Kekseliäästi on ennenvanhaan käytetty kaikki viimeiseen muruseen saakka, eikä heitetty mitään roskiin. Leipäkeiton pohjaksi kelpaavat kuivuneet leivänkannikat, niitä maustetaan omenilla, sokerilla ja sitruunalla...leipäkeitto on vähän kuin lusikalla syötävät köyhät ritarit.
Ja Anna Hildan mielestä "NIIN HYVÄÄ".
2 ltr. vettä
1 ltr. kuivia leipäkannikoita
3 dl. kuivatt. tahi 1 ltr. tuoreita omenia
sokeria
sitruunan mehua
Leivänkannikat ja huuhdotut omenat pannaan tulelle kylmässä vedessä kiehumaan pehmeiksi. Jos tuoreita omenia käytetään, hiuuhdotaan ne ja paloitellaan. Keitto purerretaan siivilän päpi. Sitte se maustetaan sokerilla ja sitruunan mehulla.
Leipäkeiton voi tarjota karviaismarjahillon ja kermavaahdon kera.
_______________________
LEIPÄKEITTO nykykielellä
4-5 omenaa
vettä
puolikas kuivanut ranskanleipä tai 1 kuivahtanut patonki
sokeria
sitruunanmehua
Poista siemenkodat ja leikkaa omenat lohkoiksi. Laita omenalohkot kattilaan, pilko leipä sekaan ja lisää vettä niin että omenat ja leipäpalat peittyvät. Keitä miedolla lämmöllä kunnes omenat soseutuvat. Siivilöi seos tai soseuta sauvasekoittimella, mausta sokerilla ja sitruunamehulla. Tarjoa hillon ja kermavaahdon kanssa.
______________________
Mikähän oli se 50-luvulla "Leipäressu"-nimikkeellä Savossa tehty "halpa ruoka?" Sen oikea nimi ei näytä olevan Leipäressu. Se tehtiin siten että tummaa leipää ja pari vaaleaa viipaletta kiehautettiin maidossa, kunnes leivät olivat pehmeitä. Keitto oli valmista kun siinä ei ollut paljoa nestettä ja leipä oli keittynyt. Päälle pistettiin voita ja voi kun oli hyvää!
VastaaPoista