SAMPO

Kielellä on veiläkin raikkaan omenamehun maku ja pää täynnä nostalgiaa. Vuorossa oli ulkoilua, Pyhäinpäivän kynnyksellä, SAMPOn kanssa ja sitten päiväkahviseuraksi vanhoja valokuvia. Oikeasti vanhoja, ei mitään seiskytluvun retrokuvia, vaan vintage versioita 1930-luvulta. Valokuvamalleina olivat Sampon käyttäjät, Anna Hildan Kaleva-ravintolan väki.

Omenasampo on isoäidin vanha mehukone, Suomessa valmistetun masiinan tuutti täytettiin omenalohkoilla, ja kun isoa kahvaa pyöritettiin, pursui pitkän piipun päästä murskattua omenamoskaa ja toisesta piipusta pulppusi tuorepuristettua omenamehua. Ei mikään kiireisen ihmisen apuväline, mutta hieno ja täysin toimiva laite. Onkohan Sampo ollut kolmekymmentäluvulla joka kodin yleiskone, vai pelkästään ravintoloitsijoiden erikoisuus? Kone on numeroitu, tämä yksilö on Sampo-376, montakohan Sampoa markkinoille on aikoinaan tehty?

Tälläkö Anna Hilda puristi aamupalapöytään tuoremehua? Minäkin haluan oman Samponi ja tuorepuristettua mehua aamiaispöytään. Korvatunturille on nyt kirjoitettu ja pukinkonttiin toivottu mehulinkoa...

Päiväkahvimusiikiksi olisi sopinut Tauno Palon tai Ansa Ikosen laulut, mutta musisoinnista vastasivat tällä kertaa Fizgeraldin Ella ja Armstrongin Louis...ja helposti onnistuivat hekin viemään ajatukset aikamatkalle.

Tyttöjen naurun melkein kuulee, eikö niin?

Tässä tyttöjen kanssa poseeraa minun isoisoisä, Albin-pappa.

Keskellä istuu Anna Hildan äiti, pitopalveluemäntä Riitta (vaaleamekkoinen isoäiti seisoo vieressä). Riitta-mamman  nimi vaihtui virallisissa papereissa ruotsinvallan aikana Briitta:ksi, mutta mamma haudattiin vuonna 1951 Riittana. 

Olisi kiva kuulla mikä tilaisuus tässä oli kuumana kesäpäivänä käsillä...ainakin kuvassa on keittiön väkeä, yksi tarjoilijakin ja äärimmäisenä oikealla itse Anna Hilda.

Olisiko tässä kyseessä kesähäiden tarjoilu...pieni kukkakimppu pöytäliinan reunassa vie ajatukset häihin...sievät esiliinat ovat kuin suoraan "Pieni talo preerialta"-TV- sarjasta.

"Juokseva vesi" - vesi juoksi juuri yhtä vauhdikkaasti kuin keittiöväen jalat...(Anna Hilda vesiputkeen nojailemassa).

Keittiön väen tunnistaa esiliinoista ja huiveista, olisivatkohan nuo kaksi valkokauluksista neitosta tarjoilijoita? Jokatapauksessa Anna Hilda kurkistaa alarivissä vasemmalla, toiseksi viimeisenä. 

PERUNA - JA JUUSTOLAATIKKO

Peruna- ja juustolaatikko on kaikessa yksinkertaisuudessaan mainio lisäke lihalle. Jos reseptiin laittaisi  jauhelihaa tai soijarouhetta, ei lihaa tarvittaisi ollenkaan, ja laatikko muuttuisi itsenäiseksi pääruoaksi. Ohjetta on helppo tuunata omien mieltymysten mukaan, ja laatikkoruoka on vaivaton, ei sille tarvitse käytännössä tehdä juurikaan muuta kuin avata uunin luukku...
___________________

PERUNA - JA JUUSTOLAATIKKO vuodelta 1909

1 ltr. keitettyjä perunoita
2 rkl. raastettua juustoa
3 rkl. voita
2 munaa
3 1/2 dl. kermansekaista maitoa
1/2 rkl. suolaa
1 rkl. sokeria
2 rkl. survottuja korppuja

Keitetyt perunat kuoritaan, leikataan viipaleiksi ja asetetaan voideltuun vuokaan. Raastettua juustoa ja voipalasia pannaan peruna-kerroksien väliin. Munat ja maito vatkataan, mausteet sekoitetaan joukkoon, ja seos kaadetaan vuokaan perunaviipaleiden päälle. Survotut korput ripotellaan päälle ja laatikko pannaan uuniin paistumaan. Tarjotaan liharuokien kera.

"Peruna- ja juustolaatikko" sekä "padassa paistettu vasikanlapa" sopivat hyvin samalle lautaselle.

PERUNA- JA JUUSTOLAATIKKO nykykielellä

1/2 kg kiinteitä (vihreä värikoodi) perunoita
1/2-1 dl lempijuustoraastettasi, tai vahva- koskenlaskija muruja
2 kananmunaa
2 dl kevytkermaa
1/2 tl mustapippuria
2 rkl korppujauhoja

Kuori perunat ja keitä "al denteiksi". Leikkaa perunat viipaleiksi ja voitele uunivuoka. Vuoraa vuoan pohja perunakerroksella, ripottele juustoa päälle ja jatka semaan tyyliin kunnes kaikki perunat ja juusto on käytetty. Vatkaa munat ja kevytkerma sekaisin, mausta mustapippurilla ja kaada perunoiden päälle. Ripottele pinnalle korppujauhoja ja paista 200 asteisessa uunissa 20-30 minuuttia, kunnes paistoksen pinta on kauniin ruskea.

_______________

SOODAKAKUT

"Oikein hyviä" ja 10 pistettä, sanoo Anna Hilda. Minä voisin vielä lisätä sivuhuomautuksena "hurjan helppoja". Makukin oli kohdallaan, juuri sopivia päiväkahviin kastettaviksi.

Tällä kertaa kekseistä tuli oikein design-kakkusia, kun älysin painaa taikinaan isoäidin vanhan lasikolpakon pohjakuvion.

SOODAKAKUT vuodelta 1909

425 gr. vehnäjauhoja
212 gr. sokeria
1 rkl. hienonn. kaneelia
1 tl. soodaa
75 gr. sulattua voita
1 1/2 dl. maitoa tahi kermaa

Kuivat ainekset ja voi sekoitetaan, jonka jälkeen maito tahi kerma lisätään vähitellen. Taikina kaulitaan, pistellään ja muotilla otetaan pieniä pyöreitä kakkuja, jotka paistetaan kauniin ruskeiksi.

_______________

SOODAKAKUT nykykielellä

212 g vehnäjauhoja
100 g sokeria
1/2 rkl kanelia
1/2 tl ruokasoodaa
40 g sulatettua voita
0,75 dl kekvytkermaa

Sekoita kaikki kuivat ainekset keskenään, lisää kerma pienissä erissä. Kauli taikina levyksi kahden talouskelmun välissä ja painele kuvioita pyöreällä stanssilla (tai juomalasin reunalla). Paista 200 astisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin ruskean sävyn.

_______________

KALAKEITTO

FINT 10+

_______________

KALAKEITTO vuodelta 1909

PIHLAJANMARJAHYYTELÖ

Sorry Anna Hilda, anna anteeksi hektinen 2000-luvun höhellys!
Kaiken pitäisi tapahtua "nyt ja heti, niinkuin olis jo, hopi-hopi"-tahtiin, eikä minullakaan mukamas olisi ollut aikaa keitellä marjoja ja omenia eri kattiloissa, ja/tai valutella keitoksia seuraavaan päivään.

Pääsin alkuun ihan hyvin; keittiö täyttyi pihlajanmarjojen ja omenien syksyisen pirteästä tuoksusta ja liemen väri vahvistui sitä mukaan kun marjat ja omenat keitoksessa haalistuivat. Mutta tämä soppa ei koskaan muuttunut hyytelöksi.

Olen melko varma, että uskonpuute pilasi koko kokeilun. Jos ei itsekään usko siihen mitä meinaa tehdä, ja keksii sitten oikopolkuja, niin saa "vähän sinnepäin" -lopputuloksen. Maku oli kohdallaan, koostumus ei. Laitan alle kaksi nykykielistä ohjetta, toisesta tulee mehutiivistettä, minkä voi laimentaa juomaksi (aikuisille sekaan loraus vodkaa, ja tadaa- siinä on rapujuhlien tervetuliaisdrinksu) ja toisesta, hillosokerin avulla, varsinaista hyytelöä.

_____________________

PIHLAJANMARJAHYYTELÖ

4 ltr. riivittyjä pihlajanmarjoja
2 ltr. vettä
2 kg. happamia omenia
1/2 ltr. vettä
1/2 kg. sokeria 2 ltr:lle mehua

Täysin kypsyneet pihlajanmarjat huuhdotaan ja keitetään avonaisessa kasarissa vedessä (1 ltr.) noin 2 tuntia vienolla tulella; silloin tällöin on marjoja hämmennettävä. Sitten ne kaadetaan siivilävaatteelle sekoittamatta valumaan.

Omenat huuhdotaan ja leikataan lohkoiksi (kuoret ja siemenkodat jätetään). Omenalohkot ja vesi (3/4 ltr.) keitetään hiljaisella tulella, kunnes hedelmät soseutuvat; niitä on koko ajan hämmennettävä. Seos kaadetan siivilävaatteelle pihlajanmarjain päälle, ja saavat valua seuraavaan päivään.

Sokeri sulatetan kirkkaassa mehussa, joka sitten kuumennetaan hitaasti ja saa hiljalleen kiehua 8-10 min. Vaahto kuoritaan pois ja hyytelö aadetaan kuumiin spriillä huuhdottuihin purkkeihin, jotka peitetään paperilla, kun hyyvelö on jäähtynyt.

__________________

PIHLAJANMARJAHYYTELÖ nykykielellä
(=pihlajanmarjamehutiiviste)

2 l pihlajanmarjoja
1 kg happamia omenia
1,5 l vettä
250 g sokeria 1 litralle mehua

Huuhtele pihlajanmarjat ja omenat. Pilko omenat kokonaisina neljään osaa ja laita kattilaan pihlajanmarjojen kanssa, kaada vesi päälle. Keitä pihlajanmarjoja ja omenoita miedollä lämmöllä, välillä sekoittaen, kunnes marjat haalistuvat ja omenat soseutuvat. Siivilöi liemi talteen.

Punnitse liemi ja lisää sokeria 250g per mehulitra. Keitä seosta miedolla lämmöllä 10 mnuuttia ja kaada liemi puhtaisiin kuumennettuihin lasipurkkeihin. Sulje kannet ja säilytä jäähtynyt hyytelö jääkaapissa.

________________

PIHLAJANMARJAHYYTELÖ nykykielellä/2
2 l pihlajanmarjoja
1 kg happamia omenia
5 dl vettä
1 kg hillosokeria

Huuhtele pihlajanmarjat ja omenat. Pilko omenat kokonaisina neljään osaan ja laita kattilaan pihlajanmarjojen kanssa, kaada vesi päälle. Keitä marjoja ja omenia miedola lämmöllä, välillä sekoittaen, kunnes marjat haalistuvat ja omenat pehmenevät. Siivilöi liemi talteen.

Sekoita hillosokeri mehuun, keitä miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Kaada hyytelöliemi puhtaisiin kuumennettuihin lasipurkkeihin. Sulje kannet ja säilytä jäähtynyt hyytelö jääkaapissa.

_________________

KEITETYT MUNAT

Hassua, että vanhasta kirjasta löytyy vaikeusasteiltaan ohjeita laidasta laitaan. Kananmunien keittäminenkin on ohjeistettu ja jopa Anna Hilda on antanut keitetyille munille täyden kympin.

Olisipa isoäiti jättänyt keitto-ohjeeseenkin jonkun merkinnän. Kokeilin nimittäin kaikki kolme versiota, eivätkä kaksi ensimmäistä oikein sytyttäneet ainakaan minun koneistoani ammuvarhaisella. Kuvan alin halkaistu muna on ohjeen ykkönen, se, missä kylmään veteen laitettua munaa keitetään vain silmänräpäys. Lopputulos on, niinkuin arvata saattaa, pillillä juotava versio...Keskellä on kakkosohjeen mukaan 4 minuuttia kiehuvassa vedessä keitetty (huoneenlämpöinen) muna. Siinä hyytyminen on jo juuri ja juuri alkanut, mutta pilliä tarvittaisiin tämänkin kanssa. Kuvan ylin on 9 minuuttia kiehuvassa vedessä keitetty, kova muna. Ohjeessa sanotaan, että muna nostetaan kylmään veteen; "niin että kuoret helpommin lähtevät". Kylmävesikylpy on hyvä idea, se pysäyttää samalla kypsymisen ja estää keltuaisen ja valkuaisen väliin syntyvän sinertävän kerroksen muodostumisen. Nykykieliseksi versioksi lisään joukkoon vielä yhden ohjeen, takuuvarman medium-munan keittovinkin.

Oletko muuten huomannut, kuinka paljon paremman makuisia luomumunat muihin verrattuina ovatkaan? Ja värilläkin on väliä; vertaa vaikka valkoisen ja ruskean munan keltuaisia...toinen on haalean keltainen ja toinen syvän oranssi.

Tiesitkö että kuka vaan voi ostaa kanoja, ja kasvattaa pihamaallaan luomumunia...Tuttavaperheemme rakensi pihalle kana-aitauksen ja osti 8 kesäkanaa ja tietysti kukon. Varsinaista lähiruokaa! Jos ei halua rakentaa talviasuttavaa kanalaa, voi kotkottajat palauttaa syksyllä maatilalle. Loistava idea!

Mitä jos meidän lasitettu parveke muuttuisikin kanalaksi...niin ja se kukkohan pitäisi olla mukana tietysti...kuinka idyllistä olisikaan herätä aamuisin KUKKOKIEKUUUUUU-hun PIIP PIIP PIIIP-in sijasta. Mitähän naapurit sanoisivat? Taitaisi tulla häätö...
____________

KEITETYT MUNAT vuodelta 1909

Puoleksi keitettyjä munia:
Munat pestään ja pannaan kasariin kylmään veteen, asetetaan tulelle, ja kun vesi alkaa kiehua, nostetaan munat pois, huuhdotaan nopeasti kylmässä vedessä ja pyyhitään kuiviksi. Tällä tavoin keitettyinä hyytyvät munankeltuainen ja valkuainen tasaisesti.

Toinen tapa keittää puolipehmeitä munia on pistää ne kiehuvaan veteen ja keittää 3-4 min. ilman kantta.

Kovaksi keitettyjä munia:
Munat pestään ja pannaan kiehuvaan veteen kiehumaan 8-10 minuutiksi ilman kantta; nostetaan kylmään veteen vähäksi aikaa, niin että kuoret helpommin lähtevät.

______________

KEITETYT MUNAT nykykielellä

Kovat, ei kivikovat, sisältä vielä mehevät, muttei enää valuvat munat:
Laita huoneenlämpöiset munat kylmään veteen kiehumaan ja anna kiehua 1 minuutti. (Aloita ajanotto siitä kun vesi alkaa poristen kiehua).

 Nosta kattila hellalta ja jätä munat lepäämään keitinveteen 10 minuutiksi.

 Huuhtele kylmän veden alla (kypsyminen pysähtyy tähän).

______________

HEDELMÄPIIRAS

Tämä sata vuotta vanha hedelmäpiiraan resepti on kuin suoraan Aku Ankan vintage-numerosta, tai Mummo-Ankan arkistoista. Juuri tällaisia piirakoitahan Mummo-Ankka Akulle ja veljenpojille leipoi; pyöreitä, muhkurakuorisia ja huumaavan tuoksuisia.

Tällä ohjeella piiraaseen tulee vain kansi, eikä ollenkaan pohjaa. Voisihan tämän tehdä toisinkinpäin ja taputella taikinan vuoan pohjalle ja asetella omenat siihen päälle, mutta tällä vanhalla niksillä pysyvät omenat mehevinä, ja taikina muuttuu mukavan rapeaksi. Mitään en siis lähtisi muuttelemaan...niin tai jos jotain pitäisi keksiä, niin voisin ehkä lisätä omenien sekaan vähän saksanpähkinärouhetta.

Anna Hilda ei saksanpähkinää ole osannut kaivata, piirasohje on saanut isoäidiltä täyden kympin.

HEDELMÄPIIRAS vuodelta 1909

Murotaikina:
1/2 kg. vehnäjauhoja
1 rkl. sokeria
1/2 tl. leivinpulveria
300 gr. voita
1 muna
1/2 dl. vettä
2 rkl. kermaa

Täyte:
omenoita, raparperia tahi marjoja, sokeria

Vehnäjauhot, sokeri ja leivinpulveri sekoitetaan yhteen, jolloin pesty voi muna, vesi ja kerma vaivataan joukkoon, ja taikina viedään kylmään paikkaan kovettumaan.

Kuoritut omenalohot, raparperinpalat tahi peratut marjat pannaan kulhoon, ja runsaasti sokeria sirotellaan kerrosten väliin. Kulhon reunat sivellään vedellä, siihen kiinnitetään kapea taikinakaistale, joka sivellään samoin vedellä ja taikinakansi kiinnitetään sen päälle, painellen veitsellä sivun poimuihin. Loput taikinasta käytetään kannen koristelemiseen. Piirakka sivellään vedellä, kristallisokeria ripotellaan päälle, sitte se paistetaan hyvässä uuninlämmössä.

Tarjotaan kerman tahi vaniljakastikkeen kera.

_______________________

HEDELMÄPIIRAS nykykielellä

250 g (n. 3,5 dl) vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
2 rkl fariinisokeria
1 kananmuna
150 g huoneenlämpöistä voita
2 rkl kermaa
2 rkl huoneenlämpöistä vettä

täyte:
omenoita, kanelisokeria+ylimääräistä koristeluun


Mittaa monitoimikoneen kulhoon jauhot, leivinjauhe sokeri, muna ja voi. Anna koneen käydä kunnes taikinan rakenne on murumainen. Lisää vesi ja kerma, pyöritä taikina jauhotetuilla käsillä palloksi ja nosta tuorekelmuun käärittynä tunniksi jääkaappiin.

Kuori ja lohko omenat, laita omenat piirakkavuokaan ja ripottele kanelisokeria päälle. Kauli taikina (tai taputtele) pyöreäksi levyksi ja nosta taikinakansi piirakkavuoan päälle,  painele reunat vuoan sisälle.

Voitele piirakka vedellä, pistele haarukalla pintaan reikiä, ripottele päälle kanelisokeria ja paista 180℃ uunissa 40 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea. Tarjoa hedelmäpiiras kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kanssa.

_______________________