Nyt kerron salaisuuden: vaikka yritän esittää reipasta, olen ihan onneton joidenkin ruokien kanssa. En oikeasti voi sietää silakoita enkä silliä; en niiden makua, suutuntumaa, enkä varsinkaan hajua! Siinä, tulipahan sanottua ääneen.
Tämä resepti oli siis haaste. Kuvittelin tarvitsevani hengityssuojaa tai vähintään pyykkipoikaa, mutta silakkapihvien peruslöyhkä puuttui näistä sinteistä kokonaan. Ja hyvä niin. Paistos jopa näyttikin kauniilta ja maku toi mieleen kreikkalaisen kalastajakylän. Olenko nyt aivan turhaan pitänyt silakoita pannassa kaikki nämä vuodet, pitäisikö seuraavaksi kokeilla silakkapihvit? No jaa...
____________________________________________
TOMAATTISILAKAT vuodelta 1909
1/2 kg. tuoreita silakoita
anshovista
1 rkl voita
1 dl kermaa
4 rkl.tomaattisosetta
Silakat perataan ja huuhdotaan, pää, selkäruoto ja pyrstö postetaan. joka kalan sisään pannaan anshovis-pala, ja silakat ladotaan voideltuun vuokaan. Kerma ja tomaattiseos sekoitetaan ka kaadetaan kalojen päälle. Voi pannaan palasina kalojen päälle, jotka paistetaan uunissa kypsiksi ja tarjotaan kuumina.
________________________________________________
TOMAATTISILAKAT nykykielellä
n.300 g silakkafileitä
125 g (1 rasia) anjovisfileitä mausteliemessä (Abba)
1 dl kermaa
4 rkl tomaattiketsuppia (Heinz)
2 rkl voita
Valuta anjovikset, saksi silakoista selkäevät pois ja voitele uunivuoka. Aseta jokaisen silakan väliin anjovis ja pinoa kalat uunivuokaan. Sekoita ketsupista ja kermasta kastike, kaada se kalojen päälle. Pilko voinokare koko komeuden päälle ja pasta 200 asteisessa uunissa n. 30-40 minuuttia.
_________________________________________________
Miten joku voi saada silakan näyttämään noin upealta?
VastaaPoistakiitos :)
VastaaPoistaTänään tehty ja syöty. Ohjeesta poiketen lisäsin mausteeksi valkopippuria ja ripottelin tillisilppua päälle sekä kaadoin anjovispurkin (yhden) liemen silakoiden päälle, koska minulla on n. puoli kiloa silakoita (itse Airistolta ongittuja) ja tarvitsin kaksi purkkia anjovista. Hyvää oli ja kylmänä voi laittaa myös voileivän päälle.
VastaaPoistaOhje vaikuttaa todelta hyvältä, taidanpa soveltaa tätä muikkuihin. :)
VastaaPoistaOlenkin jo mummuiässä, joten tämä suosikkireseptini on tuttu. Opin sen 1950-luvun kotitaloustunnilla. Ohje saatiin Tyttöjen keittokirjasta. Helppoa ja hyvää, maistuu kylmänä ja kuumana.
VastaaPoista