MUNALAATIKKO

Munalaatikko tuo mieleen uunijuuston ja kohokkaan... tai jauhottoman pannukakun (jos sellaista nyt voi ollakaan). Isoäidin aikaan ei puu-uunien lämötiloja mittailtu, muuten kuin kokemuksen tuomalla tuntumalla... "Lämpimällä" ja "kuumalla" on vissi ero. Lämmin lienee tarkoittanut puu-uunin jälkilämpöä? Tätä pohdiskelin vasta jälkikäteen kun ihmettelin laatikon pohjalle kertynyttä nestettä... Selitys on yksinkertainen; liian äkäinen uuninlämpö juoksetti munalaatikkoni... Laatikkoa kannattaa siis kypsentää lempeässä lämmössä,  kaikessa rauhassa, niin rakenteesta tulee sileä, eikä neste erotu. Uunissa laatikko kohoaa kuohkean kohokkaan näköiseksi, mutta laskeutuu perusmittoihinsa samantien kun luukku aukeaa. Rakenne on makaroonilaatikon munamaitotomainen... Noh, sitähän se oikeasti onkin. Aika miedon makuinen tästä tulee, jopa vähän mitättömän oloinen... Mutta parsa & hollandaisekastike- annokseen tämä pekonilla höystetty munalaatikko toi mukavasti runsautta...  Loppujenlopuksi: EI sittenkään HUONO.

MUNALAATIKKO vuodelta 1909

4 munaa
1/2 ltr. kermansek. maitoa
suolaa

Munat ja maito vispilöidään, maustetaan suolalla, kaadetaan voideltuun vuokaan ja pannaan lämpimään uuniin hyytymään. Tarjotaan liha- ja kalaruokien kera, - tahi erikseen, jolloin seokseen sekoitetaan savustettua silavaa, kuutioiksi hakattuna.

___________________

MUNALAATIKKO nykykielellä

4 munaa
3 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
(170 g paistettua pekonia)
ripaus suolaa
voita, margariinia tai vuokaspayta uunivuoan voiteluun

Vispilöi munat ja maito sekaisin,( jos haluat suolasen version; kuutioi pekoni, paista rapeaksi ja lisää seokseen). Mausta suolalla.

Voitele uunivuoka ja kaada munamaito vuokaan. Paista 175℃ uunissa noin tunti, kunnes pinta on kauniin ruskea ja rakenne sileäksi hyytynyt. Tarjoa aamiaismunakkaan sijasta.

__________________