuaan purkit nostetaan vedestä jäähdytetään äkkiä ja säilytetään kylmässä paikassa.
___________________________________________
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
mikä jälkimaku tästä jäi? mitä toivoisit lisää? tai minkä voisi unohtaa kokonaan?