KÄÄREPANNUKAKKU

Päivät lyhenevät, ilmat viilenevät... Ja herkutteluhetket lisäätyvät. Se on luonnon laki.

Isoäidin syyspannukakku täytetään hillolla, ja rullataan kääretortuksi. Nykykielisessä versiossa hillo muuttuu tuoreiksi mansikoiksi ja vadelmiksi, ja lisukkeena tarjoiltava kermavaahto kätketään marjojen mukana kääretortun sisään.

KÄÄREPANNUKAKKU vuodelta 1909

110 gr. voita
110 gr. vehnäjauhoja
3 dl. maitoa
2 rkl. sokeria
2 munaa
2 munanvalkuaista

täytteeksi:
hilloa tahi hyytelöä

Voi ja jauhot käristetään, kiehuva maito lisätään, saa kiehua 10 min. ja kaadetaan jäähtymään. Nyt sekoitetaan joukkoon sokerin kanssa vatkatut munankeltuaiset ja viimeksi vaahdoksi vatkatut munanvalkuaiset. Voideltu pelti peitetään voidellulla paperilla, seos levitetään päälle ja paistetaan lämpimässä uunissa. Kakku kaadetaan sokeroidulle paperille, sivellään hillolla tahi hyytelöllä, ja kääritään kokoon. Tarjotaan kuumana vatkatun kerman kera.

____________________

KÄÄREPANNUKAKKU nykykielellä
=juhlapannari

100 g normaalisuolaista voita
100 g luomu vehnäjauhoja
3 dl lämmintä maitoa
2 luomu munaa
2 rkl sokeria

täytteeksi:
hilloa tai marjoja ja vaniljaista kermavaahtoa

Sulata voi kattilassa, ripottele jauhot päälle. Anna jauhojen imeä kaikki rasva itseensä, vispaa sekaan lämmin maito. Erottele keltuaiset valkuaisista, vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Yhdistä jäähtynyt taikina, keltuais- ja valkuaisvaahdot. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Paista pannukakku kypsäksi, vajaa tunti, 190℃ uunissa. Ripottele leivinpaperin päälle sokeria, kumoa pannukakku sokeripedille ja anna jäähtyä.

Leivitä huoneenlämpöiselle pannukakulle tuoreita marjoja (tai hilloa) ja kermavaahtoa. Rullaa pannukakku kääretortun tyyliin. Leikkaa annospaloiksi, koristele tuoreilla marjoilla, (ja kermavaahtojämillä) ja tarjoa heti.

_____________________

ÖLJYNSEKAINEN LEHTISALAATTI

Isoäidin öljynsekaiseen lehtisalaattin kätkeytyy perinteinen vinaigrette-ohje. Perus hyvä-ja helppo - salaattikastike valmistuu kätevästi hillopurkkia ravistamalla. Niin yksinkertaista, mutta niin hyvää!

______________________

ÖLJYNSEKAINEN LEHTISALAATTI vuodelta 1909

tuoreita salaatinlehtiä
kastike:
3-4 rkl. ruokaöljyä
2 rkl. etikkaa tahi sitruunanmehua
1/2 tl. suolaa
1/4 tl. hienonn. valkopippuria
1 tl. sokeria
1 tl. sinappia

Salaatin lehdet perataan, huuhdotaan, kuivataan puuhkeen välissä ja leikataan palasiksi. Etikka tahi sitruunan mehu sekoitetaan öljyyn, mausteet lisätään, ja kastike kaadetaan salaatin lehtien päälle.

_____________________

ÖLJYNSEKAINEN LEHTISALAATTI nykykielellä
= vinaigrette = viinietikkakastike

Huuhdeltuja, lingottuja (tai talouspyyhkeellä kuivaksi taputeltuja) salaatinlehtiä, mieluiten suoraan omalta kasvimaalta

3 dl rypsiöljyä
1 dl punaviinietikkaa
1/2 tl merisuolaa
1/4 tl jauhettua valkopippuria
1/2 tl sokeria
1 tl sinappia, kotitekoista, tai esim. Dijon

Sekoita kaikki ainekset kulhossa (tai hillopurkissa) ja anna kastikkeen maustua hetki. Pirskottele salaatin päälle ja tarjoa heti.

____________________

SISKONMAKKARA

Kuvat ovat vähän hämäriä... Mutta hyvästä syystä!
Aurinko säteili kiviportaikon ylätasolla... Siskonmakkarat nautiskeltiin perunakellarin hämyssä. Luit oikein; vanhassa vaajakoskelaisessa perunakellarissa. Tämä halkopinojen taakse kätketty kiviluola pääsee nyt "isoäidin reseptillä- suomi 100" - mieleenpainuvat miljööt osioon.

Keskisuomalainen kekseliäisyys yhdistettynä pilke silmäkulmassa- meininkiin loihtii perunakellaristakin tunnelmallisen herkuttelukeitaan. Eihän näille siskonmakkaroille olisi voinut sopivampaa miljöötä kuvitellakaan. Tiedän; kattaus on puoli ruokaa... Tuskinpa osaan enää koskaan tehdä näin maukasta makkaraa.

VINKKI: 🍖Ei hätää, vaikkeivat suolet kuuluisikaan lähikauppasi valikoimaan. Makkaran voi ihan hyvin valmistaa ilman suoliakin. Talouskelmu pitää makkaramassan kypsennyksen ajan kasassa. Huomaa kuitenkin, että kelmumakkarat kannattaa liemessä keittämisen sijasta kypsentää uunissa, vesihauteessa. Mausteita makkaraan kannattaa laittaa mielummin vähän liikaa kuin liian vähän. Ruohosipuli tekee makkaramassalle ihmeitä, eikä valkosipulikaan olisi pahasta. Voissa paistaminen tuo pintaan kauniin värin ja makuun"sitä jotain".🍖

______________________

SISKONMAKKARA vuodelta 1909

600 gr. sianlihaa
425 gr. vasikanlihaa
1 kg. silavaa
1/2 tl. hienonn. valkopippuria
1 tl. hienonn. maustepippuria
1 1/2 tl. hienonn. inkivääriä
1/2 tl. hienonn. muskottikukkaa
2 rkl. suolaa
1 1/2 dl. kermaa
1 1/2 dl. maitoa

Sian- ja vasikanliha pestään kylmään veteen kastetulla lihapyyhkeellä ja jauhetaan kolmeen kertaa lihamyllyssä. Silava leikataan erittäin hienoiksi kuutioiksi, jotka sekoitetaan mausteiden kera hienonnettuun lihaan. Seosta vaivataan hyvin, keitetty, kylmäksi jäähdytetty kerma ja maito lisätään vähin erin joukkoon, ja vaivaamista jatketaan vielä edelleen hetken aikaa.

Seos pannaan vasikan tahi lampaansuoliin, jotka sidotaan noin 7-10 sm. pitkiksi makkaroiksi ja keitetään jälkilihaliemessä. Jäähdyttyä säilytetään ne miedossa suolavedessä. Makkarat tarjotaan vihanneksien ja muhennettujen makaroonien kera.

SISKONMAKKARA nykykielellä

140 g pekonia
peukalon paksuinen nippu ruohosipulia
700 g sika-nauta jauhelihaa
2 dl luomu kuohukermaa
1/2 tl jauhettua valkopippuria
1 tl jauhettua maustepippuria
1 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl jauhettua muskottia
1-2 rkl hienoa merisuolaa

lisäksi tarvitset pestyjä suolia ja lihalientä tai tuorekelmua

Kuutio pekoni hienoksi. Silppua ruohosipuli. Sekoita jauheliha, pekoni, ja ruohosipulisilppu, isää kerma ja mausteet. Vaivaa seos tasaiseksi.
Täytä suolet makkaramassalla, tee solmut sopiviin kohtiin ja jatka, kunnes kaikki massa on käytetty. Jos käytät kelmua, leikkaa kelmusta sopivan pituinen pala, aseta makkaramassaa keskelle, kääri rullaksi ja muotoile pötkilöksi. Tee päihin solmut.

Kuumenna lihaliemi ja pistele makkaroiden pintaan pieniä reikiä. Keitä makkarat liemessä kypsiksi. TAI aseta talouskelmuun käärityt makkarat uunivuokaan, saumapuoli ylöspäin. Kaada pohjalle kuumaa vettä makkaroiden puoliväliin saakka. Paista makkarat kypsiksi 150℃ uunissa (n. 25-30 min.) Nosta makkarat varovasti vedestä pois ja poista kelmut ennen tarjoamista. Jos haluat, ota vielä pintaan kaunis väri kuumalla pannulla, voisulassa, juuri ennen tarjoamista.

_____________________

KUORRUTETTU SOKERIKAKKU

Blogin 7-vuotis syntymäpäiviä vietettiin vaaleanpunaisten pelargonioiden koristamalla lasiverannalla.

Isoäidin aikainen juhlakakku tuo mukavaa vaihtelua perinteiselle mansikka-kermakakulle. Sokerikakkupohjan täytteinä on murskattuja mansikoita ja vaniljakiisseliä. Pinta saa koristeekseen paahdettua valkuaisvaahtoa.

Uskolliset koemaistajat ja väsymättömät oikolukijat olivat blogin viimeisten synttärijuhlien kunniavieraita... Lasiveranta täyttyi naisenergiasta... olipa mukana aitoa isoäitienergiaakin.

JUHLAKAKSIKKO: MAIJA&MINÄ. 45 VUOTTA SITTEN  AKVAARIOKUTSUILLA, NYT ISOÄIDIN BLOGIA JUHLISTAMASSA.

🍰Täydellisen sokerikakkkupohjan salaisuus löytyy perunajauhoista. Kun korvaat puolet vehnäjauhoista  perunajauhoilla, tulee pohjasta ilmava kuin kesäpilvi. Valkuaisvaahto tekee myös kakun luonteelle hyvää. Kevyt kuorrute pysyy ryhdikkäänä lämpimälläkin säällä. Sveitsiläinen marenki kypsyy vesihauteessa, ja sopii niillekin, ketkä vierastavat raakaa kananmunaa. Perinteinen "suomalainen marenki", (sokerilla maustettu valkuaisvaahto), kannattaisi ehkä käyttää alkuperäisen ohjeen mukaisesti uunissa.🍰
_______________

KUORRUTETTU SOKERIKAKKU vuodelta 1909

Sokerikakku

täyte 1:
vaniljakiiseliä:
5 munankeltuaista
2 rkl. sokeria
vaniljaa
3 dl. kermaa
1-2 rkl. hyvää voita

täyte2:
marja- tahi hedelmähilloketta

munanvalkuaiskurrotus:
2 munanvalkuaista
7-9 rkl. sokeria

sokerivesikuorrutus:
2 rkl. vettä
1/2 rkl. etikkaa
2-4 dl. hienoa sokeria

koristamiseen:
1/2 munanvalkuaista
1/2 dl. hienoa sokeria

Munankeltuaiset, sokeri, vanilja ja kerma vispilöidään kasarissa tulella, kunnes kiiseli sakoaa. Kiiseliä jäähdyttäissä vispilöidään voi pieninä palasina sekaan.

Sokerikakku leikataan kolmeen päällekkäiseen osaan. Vaniljakiiseliä, hedelmä- tahi marjahilloketta levitetään kerroksien väliin.

Munanvalkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi, ja sokeri seulotaan vähitellen sekaan. Kuorrutus hierotaan tasaiseksi ja kiiltäväksi. Kakku peitetään munanvalkuaiskuorrutuksella ja pannaan vienoon uuninlämpöön kuivumaan. Sokeri hierotaan huhmarissa vielä hienommaksi ja seulotaan siivilän läpi. Kuta hienompaa sokeri on, sen parempaa kuorrutusta saadaan. Sokeri sekoitetaan vesi ja etikkaseokseen, ja seos hierotaan aivan tasaiseksi ja kiiltäväksi. Sokerivesikuorrutus kaadetaan kakun päälle, jota käännellään niin, että kuorrutus valuu tasaisesti ja peittää kakkun kokonaisuudessaan. Sitte kakku pannaan vetoiseen paikkaan, jotta kuorrutus pikemmin kuivuisi.

Hieno sokeri hierotaan huhmarissa vielä hienommaksi ja seulotaan. Munanvalkuaista vatkattaessa lisätään seulottua sokeria silloin tällöin noin 1/2 tl. verran kerrallaan. Seosta vatkataan, kunnes se on notkeata, mutta ei lainkaan valuvaa. Pienen paperitötterön läpi, jonka hieno kärki leikataan pois, puserretaan munanvalkuaisseos eri muotoisiin kuvioihin kakun pinnalle.

KUORRUTETTU SOKERIKAKKU nykykielellä

Sokerikakkupohja:
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
4 luomumunaa
1 1/2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
Lisäksi: voita ja korppujauhoja kakkuvuoan voiteluun ja jauhottamiseen
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, yhdistä jauhot ja lisää siivilän läpi. Voitele ja jauhota kakkuvuoka, kaada taikina vuokaan ja paista 180℃ uunissa kypsäksi (kunnes puiseen koetikkuun ei jää enää kiinni taikinaa).

Mansikkahilloke:
mansikoita
sokeria
cointreau-likööriä
Murskaa mansikat ronskisti haarukalla, ripottele päälle sokeria ja pirskottele hieman sitruslikööriä. Anna mehustua 15 minuuttia.

vaniljakiisseli:
2 1/2 dl luomu täysmaitoa (tai luomu kuohukermaa)
1/2 halkaistu vaniljatanko
3 luomumunan keltuaista
2 rkl sokeria (tai oman maun mukaan)
10 g voita
Yhdistä kaikki ainekset paitsi voi, kiehauta seos, herkeämättä vatkaten. Kuumenna miedolla lämmössä, kunnes saat haluamasi paksuista kastiketta. Lisää sitten voi ja anna jäähtyä ennen käyttöä.

Sveitsiläinen marenki:
3 luomumunan valkuaista
1-2 dl tomusokeria (tai oman maun mukaan)
Kypsennä valkuaisia ja sokeria vesihauteessa , koko ajan sekoittaen, kunnes lämpötila on 60℃. Siirrä kulho vesihauteesta ja vatkaa marenki kylmäksi.
TAI tee perinteinen "suomalainen marenki":
 3 luomumumunan valkuaista
1-2 dl sokeria (tai oman maun mukaan)
Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, lisää sokeri.

Paista kakkupohja, leikkaa jäähtyneenä kolmeen osaan. Valmista mansikkahilloke, kiisseli ja marenki. Täytä ja kokoa kakku, kuorruta marengilla. Paahda pintaan ruskeita kohtia polttopuhaltimella (=kaasutöhötin), tai uunissa, grillivastuksen alla.

_______________________

SAIPPUAN VALMISTUS/2.

Ihastelin saippuan valmistusreseptiä jo aikaisemminkin, mutten kuvitellutkaan pystyväni itse tositoimiin. Tänä vuonna Suomi on sata, blogi on seitsemän, ja tuli sellainen tunne, että on yllettävä tavallista korkeammalle.... Päätin lopultakin pystyttää pienen saippuatehtaan.

Tukkoisten viemäreiden pelastus: viemärirae, sisältää juuri sopivasti lipeää kotitekoisen saippuan valmistukseen. Rasvana käytin oliiviöljyä (en Xtra virginiä, vaan halvinta mahdollista) ja kookosöljyä. Mausteina pikakahvia ja koivunlehtisilppua.

Vanhassa ohjeessa rasvat on keitetty eläinten teurasjätteistä ja saippuaa on tehtailtu oikein urakalla.
Vanhalla tyylillä vettä, rasvaa ja lipeää keitetään avoimessa kattilassa, kunnes seoksesta muodostuu saippuaa. Kun suola lisätään, saa se saippuan nousemaan pintaan... Siitä se on helppo siivilöidä talteen. Perusidea ei ole sadassa vuodessa muuttunut mitenkään; saippua sekoitetaan aina vedestä, rasvasta ja lipeästä. Jos haluat kehitellä oman uniikin saippuaohjeesi, kannattaa ensin perehtyä kemian kaavoihin tai käyttää netistä löytyvää lipeälaskuria. Muodostuvia höyryjä ei luonnollisestikaan saa hengittää, joten paras paikka saippuan valmistamiseen löytyy ulkoa. Suojakäsineet kuuluvat saippuatehtaan perusvarustuksiin. Raesokerin näköinen lipeä on viattomasta ulkonäöstään huolimatta voimakkaasti emäksinen = ärhäkkäästi syövyttävä.

Saippuanvalmistus on jännittävää ja palkitsevaa. Aika sopiva feng shui:n virittelyrituaali ennen  kesäistä savusaunavisiittiä. Muttei tätä hetken mielijohteesta saa valmiiksi... PH-arvo tekeytyy sopivaksi vain ajan myötä. Vuorokauden kuluttua lipeä on muuttunut jo harmittomaksi, ja saippuaa voisi periaatteessa käyttääkin... Mutta; vasta kahden, tai kolmen kuukauden kuluttua se on parhaimmillaan. (Nyt alkaisi olla juuri sopiva hetki keitellä lahjasaippuat jouluksi.)

Kotitekoinen saippua jättää iholle pehmeän ja kosteutuneen tunteen, kuin olisin käyttänyt jotain terveysvaikutteista suihkusaippuaa... Hei, mutta sitähän tämä oikeasti onkin!
_____________________

SAIPPUAN VALMISTUS vuodelta 1909

10 ltr. vettä
2 kg. rasvaa
1/2 kg. lipeäkiveä
3 dl. suolaa

Rasva pannaan tulelle 9 litrassa kylmää vettä ja keitetään, kunnes se on jonkun verran sulanut. Lipeäkivi lisätään kolmessa osassa 20 min. väliajoilla, ja kaiken tämän annetaan kiehua tasaisella tulella, kunnes seos juoksettuu. Sitte lisätään suola ja 1 ltr. kylmää vettä; seos saa kiehahtaa, siivilöidään ja annetaan hyytyä. Saippua leikataan sopivan suuriksi palasiksi, jotka kuivataan laudoilla lämpimässä paikassa.

_____________________

SAIPPUAN VALMISTUS nykykielellä

125 g vettä
64 g viemäriraetta (sisältää oikeaa natriomhydroxidia)
500 g oliiviöljyä (tai kookosrasvaa, tai rypsiöljyä, tai eläinten läskistä keitettyä rasvaa, tai näiden sekoitusta)
3 rkl pikakahvijauhetta (tai muuta tuoksua, yrttejä tai väriä)

Lisäksi tarvitset käyttövalmiinksi; puhdas maitotölkki, lämpömittari, kattila, nuolija, sauvasekoitin, vaaka, suojahanskat ja rauhallinen askarteluympäristö, missä on tehokas tuuletus (tai tee sekoitus- vaihe ulkona)

Sulata rasvat kattilassa, lämmitä max. +50℃ksi. Mittaa vesi ja lipeä, sekoita LIPEÄ VETEEN. (Tärkeää mitata vesi kattilaan, ja kaataa lipeä sekaan, ei toisin päin!) Älä säikähdä, seos kuumenee ja höyryää kuin noitamuorin liemi. Sekoita niin että saat kaiken lipeän liukenemaan veteen. Anna lipeäveden jäähtyä 40-50℃, max. 50℃. Mittaa myös rasvan lämpötila, kumpikaan ei saa olla yli +50℃.

Kaada lipeäliemi rasvoihin (taas lipeä nesteeseen) ja laita sauvasekoitin kattilan pohjaan kiinni. Anna sauvasekoittimen surista, kunnes saat kiisselimäisen seoksen. Lisää tuoksut tai väriaineet. Anna sauvasekoittimen jatkaa työtä kunnes kiisseli muuttuu vanukkaaksi.

Kaada saippuatahna muottiin/muotteihin, Kopauta muotin pohjalla muutaman kerran pöytään (ilmakuplat häviävät) ja peitä muotti pyyheliinalla.

Anna tekeytyä vuorokausi (älä säikähdä, saippuassa tapahtuu joku kemiallinen reaktio ja massa lämpenee). Ota saippua muoteista. Jos olet käyttänyt maitotölkkiä, leikkaa saippuatanko paloiksi tässä vaiheessa, massa on vielä sopivan pehmeää. Laita saippuat avonaiseen pahvilaatikkoon ja anna tekeytyä vähintään kuukausi, mieluiten kolme. (Raakana saippua saattaa kuivattaa ihoa, kypsänä luonne muuttuu helläksi ja miedommaksi).

Poraa saippuapaloihin keskelle reiät, pujota paloja juuttinaruun, pyöräytä väleihin löyhät solmut (niin että saat ne helposti auki ja saippuapalat yksi kerrallaan käyttöön).

__________________________

"JUHLAT TULOSSA"

RESEPTIPOSTAUS ON MYÖHÄSSÄ; MUTTA KOEKEITTIÖLLÄ KUHISEE... 

ISOÄIDIN RESEPTILLÄ valmistautuu oikein porukalla 7-vuotis syntymäpäiväjuhliin. Blogia ja sen viimeistä vuotta juhlistetaan; missäs muualla kuin keittiössä. Kirja pääsee mukaan kesämatkalle lapnuusmaisemiini.

Kun olin kuusi vuotias, muutti perheeni uuteen pihapiiriin. Kaikki olivat vieraita, mutta kutsuin päättäväisesti naapurin parikymppisen kotiäidin "akvaariojuhliin". Aikuisille totuus valkeni vasta illalla, ohjatessani Maijaa ulko-ovelta suoraan kylpyhuoneeseen, sinitarralla lavuaariin kiinnitettyjä muovikaloja ihastelemaan. Siitä illasta lähtien olemme olleet "yhtä perhettä".

Kuusivuotias ei muutenkaan turhia kainostele. Eräät toisetkin naapurit kutsuin kesäisenä lauantaina meille tupaantuliaisiin... Unohdin silloinkin kertoa asiasta kotona... Hämmästystä riitti, kun äitini avasi saunanraikkaana, kylpytakissaan, ulko-oven, kukkapuskan kanssa kyläilemään saapuneille  naapureille. Sen perheen kotikieli oli ruotsi, ja kesti monta vuotta, ennen kun oivalsin, että uuden leikkikaverini, Caritan äidin iloiselta kuullostava kutsuhuuto: "Kariitta, kommoeeetta" tarkoitti "Carita, kom och ätä" (=Carita, syömään). Maire-täti oli keskisuomalaisen mittapuun mukaan muutenkin hurjan "eksoottinen"; sain samalla kerralla ensikokemukset tupakoivasta täti-ihmisestä, vieraasta kielestä ja läskisoosista.

Lisää eksotiikkaa keskisuomalaiseen arkeen toivat ovelta ovelle pitsiliinoja kaupustelleet  romanimummut. Voi niitä nilkkapituisia, mustia samettihameita, ja kirkkaan valkoisia  pitsiröyhelöpuseroita! Kun muut pihan lapset juoksivat "mustalaismummoja" karkuun,  pyytelin minä kaupustelijat sisälle levähtämään, ja ihastelin rouvien ruskeita silmiä.

No, mutta takaisin koekeittiön vierailevaan tähteen; Maijaan... Ja ruokaan.
Kun oma äitini teki makaroonilaatikkoa, keitteli Maire-täti läskisoosia, Maija paellaa ja mustalaismummot ties mitä. Siitä alkoi seikkailuni makujen maailmassa.

Maire-tätiä ei enää ole, eikä vanhoilla kotikulmilla enää voi mustalaismummujakaan ihastella. Blogin viimeiset syntymäpäiväkahvit juodaan siis Maijan ja Äidin kanssa.

Blogipostaus on hieman myöhässä, mutta älä hermostu; juhlan kunniaksi on leivottu kakku, savustettu kala, valmistettu makkaroita sekä saippuaa... Ei kestä enää kauaa, uusi resepti on ihan kohta linjoilla...