Riisi-ja raparperipuuron voi syödä lämpimänä riisipuurona, tai sitten jääkaappikylmänä välipalana. Raparperin oksaalihappo sitoo itseensä kalsiumia, ja jollei happo löydä sitä mistään muualta, nappaa se kalsiumin luustosta. Tämän takia raparperin kanssa syödään perinteisesti jotain maitotuotetta, ja minäkin keitin puuron maidossa. Lisäsin nykykieliseen ohjeeseen vaniljatangon, sen maku kesyttää villin raparperin lempeästi... Niin, ja juhannus kun meni itseltäni ohi töitä tehdessä, niin keitin raparpeririisistäni lohdutuspalkinnoksi varsinaista herkkua; lorautin sekaan paksua kermaa. Riisiherkku on samalla kertaa täyteläinen ja raikas... Jos juhannus olisi maku, olisi se tässä.
____________________
RIISI- JA RAPARPERIPUURO vuodelta 1909
1 ltr. vettä
2 dl. riisiryyniä
1 ltr. tuor. raparperia tahi 8 dl. raparperihilloketta
1 1/2-2 dl. sokeria
Huuhdotut riisiryynit pannaan kuumaan veteen ja keitetään siinä puolipehmeiksi. Sitte lisätään huuhdotut kuoritut ja paloitellut raparperit ja sokeri. Puuro saa kiehua, kunnes ryynit ovat pehmenneet. Senjälkeen kaadetaan se vadille jäähtymään.
___________________
RIISI- JA RAPARPERIPUURO nykykielellä
"raparpeririisi"
1 l maitoa
2 dl puuroriisiä
1 vaniljatanko
raparperihilloketta (sokerin ja vesitilkan kanssa muusiksi keitettyjä raparperinvarsia) oman maun mukaan
ripaus merisuolaa
(ruoko)sokeria oman maun mukaan
(kuohukermaa, ei välttämätön)
Halkaise vaniljatanko, laita kattilaan maito, suola ja vanilja, kuumenna kiehumispisteeseen. Keitä riisipuuro pakkauksen ohjeen mukaan, lisää loppuvaiheessa raparperihilloke. Nouki vaniljatanko pois, mausta sokerilla ja lorauta sekaan paksua kermaa. Tarjoa huoneenlämpöisenä tai jääkaappikylmänä.
___________________
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
mikä jälkimaku tästä jäi? mitä toivoisit lisää? tai minkä voisi unohtaa kokonaan?