MUSTIKKA- JA MANSIKKAHILLOKE

Tein vanhan kirjan mustikka- ja mansikkahillokkeen pakastemarjoista, meillä kun on säästelty marjoja viimeiseen saakka, ja nyt, kesän kynnykselläkin on vielä jäljellä jäisiä metsän aarteita rasiakaupalla. Vanhan ajan hilloke on kaikessa yksinkertaisuudessaan; sokerilla maustettuja, keittämällä soseutettuja marjoja. Jos siivilöit lopputuloksen, saat gourmet-luokan jälkiruokakastikkeen, marjamelban. (Alkuperäinen melba valmistetaan vadelmista, mutta valmistustapa on ihan sama).
___________________________

MUSTIKKA- JA MANSIKKAHILLOKE vuodelta 1909

2 ltr. perattuja mustikoita
1 ltr. perattuja mansikoita
2 dl vettä
750 gr. sokeria

Huuhdotut mustikat, vesi ja sokeri keitetään vänän aikaa, sitte lisätään mansikat ja keiken tämän annetaan kiehua soseeksi. Vaahto kuoritaan pois ja hilloke säilytetään kuten hillo.

__________________________

MUSTIKKA- JA MANSIKKAHILLOKE vuodelta 1909

3 dl pakastemustikoita
3 dl pakastemansikoita
(yhtä paljon molempia marjoja)
1 dl vettä (ei välttämätön)
1 dl sokeria (tai oman maun mukaan)

Laita pakastemarjat kattilaan, ja kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes marjat sulavat. Maista heti kun marjat ovat sulaneet ja lisää sokeri pienissä erissä. Anna hillokeseoksen kiehua miedolla lämmöllä, kunnes marjat kiehuvat rikki ja seos alkaa näyttää soseelta.

Purkita hilloke puhtaisiin lasipurkkeihin tai siivilöi seos ja käytä jälkiruokakastikkeena, vaikkapa pannacottan kanssa.⤵

HELPPO PANNACOTTA
3 liivatelehteä
6 dl kermaa (osan kermasta voi halutessa korvata maidolla)
160 g sokeria
2 vaniljatankoa

Liota liivatteet kylmässä vedessä. Laita kerma, sokeri ja pitkittäin halkaistut vaniljatangot kattilaan, anna liemen kiehua 5 minuuttia miedolla lämmöllä. Purista liivatteet kuiviksi ja sekoita ne kuumaan massaan. Siivilöi seos ja kaada vesilaseihin. Nosta annokset jääkaappiin ainakin 3 tunniksi hyytymään. Tarjoa pannacotta suoraan lasista; kaada marjamelbaa päälle, tai huuhtele lasia kuumalla vedellä ja kumoa pannacotta tarjoilulautaselle, kaaada päälle marjamelba.

________________________

APPELSIINIVANUKAS

Appelsiinivanukkaan maku tuo mieleeni lapsuusajan syntymäpäiväkekkerit. Aina kun meidän perheessä leivottiin kakku, tehtiin täytteeksi kermavaahdolla nostkistettua appelsiinikiisseliä. Vaikka kyseessä olisi ollut mansikka-kermakakku, löytyi kakun sydämestä takuuvarmasti appelsiinikiisseliä. Ei tarvitse olla Noora Karma oivaltaakseen, että tämä vanukas pääsee minun makumistoissa suoraan   herkkuosastolle.

Vanukas olisi pitänyt hyydyttää teräskulhossa, ja ensin huuhdella kulho kylmällä vedellä, sitten kaataa vanukas kulhoon ja antaa hyytyä kylmässä. Ennen kumoamista kulhon pohjaa kannattaisi valella kuumalla vedellä, se helpottaisi irrottamista. Minä kaadoin vanukkaani savikulhoon. Vaikka se olikin lasitettu, jämähti tekele tiukasti kiinni, ja pinta näytti kumottuna ruman röpelöiseltä. Siksi raastoin koristeeksi (ja mukavaksi makulisäksikin) appelsiinin kuorta ja koristelin vanukkaan (syötäväksi kelpaavilla) voikukilla.

Kaikkein siisteimmän lopputuloksen olisin saanut kaatamalla vanukasmassan juomalaseihin, pannacottatyylisesti. Olisin sitten voinut juuri ennen tarjoamista miettiä, haluanko kumota vanukkaat  lasista jälkiruokalautasille, vai tarjota ne suoraan laseista. Pinnalle voisin ripotella vielä jotain rapeaa; keksimuruja, paralinen palasia, suklaarouhetta, pähkinöitä...ja raikas sileä vanukas saisi seurakseen vähän makeaa, rouheista suutuntumaa...

APPELSIINIVANUKAS vuodelta 1909

160 gr. toppasokeria
2 appelsiiniä
3 munaa
3 munankeltuaista
1/2 ltr. maitoa
6 liivatelehteä
3 dl. hyvää kermaa

Keltainen osa appelsiinin kuoresta hierotaan sokeripaloja vasten ja mehu puserretaan paloille. Sokeri, puserrettu mehu, minat, maito ja huuhdotut liivatelehdet vispolöidään kasarissa tulella,kunnes kiisseli sakoaa. Kasari nostetaan tulelta, ja vispilöimistä jatketaan. Vaahdoksi vatkattu kerma sekoitetaan jäähtyneeseen kiisseliin, joka sitten kaadetaan kylmällä vedellä huuhdottuun vuokaan hyytymään. Ennenkun vanukas tarjotaan, kaadetaan se vuoasta pois.

________________________________

APPELSIINIVANUKAS nykykielellä

2 liivatelehteä
1 appelsiini
80 g sokeria
2 1/2 dl maitoa
1 kananmuna
1 munankeltuainen
2 dl kermaa

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Raasta appelsiinin kuori hienoksi, varo kuoren alla olevaa valkosta kerrosta, se on kitkerää. Halkaise appelsiini ja purista mehu. Mittaa kattilaan sokeri ja  maito, lisää appelsiininkuoriraaste ja -mehu. Sekoita ja kuumenna miedolla lämmöllä kiehumispisteeseen saakka. Puristele liivatteista vesi pois ja lisää ne kattilaan, sekoita tasaiseksi. Nosta kattila hellalta, lisää seokseen kananmuna ja keltuainan ja vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi.  Sekoita kiisseli, siivilöi ja anna jäähtyä. Kääntele kermavaahto jäähtyneeseen appelsiinikiisseliin.

Huuhtele juomalaseja tai rosterikulho kylmällä vedellä, kaada vanukasmassa astiaan. Anna vanukkaan hyytyä jääkaapissa tuorekelmulla peitettynä pari tuntia. Valele vanukasastian pohjaa kuumalla vedellä ja kumoa vanukas tarjoiluastiaan.

____________________________

VIHANNEKSIEN Y.M. KUIVAAMINEN

Villiyrtit ovat juuri nyt parhaimmillaan. Satoa voi napsia talteen koko kesän, mutta sesongin parhaat palat tarjoillaan alkukesästä, kun kaikki on vielä uudelleensyntynyttä, tuoretta ja voimakasaromista.

Anna Hildan kirja opastaa kuivaamaan kaikenlaisia "vihanneksia y.m." talven varalle. Vanhassa ohjeessa ei puhuta mitään huuhtelemisesta, mutta nokkoset kannattaa kyllä huuhdella oikein kunnolla (puhtailtakin näyttävissä nokkosenlehdissä on, ainakin tähän aikaan keväästä siitepölykuorrutus), ja sen jälkeen taputella keittiöpyyhkeellä kuiviksi (muuten väri muuttuu kuivatessa mustaksi...halloweenin lettukesteille tosin voisi ihan tarkoituksella tehdä mustaa nokkosjauhetta).

Tuoreena syötävä nokkonen pitää huuhtelemisen jälkeen vielä ryöpätä. Kiehautetut nokkosenlehdet sopivat pinaatin tavoin piirakoihin, sämpylöihin, räiskäleisiin, muhennoksiin, pestoksi tai keittoihin. Kuivatuista nokkosenlehdistä voi hauduttaa hennon rooibuksen väristä teetä. Nokkosen persoonallinen maku ryhdittää maustevoin ja antaa klassiselle beurre blanc-kastikkeellekin uuden luonteen.

AROMIKAS JA KAUNIINVÄRINEN TEE ON HAUDUTETTU KUIVATUISTA NOKKOSENLEHDISTÄ JA INKIVÄÄRISTÄ. 

Nokkonen on helppo sekoittaa valkopeippiin, minkä lehdet näyttävät erehdyttävän nokkosmaisilta. Mutta ei hätää; valkopeippiäkin voi syödä, vaikkei se oikein miltään maistukaan, ja on ravintoarvoltaankin melkein nolla. Valkopeipin tunnistaa valkoisista kukista, ja jos kurkistat lehden alle, näkyy nokkosessa pieniä poltinpiikkejä, valkopeipillä niitä ei ole. Tai jos olet tosi urhea, kokeile kädellä; kun polttaa, niin bingo, olet löytänyt nokkosen.

Navetan ja ulkohuussin kupeessa nokkonen suorastaan villiintyy, muttei lannan rehevöittämiä nokkosia,     koirapuiston eikä kompostinkaan kupeessa kasvavia, kannata kerätä. Rehevässä maassa on tavallista enemmän typpeä, mikä siirtyy nokkoseen, ja voi aiheuttaa syötynä huonovointisuutta. Typpipitoisesta maasta kertyy kasviin myös nitraattia, mikä muuttuu syötynä elimistössä nitriitiksi, se taas on niitä juttuja, mitä kannattaa vältellä. (Nitriitti hapettaa hemoglobiinin raudan sellaiseen muotoon, ettei se enää pysty kuljettamaan happea...ja terveyspommista koituu enemmän haittaa kuin hyötyä).

Oikeasta paikasta kerätty, puhdas nokkonen on supisuomalainen superfood; sisältää mm. runsaasti rautaa (enemmän kuin pinaatti), C-citamiinia (enemmän kuin appelsiini), kalsiumia (enemmän kuin maito). Nokkonen vähentää turvotusta, alentaa verensokeria, parantaa pintaverenkiertoa, alentaa verenpainetta, edistää ruoansulatusta, lisää vastustuskykyä ja lieventää jopa heinänuhaa. Kuivatun luomunokkosen kilohinta on 165€/kg (kauppa.ruohonjuuri.fi).

Hölmöjähän olemme, jos emme tätä luonnon yleislääkettä käy poimimassa, ilmaiseksi, talteen!

VIHANNEKSIEN Y.M. KUIVAAMINEN vuodelta 1909

Pinaatti, dilli, persilja, meirami kuvataan kiehauttamatta, samoin kuin marjat. (Levitetään kuivaustelineelle tahi pellille paperin päälle. Ne pidetään ensin auringonpaisteessa, kunnes käpristyvät ja kuivataan sitten hyvin vienossa uuninlämmössä. marjat saattaa myöskin kuivata tätä tarkoitusta varten valmistetussa kuivauskoneessa.)

Herneet, herneenliskot, pavut, valkokaali (suikaleiksi leikattuna), nauriit (kuorittuina) kiehautetaan äkkiä suolatussa vedessä, sekä kuivataan samoin kuin hedelmät.

Sienet perataan ja kiehuvaa, suolalla ja etikalla maustettua vettä (2 rkl. suolaa ja 1 rkl. etikkaa 1 ltr:lle vettä) kaadetaan päälle. Kun vesi on jäähtynyt, nostetaan sienet pyyhkeelle valumaan, ja saavat ensin hiukan kuivaa, ennenkuin ne pannaan uuniin tai kuivauskoneeseen kuivumaan.

Kuivatut marjat, hedelmät ja vihannekset säilytetään paraiten paperi- tahi kangaspusseissa. Ennen keittämistä liotetaan niitä muutama tunti kylmässä vedessä.

__________________________

NOKKOSTEN KUIVAAMINEN nykykielellä

Kerää nokkoset kumihansikkaat kädessä, ja käytä vain latvaversot; pienimmät ja tuoreimmat lehdet. Huuhtele saalis lävikössä, kylmän juoksevan veden alla. Levitä keittiöpyyhe uunipellille ja nokkoset tasaisesti yhteen kerrokseen sen päälle. Kuivaa vesi taputtelemalla nokkosia toisella keittiöpyyhkeellä ja jätä nokkoset kuivumaan huoneenlämpöön, kuivata uunissa (50℃ ja tulitikkurasia uuninluukun väliin, niin että kuivauslämpötila pysyy vähän yli 30 asteessa ja kosteus pääsee luukun raosta ulos), tai käytä kuivuria.

Kun nokkosenlehdet ovat täysin kuivia ja murenevat rapeasti puristeltaessa, murskaa saalis hienoksi ja säilö vaikkapa puhtaaseen ja kuivaan hillopurkkiin. Käytä viherjauhetta keitoissa, leivonnassa, smootheissa, letuissa...

_________________________

RAPARPERIPUURO

Raparperipuuro ei juuri eroa vanhan kirjan raparperihillo tai -sosereseptistä. Kyseessä on samat raaka-aineet ja sama yksinkertainen kevätihme. Aina se onnistuu lumoamaan hennolla värillään ja vahvalla maullaan. Ajatukset singahtavat aurinkoisiin lapsuuskesiin; pihakeinuun, navetanvintille ja heinäpellolle. Enpä usko että kenelläkään olisi raparperistä ikäviä muistoja.
____________________________

RAPARPERIPUURO vuodelta 1909

1 kg. raparperia
2 ltr. vettä
2-3 dl. sokeria
5-6 rkl. perunajauhoja

Raparperin varret huuhdotaan, kuoritaan, leikataan palasiksi ja pannaan sokerin kera vedessä kiehumaan, kunnes raparperi kiehuu rikki. Puuro suurustetaan perunajauhoilla, sekoitettuina tilkkaseen kylmää vettä, ja saa kiehahtaa. Kaadetaan vadille jäähtymään ja pinta sokeroidaan.

____________________________

RAPARPERIPUURO nykykielellä
(kerta-annos kahdelle)

120 g raparperia
2 dl vettä
1/2 dl sokeria + ylimääräistä pinnan sokerointiin
1 rkl maissitärkkelystä
(+löysäksi vatkattua kermavaahtoa)

Huuhtele ja paloittele raparperi, laita raparperinpalat ja sokeri kattilaan. (Jos haluat hennon vaaleanpunaista puuroa, älä kuori raparperin varsia, mutta loppukesästä kun kuoret paksuuntuvat, tai jos haluat kellertävää raparperipuuroa, vuole kuoret pois). Keitä miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia, kunnes seos on tasaista. Sekoita Maizena kylmään vesitilkkaan ja valuta kattilaan. Anna seoksen porista vielä hetki ja kaada raparperipuuro tarjoiluastioihin. Ripottele sokeria pinnalle ja anna jäähtyä. Tarjoa löysäksi vatkatun kermavaahdon kanssa.

__________________________

TEELEIVÄT

Mitä sanotte; saisiko olla teeleipiä äitienpäivä-aamuteelle?
Settiin kuuluu tietysti myös onnittelulaulu,  pikkukimppu orvokkeja ja suurensuuri halaus...

...niin, ja voisihan takinan kierittää ympyräksikin, onnittelukranssin muotoon...

Kympin arvosana reseptin kulmassa antaa vihiä, että ainakin Anna Hilda olisi pitänyt ideasta.

❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀

TEELEIVÄT vuodelta 1909

6 munaa
425 gr. sokeria
200 gr. mantelia
25 gr. karvasmantelia
1 tl hienonn. kaneelia
425 gr. vehnäjauhoja

Munat ja sokeri vatkataan erittäin hyvin; kuoritut ja hienonnetut mantelit, kaneeli ja vehnäjauhot sekoitetaan joukkoon. Taikinasta muodostetaan sormenpaksuisia tankoja, jotka leikataan noin 5 sm. pitkiksi kappaleiksi, kierretään kristallisokerissa ja paistetaan vaalean ruskeiksi.

Anna Hildan kuva-aarteen takapuolalla lukee koukerokäsialalla: "Otettu v. 1935 Äitienpäivänä"

TEELEIVÄT nykykielellä

3 munaa
200 g sokeria + ylimääräistä kuorruttamiseen
100 g mantelijauhetta
10 g mantelimassaa
1/2 tl jauhettua kanelia
250 +++ g vehnäjauhoja

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää mantelihauhe, mantelimassa, kaneli ja vehnäjauhoja niin paljon että saat muovailtavan kiinteän taikinan. Rullaa taikina jättiläissikariksi ja leikkaa 5 sentin pituisiksi pätkiksi. Kierittele tangot lautaselle ripotellussa sokerissa ja paista 200℃ uunissa noin 20 minuuttia, kunnes pinta saa vähän väriä.

❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀❀

STROGANOFF- PIHVIT

Stroganoff pihvit eivät oikeastaan ole mitään pihvejä, vaan storganov-pataa. Niin kuin yleensäkin pataruoissa, toimii tässäkin aika mureuttajana ja vähintään tunnin haudutus tekee lihalle ihmeitä. Kerralla kannattaa tehdä reilu satsi, sillä uudelleenlämmitys vaan parantaa stroganovin luonnetta. Ja jos ei riisiä jaksa enää seuraavana päivänä keittää, maistuu padan jämät vaikkapa leivän päällä.

Miltä kuulostaisi: rapeaksi paahdettua maalaisleipää, stroganovia, tujaus smetanaa, päälle vielä suolakurkkukuutioita ja kyytipojaksi lasillinen shirazia...ei hassumpi, pitkän työpäivän päätteeksi, tyhjästä nyhjästy jämäruoka-pikaruoka?!
___________________________

STROGANOFF- PIHVIT vuodelta 1909

1 kg. selkälihaa tahi luutonta reittä
5 rkl. voita
suolaa
hienonn. valkopippuria
1/2 sipulia
2 rkl. vehnäjauhoja
vettä tahi lihalientä
2 dl. kermaa
2 rkl. tomaattisosetta
1 rkl. sinappia
1-2 etikkakurkkua

Liha pestään kuumaan veteen kastetulla pyyhkeellä ja leikataan viipaleiksi. Ne pehmitetään lihanuijalla ja leikataan kuutioiksi, jotka ruskeutetaan äkkiä voissa pannussa. Suolaa, valkopippuria, hienonnettua sipulia ja vehnäjauhoja sirotellaan päälle, ja kaiken annetaan vielä hetken aikaa ruskeutua. Vähän vettä tahi lihalientä ja kermaa lisätään pannuun, kiehautetaan ja seos kaadetaan sen jälkeen kasariin. Pannu  on vielä huuhdottava vedellä tahi lihaliemellä ja liemi kaadettava lihapalojen päälle kasariin. Kun kaikki lihakuutiot tällä tavoin ovat paistetut, saavat ne hiljalleen kiehua kasarissa, kunnes ovat mureita. Ennen kuin pihvit tarjotaan, maustetaan ne vielä tomaatilla, sinapilla ja kuoritulla kuutioiksi leikatuilla kurkuilla.

____________________________

STROGANOFF- PIHVIT nykykielellä
=stroganov

1 kg naudan paistia
voita
suolaa
valkopippuria
300 g sipulia
2 l lihalientä
1 laakerinlehti
4 kokonaista mustapippuria
2 rkl vehnäjauhoja
1-2 maustekurkkua (tai suolakurkkua)
2 dl kermaa
2 rkl tomaattipyreetä
1 rkl Dijon sinappia

Poista lihasta kalvot, ja leikkaa suupalan kokoisiksi paloiksi. (Oikeappisesti stroganov pala on 1 cm:n paksuinen ja 5 cm pituinen suikale, mutta leikkaa kuutioiksi, jos niin haluat). Nuiji lihaa tarvittaessa. Sulata voi uuninkestävässä padassa, ruskista lihapalat ja lisää suola, valkopippuri ja sipulit, ripottele jauho sekaan. Anna jauhon imeä kaikki rasva itseensä ja ruskista vielä hetki. Kaada sekaan lihaliemi, laakerinlehti ja mustapippurit. Hauduta pataa ainakin tunti. Tarkista lihan kypsyys, stroganov on valmista kun liha on mureaa. Kuutioi kurkut, lisää pataan kurkut kerma, tomaattipyree ja sinappi. Tarkista maku, lisää mausteita tarvittaessa ja kuumenna kiehumispisteeseen. Tarjoa riisin kanssa.

____________________________