"ISOÄIDIN RESEPTILLÄ" ELÄKEPÄIVILLE

Rakkaat lukijat ja isoäidin reseptien ystävät; uuden vuoden juhlat ovat samalla Isoäidin Reseptillä- blogin jäähyväisjuhlat... Tai pikemminkin "eläkkeelle siirtymis juhlat". 7 vuotta ja 4 kuukautta vastaa  blogimaailmassa jo vanhuksen ikää.

ALKUPALAKSI SAHRAMI-SIMPUKOITA...PÄÄRUOAKSI HALSTERISSA  HIILLOSTETTUA LOHTA JA HUMMERIA...

Kyllä tätä kelpaa juhliakin! Viiden päivän välein olen valinnut ohjeen, hankkinut raaka-aineet, testannut reseptin, kyttäillyt kuvaukseen sopivaa luonnonvaloa, etsinyt ja valinnut kuvauspaikan, kuvausastiat ja muun rekvisiitan... Sitten kirjoittanut tekstin ja kaksi täsmäreseptiä, kuvannut annoksen, siirtänyt kuvat tietokoneelle, korjaillut valotusta ja liittänyt blogitekstiin... Ja lopuksi  julkaissut postauksen.... Sama taas uudestaan viiden päivän päästä. Haastavaa, varsinkin talviaikaan, kun valoa on tarjolla vuorokaudessa vain muutama tunti.

Olen matkustanut isoäidin kirjan kanssa ympäri maailmaa. Reseptejä on testattu milloin missäkin, kaiken tasoisissa keittiöissä. Viiden päivän rytmitys on ollut aika mukaansatempaavaa... Blogista on tullut kiinteä osa viikkorutiinia... Ja niin antoisia kun nämä vuodet ovat olleetkin; kyllä tämä on käynyt ihan työstä.

Usein minulta kysytään, että kuka maksaa palkan ja paljonko sitä saan. Olen siitä omalaatuinen bloggaaja, etten ole lähtenyt mukaan mihinkään tempauksiin, enkä suostunut markkinointiyhteistyöhön, en ole myöskään liittynyt blogirinkeihin. ISOÄIDIN RESEPTILLÄ on siis melko epäsosiaalinen, "yksinäinen susi". Palkaksi olen saanut tutustua isoäitini makumaailmaan ja herätellä henkiin suomalaista ruokaperinnettä. Tippinä sain viiden päivän välein puhdasta nautintoa ja hauskanpitoa... Niin, ja valtavaa kannustusta teiltä, hyvät lukijat. Kahden miljoonan kävijän rajapyykki ohitettiin ennen joulua. Se on aika hurja määrä! Keskimäärin blogia on käynyt kuukausittain katsomassa 20 000 lukijaa, tosin alussa teitä oli vain kourallinen, ja nyt viimeisen kuukauden aikana 55 478!

Eniten isoäidin reseptit kiinnostavat, luonnollisestikin; täällä kotimaassa. Kakkosena tulee USA, sitten Ruotsi, neljäntenä Venäjä ja viidentenä Saksa.

JA JÄLKIRUOAKSI MUNANVAAHTOLEIVOKSIA VANILJAKERMAN, KRANAATTIOMENAN SIEMENIEN JA SUOLATOFFEEKASTIKKEEN KANSSA.

Ruokakuvaus on oma lajinsa. Ellei valoja ja varjoja käytä hyväkseen, tai jos ei onnistu asettelemaan annosta "kolmiulotteisesti", näyttää hienostuneinkin ruoka kuvassa vain "koiranoksennukselta". Minulle luonnon valo on tärkeä elementti. Olen myös ehdoton siinä, että lämmin ruoka pitää kuvata höyryävänä. Kylmän pataruoan tai kohmeisen kyljyksen kuvaaminen olisi anteeksiantamatonta katsojan aliarvioimista. Onnistunut kuva on herkullista silmänruokaa. Jos kuvasta häviää aitous, häviää myös katsojan silmistä nälkä.... Silloin kyseeessä on vain "räps-räps" tusinatuote, peli on menetetty, ja koko projekti epäonnistunut.

Seitsemän vuoden ja neljän kuukauden aikana olen kuluttanut loppuun yhden järjestelmäkameran, pari mikrojärkkäriä, ja kuusi pokkaria. En omista enää yhtään toimivaa kameraa... Viimeisen vuoden kuvasin pelkästään iPhonella.

Lempireseptieni perään kysellään myös paljon. Tiedän, että pitäisi nimetä vain yksi, mutta se on täysin mahdotonta... Siksi jaoin suosikit alaryhmiin.

KALAT: hiilloskala (hilloksella paistetut silakat-ohjeella), kuha herkkusienikastikkeen kera ja kalamureke, lohi-riisilaatikko.

LIHAT: vatkuli, silavoitu selkäliha, siskonmakkara, kääresyltty, padassa paisettu vasikanlapa, linströmin pihvit, kaalikääryleet, maksapiiras.

KASVIKSET: (sisältää kananmunaa ja maitoa/kermaa): porkkanavanukas, porkkanakourukat, nokkosmuhennos, ranskalainen perunavanukas, pinaattikeitto.

KASTIKKEET: vaahtokastike, hieno vaniljakastike, hollantilainen kastike, tumma herkkusienikastike, varsinainen majoneesikastike, rapu- tahi hummerikastike.

SUOLAISET PIIRAKAT: lihapiirakka, pasteijat, piirakkapaistos, juustoleivät, kaalipiirakka.

LEIVONNAISET: hiekkahentuset, voitähdet, tuulihatut, mantelivuoret, raparperitorttu, munanvaahtoleivokset, valkoinen mantelikakku, valkoiset piparkakut, mantelinäkkileivät, hedelmäpiiras, aleksanterin tortut, bebe-leivokset, joulutortut, tippaleivät.

JÄLKIRUOAT: luumukermahyytelö, kylmä sitruunavanukas, paahtovanukas, inkivääripäärynät, maissikiisseli, poltetut mantelit, hovijälkiruoka.

MUUT: näkkileipä, maalaisjuusto, vesirinkilät, Viipurin rinkilät, sima, voitaikina, saippuan valmistus.

Mitä sitten olen oppinut?
Noh, ainakin sen, että Isoäidillä oli hyvä maku. Kermaa, eikä voita säästelty, ja jos suolaa lisättiin, ripautettiin aina kylkiäisenä myös hitusen sokeria. Sata vuotta sitten maku oli pääosassa. Mistä tahansa raaka-aineesta tehtiin herkkua; joko kermalla tai voilla, tai sitten vatkaamalla rakenteeseen riittävästi ilmaa, tai lisäämällä kananmunia. Tärkeimmät mausteet olivat suola, valkopippuri, inkivääri, kaneli, manteli, fariinisokeri ja kardemumma. Niukkaa maustepalettia käytettiin taitavasti. Hidas kypsytys mureutti raaka-aineen ja aktivoi luontaiset aromit. Hiilloksella kypsentäminen toi toisenlaisen makuvivahteen, savustaminen taas ihan jotain muuta.

Jälkiruoista sata vuotta vanha keittokirja esittelee sen tason herkkuja, mitä ranskalaisissa leipomoissa leivotaan yhä edelleen. Minne ne ovat meidän korvapuustiemme seasta hävinneet? Myös kastikkeissa isoäidin kirja noudattaa ranskalaisen keittiön klassikkolinjaa, vain nimissä on eroja.

Jo Anna Hildan aikaan on osattu kuivata vihanneksia, yrttejä (pinaatti, tilli, persilja, meirami), hedelmiä ja marjoja. Eikä mitään heitetty pois, kaikille kasvin, lihan ja kalan osille keksittiin käyttätarkoitus. Se on jäänyt omaan keittiööni uutena piirteenä. Entistä "tuhlarityttöä" harmittaa hirmuisesti, jos näkee missään muuallakaan ruokahävikkiä!

Ja olenhan minä oppinut tuntemaan Anna Hildan, isoäitini, ketä en koskaan ole tavannut. Tämän reilun seitsemän vuoden matkan taivalsimme yhdessä... Mutta on tämä ollut paljon muutakin, kuin emotionaalinen mielikuvitusmatka. Mukana on kulkenut joukko oikeita ystäviä, koemaistajia, apukokkeja, oppi-isiä ja -äitejä. Olen saanut nauttia kauniista maisemista, hyvistä sapuskoista ja mielenkiintoisista tarinoista, parhaassa mahdollisessa seurassa.

Niin, ja tämän reilun seitsemän vuoden sisällä olen opiskellut itselleni uuden ammatin; minusta tuli vuonna 2014, virallisestikin; KOKKI. Tiedä häntä; olisiko se ollut meidän Anna Hilda, kuka minut tälle tielle sysäsi?!

ANNA HILDAN KOEKEITTIÖ KIITTÄÄ  YHTEISESTÄ MAKUMATKASTA & TOIVOTTELEEPI KAIKILLE PERINNERUOKARIKASTA UUTTA VUOTTA!

"SE OLI SIINÄ"

PORSAANSATULA

Possu on possu ja maistuu joulukinkulle, ruhon osasta huolimatta. Iso, luullinen pala kelpaa loistavasti joulupöytäänkin.

Isoäidin joulupöydästä ei kenelläkään ole kiire yhtään minnekään... Aika terapeuttista...
Miksei joulua voisi viettää vaikka pari kertaa vuodessa?

Vuoden mittavinta illallista nautitaan pitkän kaavan mukaan, silti se on ohi silmänräpäyksessä.

Onneksi itse syöminen on vain osa riemua. Joulutunnelma hivuttautuu kotiin jo viikkoja ennen aattoiltaa, jokaisella uuninluukun avauksella.

Nyt kuuluu kopinaa... Tonttuja eteisessä? Vai ihanko Joulupukki?????! Eikun, takkapuiden ritinäähän se vaan....

"JOULUKOKKIEN RYHMÄPOTRETTI"

Tip-tap-tip-tap-tipetipetiptap...

❤️HERKULLISTA JOULUA❤️

PORSAANSATULA vuodelta 1909

2 kg. porsaansatulaa
1/2 sitruunaa
10 luumua
vettä
suolaa
hienonn. valkopippuria
vettä tahi lihalientä

kastike:
1 1/2 rkl. vehnäjauhoja
1 rkl. tomaattisosetta
2 tl. sinappia

Liha pestään kuumaan veteen kastetulla pyyhkeellä, kamara poistetaan, ja satula hierotaan sitruunalla sekä silavoidaan vähässä vedessä keitetyillä luumuilla, joista kivet on poistettu. Se pannaan uunipannuun kuumassa uunissa paistumaan. Vettä tahi lihalientä lisätään pannuun. Kun satula on ruskeutunut, sirotellaan sen pinnalle suolaa ja valkopippuria. Senjälkeen valellaan satula usein liemellään. Paistumisen aikaa tarvitaan noin 2 tuntia.

Rasva kuoritaan kastikkeesta pois, ja liemi suurustetaan vehnäjauhoilla. Kastike saa kiehua vähän aikaa, maustetaan ja siivilöidään. Ennen tarjolle vientiä irrotetaan liha selkärahgasta, leikataan poikittain tasaisiksi viipaleiksi, jotka sitten asetetaan takaisin paikoilleen.

PORSAANSATULA nykykielellä

2 kg possun kylkipala (tai muu luullinen possun kimpale)
1 luomu sitruuna
15 kuivattua kivetöntä luumua
merisuolaa
jauhettua valkopippuria

Hiero lihan pintaan hienoa merisuolaa, anna tekeytyä jääkaapissa yön yli. Kun nostat lihan huoneenlämpöön ennen paistamista, hiero pintaan vielä vähän lisää suolaa. Laita liha uunivuokaan. Leikkaa sitruuna kahtia, hankaa sitruunaa lihaan, purista mehu possun päälle.

Nosta vuoka 210℃ uuniin 20 minuutiksi, tai kunnes pinta saa vähän väriä. Ripottele lihan pintaan suolaa ja valkopippuria. Kaada vuokaan 5 dl vettä (tai niin paljon että pohja peittyy). Leivitä luumut possun ympärille.

Alenna uunin lämpö 150℃ ja paista possua 2-3 tuntia, kunnes liha tuntuu sopivan murealta. Valele lihaa liemellään puolen tunnin välein (mitä useammin valelet, sen mehevämpää possusta tulee). Viipaloi liha ja siivilöi liemi kastikkeeksi.

___________________

JOULUTORTUT

Tässä isoäidin joulutorttuohje teille toiveuusintana, hyvä joulukansa. Matti-Myöhäselle suosittelin pari päivää sitten helpon gourmet-sinapin valmistamista...

Ennen joulujuhlia ehtii Matti vielä pyöräyttää isoäidin joulutortutkin. Torttutehtailu ei vaadi perinteistä kaulimista ja kääntämistä...kaulimista ja kääntämistä.... Lopputulos on kuitenkin lehtevää ja; aaaah, niin herkullista!

Ja kerrankin voimme olla ylpeitä ikiomasta perinteestämme; tämä ei ole kulkeutunut Suomeen naapurimaan kautta (kuten niin monet muut ruokaperinteet). Ruotsalaiset eivät yritä edes omia tähtitorttuja, vaan nimittelevät näitä "omituisiksi hakaristeiksi". Eivätpä taida tietää, minkälaisen herkun jättävät väliin.

ISOÄIDIN AIKAAN TÄHTITORTUN SAKARAT LIITETTIIN YHTEEN LUUMUHILLON PÄÄLLÄ.

JOULUTORTUT vuodelta 1909

voitaikina:
3 dl. hyvää kermaa
6 1/2 dl vehnäjauhoja
voita, puolet taikinan painosta

Leivinpulveri ja vehnäjauhot sekoitetaan vatkattuun kermaan. Taikina punnitaan, ja puolet sen painosta otetaan voita, joka vaivataan taikinan joukkoon. Tämä voitaikina on sopivin omenamunkkeihin, torttuihin y.m.s.

täyte:
425 gr. luumuja
7 dl. vettä
150 gr. sokeria
tahi omenasosetta

Luumut huuhdotaan, pannaan veteen ja sokeriin likoamaan muutamaksi tunniksi, keitetään pehmeiksi, kivet otetaan pois ja luumut hienonnetaan. Voitaikina kaulitaan 1/2 sm. paksuksi levyksi, josta leikataan sen muotoisia kakkuja kun halutaan: joko pyöreitä, joiden täytteeksi pannaan vähään sosetta, jonka jälkeen kakku käännetään kaksinkerroin ja reunat painetaan kiinni, tahi neliskulmaisia, joiden kulmat leikataan kahtia, keskelle pannaan sosetta ja joka toinen suippu vedetaan yhteen leivoksen keskelle, tahi neliskulmaisia, joiden kaikki kulmat yhdistetään leivoksen keskelle. Tortut paistetaan kuumassa uunissa. Ennen paistamiseta voi tortut sivellä vatkatulla munalla ja sokeroida.

_______________________

JOULUTORTUT nykykielellä

7 dl kotimaisia luomu vehnäjauhoja + ylimääräistä leivinalustan jauhottamiseen
1 tl leivinjauhetta
3 dl kotimaista luomu kuohukermaa
300 g kotimaista normaalisuolaista voita (huoneenlämpöistä)

lisäksi tarvitset torttumuotin, tai taikinahyrrän, ja

täytteeksi:
paistamisen kestävää luumumarmeladia

voiteluun:
luomumuna

koristeluun:
tomusokeria

Yhdistä leivinjauhe vehnäjauhoihin, vatkaa sekaan kerma. Vaivaa taikinaan voi ja nosta jääkaapiin hetkeksi ryhdistymään.

Jauhota leivinalusta ja kauli taikinasta puolen sentin paksuinen levy. Paina torttumuotilla neliöt, nosta teelusikallinen luumutäytettä kunkin tortun keskelle, niputa joka toinen sakara yhteen hillonokareen päälle.

Riko kananmunan rakenne, siivilöi muna ja voitele sillä tortut. Paista joulutorttuja 200℃ uunissa 10-15 minuuttia. Ripottele tomusokerilunta päälle juuri ennen tarjoamista.

_____________________

SINAPPI

MATTI-MYÖHÄSEN JOULULAHJAIDEA; HELPPOAKIN HELPOMPI, OMIN PIKKU KÄTÖSIN VÄSÄTTY (=SEKOITETTU) JOULUSINAPPI.

Sinappi nyt vaan kuuluu joulukattaukseen, eikä kinkku maistu kinkulle ilman kotitekoista maustetahnaa! Näin se vaan on! Onneksi tämä gourmet-välttämättömyys valmistuu kaiken muun sivussa, lähes itsestään. Ja on kestosuosikki pukinkontissa.

Anna Hildan sinappi on ollut juoksevaa, litkumaista maustelientä. Nykyaikainen sinappi on tukevampaa. Vanhassa ohjeessa on kuitenkin maku kohdallaan. Kuka kiinteämmästä sinapista pitää, voi lisätä seokseen jauhoja. Öljytilkalla saa mukavasti pyöristettyä makua. Pienen pieni konjakkitujaus viimeistelee juhlasinapin, muttei ole mikään välttämättömyys.

"JOULULAHJAKULJETUS POTKURIKYYDILLÄ; PIKKUPAKETTEJA LAPSILLE, SINAPPIA JOULUPÖYTÄÄN  JA LYHDE LINNUILLE"

SINAPPI vuodelta 1909

4 rkl. sinappijauhoja
4 rkl. sokeria
4 rkl. vettä
2 rkl. etikkaa
1/2 tl. suolaa

Sinappijauhot ja sokeri hierotaan huolellisesti sekaisin. Kiehuva vesi lisätään vähitellen, koko ajan hämmentäen, senjälkeen etikka ja suola pannaan sekaan. Sinappi asetetaan lämpimään paikkaan vähäksi aikaa, jotta maku saataisiin kirpeämmäksi. Sama tulos saadaan sekoittamalla sinappia kuumennetulla raudalla.

________________

SINAPPI nykykielellä

4 rkl sinappijauhetta
3-4 rkl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
4 1/2 rkl vettä
2 rkl viinietikkaa
2 rkl öljyä
valkopippuria
merisuolaa
(konjakkia)

Sekoita kuivat aineet. Vatkaa sekaan; ensin kiehuva vesi, sitten öljy ja viinietikka. Mausta suolalla, valkopippurilla (ja konjakkitujauksella). Aloita varovasti... Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.

________________

MAKSAPIIRAS

YLEMPÄNÄ SIENILLÄ MAUSTETTU JOULUPATEE, ALLA ISOÄIDIN VANHALLA OHJEELLA VALMISTETTU MAKSAPIIRAS. 

Maksapiiras tuo joulun kielelle. Pateesta saa herkullisen alkupalan... Tai ihanan huikopalan illaksi... Tai mehevän joululimpun päällysteen aamiaispöytään... Ja mikä parasta; joulupateen voi tehdä etukäteen; vaikka nyt jo. Maku vain syvenee jääkaapissa.

"PATEET PAISTETTU; GLÖGIT ANSAITTU!"

MAKSAPIIRAS vuodelta 1909

150 gr. raastettua vasikan maksaa
2 munaa
3 rkl. survottuja korppuja
1 rkl. anshovislientä
2 dl. kermaa
3 rkl. voita
1 sipuli
1 tl. suolaa
1/2 tl. sokeria
1/2 tl. hienonn. inkivääriä
1/4 tl. hienonn. valkopippuria
silavaa

Huuhdottu ja raastettu vasikanmaksa vaivataan sihdin läpi. vatkatut munat, survotut korput, anshovisliemi, kerma, sipulin kera ruskeutettu ja siivilöity voi, sekä mausteet sekoitetaan maksaan. Soikean läkkivuoan pohja ja reunat sisustetaan ohjeisilla silavaviipaleilla; seos kaadetaan siihen, peitetään silavaviipaleilla ja paperi sidotaan vielä vuoan päälle. Piiras pannaan uuniin vedessä paistumaan kypsäksi, johon menee noin 1-2 tunnin aika, koetellaan vispilän varvulla ja annetaan jäähtyä, ennenkun kaadetaan vuoasta pois.

______________________

MAKSAPIIRAS nykykielellä

1 sipuli
3 rkl normaalisuolaista kotimaista voita
150 g jauhettua kotimaisen naudan maksaa
2 luomu munaa
3 rkl korppujauhoja
1 rkl anjovislientä
2 dl luomu kuohukermaa
(tilkka konjakkia tai sherryä)
1 tl kuivattuja ja jauhettuja suppilovahveroita tai mustia torvisieniä
1 tl merisuolaa
1/2 tl sokeria
1/2 tl jauhettua inkivääriä
1/4 tl jauhettua valkopippuria
170 g kotimaisia pekoonifileitä
(Koristeiksi laakerinlehtiä ja rosepippureita)

Kuori ja silppua sipuli. Sulata voi pannulla, kuullota siinä sipulisilppua ja nosta pannu sivuun jäähtymään. Purista maksa siivilän läpi (tai hurauta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi). Vatkaa kulhossa munat, korppujauhot, anjovisliemi, kerma, (konjakki/sherry), sienijauhe, suola, sokeri, inkivääri, valkopippuri, voisula ja sipulisilppu. Lisää maksa ja sekoita tasaiseksi.

Vuoraa pateevuoka pekonilla, kaada maksaseos vuokaan (peitä pintakin pekonilla). Koristele laakerinlehdillä ja kokonaisilla rosepippureilla. Paista vesihauteessa 175℃ uunissa noin tunti, kunnes patee on kiinteää ja irtoaa vuoan reunoista. Tarjoa jäähtyneenä joululimpun ja herkkukurkkujen kanssa.

___________________________

RIISIRYYNI-UUNIPUURO

Meillä lapsuuskodissa riisipuuro syötiin aattona, joulurauhan julistamisen jälkeen. Vasta siitä alkoi joulu.

Isoäidin repaleinen kirja on kulkenut reilussa sadassa vuodessa pitkän matkan. Joulunakin se on toki mukana, mutta pääsee lepuuttelemaan kunniapaikalle; reseptitelineeseen.

YÖN YLI HAUTUNEESEEN UUNIPUUROON KEHITTYY HERKULLINEN JOULU-UMAMI. 

RIISIRYYNIPUURO vuodtelta 1909

1/2 ltr. vettä
3 dl. riisiryyniä
2 rkl. voita
1 1/2 ltr. maitoa
1-2 rkl. suolaa

Kuumassa vedessä huuhdotut riisiryynit pannaan voin kera kuumaan veteen kiehumaan vienolla tulella, ja kiehuva maito lisätään siihen vähitellen. Puuro saa kiehahtaa joka kerta, kun maitoa on lisätty, ja hämmennetään hiukan. Kiehauttamisien välillä saa se hautua kannen alla hellan syrjällä. Kun ryynit ovat pehmeät, maustetaan puuro suolalla.

_____________________

RIISIRYYNI-UUNIPUURO vuodelta 1909

Kylmään riisiryynipuuroon sekoitetaan pari vatkattua munaa. Puuro kaadetaan voideltuun vuokaan, pinnalle sirotellaan hienonnettua kaneelia ja sokeria, ja ruoka pannaan uuniin paistumaan.

RIISIRYYNIPUURO nykykielellä

2 dl vettä
2 dl puuroriisiä
1 l punaista (kotimaista) luomumaitoa
1/2 tl merisuolaa

Sulata voi kattilassa, kaada vesi sekaan ja kuumenna kiehumispisteeseen, lisää riisi. Keitä pari minuuttia, kunnes riisit ovat imeneet kaiken veden. Lisää maito ja hauduta miedolla lämmöllä, kannen alla, noin 40 minuuttia. Ota puuro välillä sivuun ja sekoita pohjia myöten. Mausta puuro suolalla.

____________________

RIISIUUNIPUURO nykykielellä

2 dl puuroriisiä
1 l maitoa
1/2 tl merisuolaa
nokare voita
(1/2 tl raastettua luomuappelsiinin kuorta)

Voitele uunivuoka, laita maito ja riisit vuokaan. Sekoita pohjia myöten. Hauduta 175℃ uunissa, alatasolla, noin 1 1/2 tuntia. Sekoita puuroa muutaman kerran kypsennyksen aikana.

______________________

ISOÄIDIN JÄLKIRUOKARIISIPUURO nykykielellä

valmista riisipuuroa
luomumunia
(hienoksiraastettua luomuappelsiinin kuorta)
jauhettua kanelia
hienoa sokeria

Sekoita riisipuuroon munat, ( ja appelsiininkuoriraaste). Ripottele pinnalle kaneli ja sokeri, paista  175℃ uunissa 20-30 minuuttia.

_____________________

PORKKANALAATIKKO & LANTTULAATIKKO

"LANTTU-, PORKKANA- JA PERUNALAATIKKO"

NO NIIN; nyt alkaa näyttää joululta.... Lumi tulee ja menee, mutta takkatuleen ja havun tuoksuun voi onneksi luottaa. Ja yhdessätekemisen taikaan!

Ja vaikka "se oikea" kuusi kannettaisiinkin sisään vasta H-hetkellä, kaikkia perinteitä noudattaen, niin.... Pikkujoulukuusi on se varsinainen tunnelman herättelijä.

"PIENELLÄ KUUSELLA ON SUURI TUNNEARVO"

Keittiössä leijailee piparin tuoksu, taustalla soivat vanhat, tutut joululaulut... Uunin reunalla vuoroaan odottelevat porkkana- ja lanttulaatikko. Peruna on jo imeltymässä...

Piparitalo vetää puoleensa pikkuväkeä, ja vähän vanhempiakin... Makeaa majaa ei millään malttaisi säästää jouluksi.

"HILDA-TONTUN ENSIMMÄINEN IHAN- ITSE- KORISTELTU JOULUKUUSI"

Porkkanalaatikon voi tehdä paistamista vaille valmiiksi ja jäädyttää pakasterasiassa.  Sulatettuun juurresmassaan sitten vain kananmunat sekaan, seos voideltuun uunivuokaan ja korppujauho pintaan. (Ehkä pari voinokarettakin...) Ei mitään uudellenlämmittelyjä; vaan uunituoretta joululaatikkoa!

Isoäidin porkkana- ja lanttulaatikko valmistuvat yhdellä ja samalla ohjeella. Vanhan ajan  porkkanavanukas on puolestaan muistuttanut nykyaikaista; riisiä sisältävää porkkanalaatikkoa. Tässä Anna Hildan ohje  muutaman vuoden takaisesta blogipostauksesta.

"LANTTUA VAI PORKKANAA? VAIKO VÄHÄN MOLEMPIA?!"

PORKKANA- ja LANTTULAATIKKKO vuodelta 1909

1/2 kg. porkkanoita
vettä
suolaa
2 1/2 dl. survottuja korppuja
2 1/2 dl. maitoa
3 rkl. sulattua voita
2 munaa
suolaa
sokeria
hienonn. muskottia

Porkkanat huuhdotaan puhtaiksi ja keitetään pehmeiksi suolalla maustetussa vedessä. Sitten ne kuoritaan ja hienonnetaan raastimella, jolloin muut yllä mainitut ainekset hämmennetään sekaan. Seos kaadetaan voideltuun vuokaan ja paistetaan uunissa.

LANTTULAATIKKO valmistetaan samoin kuin porkkanalaatikko.

____________________

PORKKANALAATIKKO nykykielellä

1/2 kg porkkanoita
merisuolaa
2 dl punaista luomumaitoa (tai luomu kuohukermaa)
3 rkl voisulaa + ylimääräistä voita vuoan voiteluun
2 luomu munaa
1 tl sokeria
1/4 tl jauhettua muskottipähkinää
1 dl korppujauhoja

Keitä porkkanat suolatussa vedessä pehmeiksi, kuori ja raasta karkeaksi raasteeksi. Lisää maito (tai kerma), voisula, munat, sokeri ja muskotti, sekoita tasaiseksi. Voitele uunivuoka, kaada porkkanaseos vuokaan ja ripottele korppujauot pinnalle. Tee ruokalusikalla aaltokuvioita pintaan ja paista 175℃ uunissa parisen tuntia.

____________________

LANTTULAATIKKO nykykielellä

1/2 kg kotimaisia lanttuja
 merisuolaa
1 dl luomu kuohukermaa
1/4 dl siirappia
2 luomu munaa
1/2 tl jauhettua muskottipähkinää
1/2 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl jauhettua valkopippuria
1 dl korppujauhoja
50 g normaalisuolaista kotimaista voita

Keitä lantut suolatussa vedessä pehmeiksi, ja rapsuta kuori pois. (Isoäidin aikaan ensin keitettiin, sitten vasta kuorittiin. Voit halutessasi kuoria lantut jo ennen keittämistä). Raasta karkeaksi raasteeksi, lisää kerma, siirappi, munat ja mausteet sekaan. Voitele uunivuoka, kaada lanttuseos vuokaan, peitä korppujauhoilla ja tee ruokalusikalla pintaan aaltokuvioita. Pilko loput voista nokareiksi paistoksen pinnalle. Paista 200℃ vajaa tunti, alenna lämpöä ja jatka paistamista 150℃ vielä toinen tunti (tai; jos uuniisi mahtuu, paista porkkanalaatikon kanssa 175℃ uunissa pari tuntia).

_______________________

LUUMUKASTIKE

Luumukastike on joulukiisselin ja sekametilisopan pikkuserkku. Se järjestää makunystyröille kauden ensimmäiset kunnolliset pikkujoulut. Kuivatuista taateleista saa keitokseen mehevää lisämakua... Tai,  jos luumut loppuvat, voi tällä samalla reseptillä loihtia taatelikastiketta.

Luumukastike ja joulunpunaiset puolukat kruunaavat peruspannacotan pikkujoulujen jälkiruokasuosiksiksi. Kokeile vaikka.

LUUMUKASTIKE vuodelta 1909

250 gr. luumuja
1/2 ltr. vettä
1 dl. sokeria

Huuhdotut luumut liotetaan vedessä muutamia tunteja. Keitetään samassa vedessä pehmeiksi, kivet  poistetaan, luumut liemineen puserretaan siivilän läpi, maustetaan sokerilla ja kiehautetaan.

___________________

LUUMUKASTIKE nykykielellä

200 g kivettömiä kuivattuja luumuja (ja/tai taateleita)
4 dl vettä (tai niin paljon, että luumut peittyvät)
1 dl sokeria
1 kanelitanko


Laita kuivatut luumut ja vesi kattilaan, anna liota 1/2 tuntia. Lisää sokeri ja kanelitanko, keitä miedolla lämmöllä 10 minuuttia, tai kunnes luumut pehmenevät. Poisa kaneli, soseuta sauvasekoittimella ja siivilöi kastike.

_________________

HIILILLÄ PAISTETUT SILAKAT

JOS SILAKKA EI MAISTU, NIIN OHJE SOPII MUILLEKIN KALOILLE... ESIMERKIKSI KOTIMAINEN KIRJOLOHI KYPSYY HALSTERISSA VARSINAISEKSI HERKUKSI.

Juhlatunnelmaan johtaa monta polkua. Itsenäisyyspäivä on paljon muutakin kuin TV:n pukuloistetta ja salamavalojen räiskettä... Kokkaamiseen kyllästynyt nautiskelee ravintolan juhlaillallista. Ulkona syömisestä tarpeeksi saanut pakkaa eväät reppuun, ja syö juhlan kunniaksi oikeasti ulkona... Kuuntelee hiljaisuutta, metsänuotiolla. Kolmas hypnotisitoituu takkatulesta ja herkuttelee kodikkaasti.

Valinnanvapaus on itsenäisyyttä parhaimmillaan! Miten sinä juhlistat satavuotiasta Suomea?

Niin tylsältä kun se kuulostaakin; minun halsterissani tirisee kotimainen kirjolohi. Siitä vaan tulee niin mieletöntä herkkua, nahkoineen päivineen. Eikä edes alkupalaksi väsäämistäni kampasimpukoista, ravunpyrstöistä, tai sinisimpukoista ole hiilloskalan haastajaksi.

KALAA EI AUTA JÄTTÄÄ HETKEKSIKÄÄN HIILLOKSEEN YKSIN... LOHEN RASVA AIHEUTTAA HERKÄSTI "ILOTULITUKSEN". 

Anna Hilda olisi nyt 120 vuotias, eli sata vuotta sitten isoäiti oli vasta 20-vuotias nuori nainen. Mitenköhän itsenäisyyden julistusta on sen ajan Lappeenrannassa juhlistettu? Ja mitä isoäidin keittiössä on kokattu? Millainen tunnelma silloin on mahtanut olla? Jännittynyt? Epävarma? Sekava? Suomi sai itsenäisyyden, mutta sisällissota ja uudet sotkut odottelivat jo ovella...

ONNEA ITSENÄISEN SUOMEN ITSENÄISILLE PIKKULINNUILLEKIN!

                        🇫🇮 ONNEA RAKAS ISÄNMAA 🇫🇮
        💙IKIMUISTOISTA ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE💙

SATAVUOTIAAN KUNNIAKSI; JUHLAILLALLINEN SADAN KYNTTILÄN LOISTEESSA.

HIILILLÄ PAISTETUT SILAKAT vuodelta 1909

Tuoreet silakat perataan, suolataan hienolla suolalla ja saavat olla suolattuina muutaman tunnin. Senjälkeen ne paistetaan halstarilla kummaltakin puolen tasaisella hiilloksella. Jos suolaisia silakoita paistetaan halstarilla, liotetaan ne ensin vedessä.

HIILLOSKALA nykykielellä

Halkaise kotimainen kirjolohi, (perattu, päätön ja kiduksekseton), niin että selkäevä pitää kalan kokonaisena ja saat siitä litteän filee-levyn. (Tai osta valmis filee). Pyyhi mahdollinen lima talouspaperilla, ripottele hienoa merisuolaa kalan molemmille puolille, ja anna sen imeytyä n.3 tuntia.

Valmistele hiillos. Paras tulee koivuklapeista, lepästäkin kuulemma kohtalainen, sanoo mestari. (En siis minä, vaan halsterimestari, oppi-isäni.)

Laita kala halsteriin ja nosta se hiillokselle noin 10 cm korkeudelle, nahkapuoli alaspäin. Pue silikonirukkaset käsiin (ettei tulikuuma halsteri polta näppejä), käännä halsteri 2-3 minuutin kuluttua. Vahdi vieressä herkeämättä, sillä kalan rasva leimahtaa helposti liekkeihin. Käännä halsteria hiilloksella muutaman minuutin välein, kunnes kalan nahka muuttuu rapeaksi ja kärähtäneen näköiseksi, ja lihan pinta saa kauniin kuparin sävyn. (max. 10-15 minuuttia, älä ylikkypsennä). Nosta kala tarjoiluastiaan, anna levätä hetki ja tarjoa lämpimänä tai huoneenlämpöisenä.

_____________________