SEKAVIHANNESKEITTO

Kesäkeitto on kunniapaikalla makumuistojen arkistoissa. Jo pelkkä resepti vie ajatukseni lapsuuden kesiin; ikuiseen auringonpaisteeseen, maalaistalon vilskeeseen, lehmien laitumille ja heinätöiden touhuun. Näen Mamman kuistilla putsaamassa juuri pellosta nostettuja pottuja ja tunnen nenässäni puu-uunissa paistuvan leivän ja hellalla porisevan kesäkeiton tuoksun.

Anna Hilda on raapustanut sekavihanneskeiton viereen "Hieno keitto", olen isoäidin kanssa tästä asiasta prikulleen samaa mieltä. Niin yksinkertainen, mutta niin hieno  resepti.

_________________________________________________

SEKAVIHANNES-KEITTO vuodelta 1909

1 1/2 ltr. vettä
3 rkl. voita
1 suuri tahi 8 pientä porkkanaa
3 dl. silvottuja herneitä
1 pieni kukkakaalinkupu
6 pientä perunaa
15 kpl. pieniä sokeriherneen liskoja
vähän tuor.pinaatin lehtiä
1 rkl. suolaa
1-1 1/2 rkl. sokeria
1 ltr. maitoa
2 rkl. vehnäjauhoja
(2-3 rkl. keitett. ravunpyrstöjä)
1 munankeltuainen
1 dl. kermaa
2 rkl. hienonn. persiljaa

Porkkana huuhdotaan ja kaavitaan, sekä leikataan hienoiksi suikaleiksi. (Pienet porkkanat keitetään kokonaisina.) Kukkakaali huuhdotaan, perataan ja palotellaan, perunat kuoritaan, herneenliskot ja pinaatti huuhdotaan ja perataan.

Vesi, voi ja mausteet kiehautetaan, jonka jälkeen juurekset ja vihannekset ylä mainitussa järjestyksessä pannaan sekaan. Huomattavaa on, ettei kaikkien tarvitse kiehua yhtä kauan.

Vehnäjauhot ja maito sekoitetaan ja kaadetaan keittoon, kun kasvikset ovat melkein pehmeät. Sitte keitto saa kiehua noin 10 min. Juuri ennen tarjolle vientiä suurustetaan se vielä vatkatulla munankeltuaisella ja kermalla, jonka jälkeen se ei saa kiehua. Kuoritut ravunpyrstöt ja persilja pannaan viimeksi joukkoon.

_________________________________________________

SEKAVIHANNESKEITTO nykykielellä
= KESÄKEITTO

6 uuden sadon porkkanaa
6-10 uutta perunaa
1 l vettä
1 tl merisuolaa
1 tl sokeria
1 pieni uuden sadon kukkakaali
kourallinen sokeriherneitä
6 dl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl laktoositonta ruokakermaa
1 kananmunankeltuainen
merisuolaa
2 rkl persiljanlehtisilppua

Hankaa perunat ja porkkanat juuresharjalla puhtaiksi, kuori porkkanat tarvittaessa ja pilko suupalan kokoisiksi. Huuhdo ja paloittele kukkakaali. Kiehauta vesi, mausta suolalla ja sokerilla, lisää perunat. Anna kiehua muutama minuutti ennen kun lisäät porkkanat ja kukkakaalin. Keitä aldenteiksi ( = älä ylikeitä). Huuhdo herneet, poista kannat ja lisää keittoon, anna kiehua hetki,  kunnes herneet hieman pehmenevät.

Sekoita jauhot maitoon ja lisää keittoon, anna kiehahtaa. Vatkaa ruokakerma ja keltuainen sekaisin, nosta keitto hellalta ja kaada kermaseos kattilaan, sekoita pohjia myöten. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Ripottele persiljasilppu päälle juuri ennen tarjoamista.

________________________________________________

KEITETTY PARSA

Vuonna 1909 ilmestynyt keittokirja osoittaa hyvin kuinka maalaisjärki on reilussa sadassa vuodessa muuttanut muotoaan. Kirja opettaa paahtamaan leipää ja keittämään parsaa ja siinä välissä valmistamaan saippuaa, makkaraa ja lihasäilykkeitä. Kaksi ensimmäistä kuulostaa nykyihmisen korvassa vähän samanlaiselta kuin joku opastaisi keittämään vettä tai hengittämään sisään ja ulos...mutta entäs nämä jälkimmäiset?! Niitä harva meistä 2000-luvun ihmisistä viitsisi edes ajatellakaan tehtailevansa omakätisesti.

Vanha parsankeitto-ohje sai minut taas mietteliääksi: onkohan sata vuotta sitten syöty vain vihreää parsaa? Reseptissä kun ei kuorita varsia lainkaan. Pehmeäkuoristen vihreiden parsojen kanssa se ei haittaa, mutta valkoisen parsan säikeinen ja sitkeä kuori on kyllä ihan pakko vuolla tangoista irti...

Parsan keittämisellä kun ei sen suurempaa uutisarvoa ole, liitän nykykieliseen versioon aasialaisvaikutteisen parsakastikkeen ohjeen. Se päivittää perinteisen parsan sadan vuoden takaa suoraan kansainväliselle 2000-luvulle.

_____________________________________________

KEITETTY PARSA vuodelta 1909

1 kg parsaa
vettä
suolaa

Parsa huuhdotaan, puhdistetaan ja sidotaan kimppuihin, nuppupuolet yhtäälle päin. Kimput pannaan kuehuvassa, hiukan suolatussa vedessä kiehumaan noin 20 min.

Parsat nostetaan reikäkauhalla; kimput avataan ja asetetaan vadille taitetulle lautasliinalle. Tarjotaan vaahdoksi hierotun voin kera. Parsaliemi käytetään vihanneskeittoihin.

___________________________________________

KEITETTY PARSA nykykielellä

1 puntti parsaa
ripaus merisuolaa

3 siivua ilmakuivattua kinkkua (esim. Serrano)

kastike:
1 punainen chili
1 limetti
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 rkl sesamöljyä (esim. Blue Dragon)
2 rkl japanilaista Mirin kastiketta (makeaa riisiviiniä, esim. Yutaka)
mustapippuria myllystä

Aloita kastikkeesta:
Leikkaa chilin kanta ja siemenet pois, silppua malto hienoksi. Purista limetin mehu, kuori ja raasta inkivääri. Sekoita kaikki ainekset kulhossa.
HUOMAA: Kastike maistuu myös grillatun vihreän parsan kanssa !

Keitä sitten parsat:
Leikkaa parsoista tyven kuiva osa pois, kuori varret varovasti latvasta tyveen (liikkuvakärkisellä kuorimaveitsellä). Sido kuoritut parsat puuvillalangalla nipuksi, nosta nippu parsakattilan keittokoriin ja lisää kattilaan vettä niin paljon että nuput jäävät vesirajan yläpuolelle. Mausta vesi merisuolalla. (Ellet omista parsakattilaa, voit jättää parsat sitomatta ja keittää ne laakeassa kattilassa, mutta ole tarkkana ettet ylikeitä ja päästä nuppuja vetistymään).

Keitä parsat pehmeiksi, keittoaika vaihtelee muutamasta minuutista 15 minuuttiin, parsan paksuudesta riippuen. Nosta keittokori vedestä, valuta vesi pois. Poista puuvillalanka, kieritä parsanipun ympärille ilmakuivattua kinkkua ja kaada kastike päälle. Tarjoa parsat höyryävän kuumina.

____________________________________________

TOMAATTISILAKAT

Nyt kerron salaisuuden: vaikka yritän esittää reipasta, olen ihan onneton joidenkin ruokien kanssa. En oikeasti voi sietää silakoita enkä silliä; en niiden makua, suutuntumaa, enkä varsinkaan hajua! Siinä, tulipahan sanottua ääneen.

Tämä resepti oli siis haaste. Kuvittelin tarvitsevani hengityssuojaa tai vähintään pyykkipoikaa, mutta silakkapihvien peruslöyhkä puuttui näistä sinteistä kokonaan. Ja hyvä niin. Paistos jopa näyttikin kauniilta ja maku toi mieleen kreikkalaisen kalastajakylän. Olenko nyt aivan turhaan pitänyt silakoita pannassa kaikki nämä vuodet, pitäisikö seuraavaksi kokeilla silakkapihvit? No jaa...
____________________________________________

TOMAATTISILAKAT vuodelta 1909

1/2 kg. tuoreita silakoita
anshovista
1 rkl voita
1 dl kermaa
4 rkl.tomaattisosetta

Silakat perataan ja huuhdotaan, pää, selkäruoto ja pyrstö postetaan. joka kalan sisään pannaan anshovis-pala, ja silakat ladotaan voideltuun vuokaan. Kerma ja tomaattiseos sekoitetaan ka kaadetaan kalojen päälle. Voi pannaan palasina kalojen päälle, jotka paistetaan uunissa kypsiksi ja tarjotaan  kuumina.

________________________________________________

TOMAATTISILAKAT nykykielellä

n.300 g silakkafileitä
125 g (1 rasia) anjovisfileitä mausteliemessä (Abba)
1 dl kermaa
4 rkl tomaattiketsuppia (Heinz)
2 rkl voita

Valuta anjovikset, saksi silakoista selkäevät pois ja voitele uunivuoka. Aseta jokaisen silakan väliin anjovis ja pinoa kalat uunivuokaan. Sekoita ketsupista ja kermasta kastike, kaada se kalojen päälle. Pilko voinokare koko komeuden päälle ja pasta 200 asteisessa uunissa n. 30-40 minuuttia.

_________________________________________________

PAISTETTU VALKOKAALI

Kaalin, fariinisokerin ja voin yhdistelmä on suloinen sekoitus terveysruokaa ja makeaa mässäilyä. Viisari taitaa kääntyä kyllä jälkimmäisen suuntaan, mutta hällä väliä, varhaiskaalista on lupa nauttia kaikilla mausteilla!?

Tällä ohjeella voi tehdä kokonaisen näyttävän kaalin, mikä ei kuitenkaan ole kovin kätevä tarjoiltava ruokapöydässä. Toinen vaihtoehto on arkisemman näköinen muhennos, se on helposti annosteltavissa, mutta tarjoaa minimaalisesti silmänruokaa. Valitse itse!

____________________________________________

PAISTETTU VALKOKAALI vuodelta 1909

Valkokaalinkupu
vettä
suolaa
4 rkl. voita
2 rkl. fariinisokeria tahi siirappia
1 rkl. suolaa
lihanientä tahi vettä

Kaalinkuvusta otetaan päällimmäiset lehdet pois, kupu kiehautetaan suolatussa vedessä ja pannaan valumaan. Kaalinrunko leikataan pois, ontelo täytetään 2 rkl:lla voita, suolalla ja sokerilla tahi siirapilla. Muutamia suurempia lehtiä levitetään aukon päälle, ja kaalinkupu sidotaan langalla.

Se käristetään joka puolelta voijäännöksessä. Lihalientä tahi vettä lisätään, ja kaali saa kannen alla hiljalleen paistua täysin pehmeäksi; on varominen ettei se pala pohjaan. Sitte kaali asetetaan vadille, langat poistetaan ja kastike kaadetaan päälle.

Kiehautetun kaalin saattaa myöskin ennen paistamista hienontaa. Se ruskeutetaan voissa, lihalientä tahi vettä lisätään sekä mausteita: sokeria, suolaa ja etikkaa.

___________________________________________


PAISTETTU VALKOKAALI nykykielellä

1 keräkaali
vettä
1 tl merisuolaa

3 rkl fariinisokeria
4-5 rkl voita

Poista kaalin ulommaiset lehdet ja kiehauta kaali kokonaisena suolavedessä. Valuta kaali lävikössä  (säästä keitinvesi) ja koverra kova kanta pois, irrota kaksi ulommaista lehteä. Täytä ontelo 2 rkl voita, 2 rkl fariinisokeria ja ripauksella merisuolaa. Peitä aukko irrotetuilla kaalinlehdillä, kieritä paistonarua kaalin ympärille niin että täytteet pysyvät sisällä.

Sulata voi kattilassa ripottele sekaan fariinisokeria ja suolaa, ( jos haluat muhennosta, pilko kaali suupalan kokoisiksi paloiksi, ruskista kattilassa ja ripottele päälle lisää fariinisokeria ja suolaa), lorauta sekaan 1 dl keitinvettä. Nosta kansi päälle ja anna kaalin kypsyä pehmeäksi, lisää tarvittaessa keitinvettä  ja/tai voita.

Leikkaa langat irti, nosta kaali tarjoilualustalle ja kaada keitinliemi päälle.

____________________________________________

RAPARPERIKEITTO

Raparperi on mitä mainiointa anti-aging ruokaa! Ei ehkä goji marjan veroista ravintoarvoiltaan, mutta tämä kotimainen piristepötkilö vie herkuttelijan silmänräpäyksessä lapsuuden kesätunnelmaan. Jo yksi lusikallinen raparperikeittoa onnistuu hävittämään ajanlaskusta kymmeniä vuosia.
Varsinainen superfood !?

_______________________________________________

RAPARPERIKEITTO vuodelta 1909

3/4 kg. tuoreita tahi 8 dl. säilykeraparperia
2 1/2 ltr. vettä
3 dl. sokeria
2-3 rkl. perunajauhoja

Tuore raparperi huuhdotaan, kuoritaan ja leikataan palasiksi ja pannaan vedessä kiehumaan, kunnes mehu on niistä kylliksi kiehunut ja sitte ne siivilöidään liemestä pois. Keitto maustetaan sokerilla, suurustetaan perunajauhoilla, jtka ovat sekoitettuina tilkkaseen kylmää vettä, ja saa kiehahtaa. Raparperin voi myöskin jättää keittoon. Tarjotaan kylmänä kermavaandon kera.

_______________________________________________

RAPARPERIKEITTO nykykielellä

1 l vettä
1 dl sokeria
4 dl kuorittuja ja pilkottuja raparperinpaloja
1/2 dl kylmää vettä
2-3 rkl perunajauhoja
2 dl vaahtoutuvaa kermaa
ripaus sokeria ja kanelia

Kiehauta vesi, ripottele sokeri sekaan. Keitä raparperin paloja kunnes ne pehmenevät ja hajoavat. Sekoita perunajauhot kylmään veteen, lorota suurus keittoon samalla hämmentäen. Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta sokerilla ja kanelilla. Tarjoa raparperikeitto jäähtyneenä kanelikerman kanssa.

_________________________________________________