RIISI- JA LUUMUPUURO

"Pyhäaamuks" on Anna Hilda raapustanut riisi- ja luumupuuroreseptin reunaan. Tämä herkku on saanut lisäksi täydet kymmenen pistettä. Keitettyjen luumujen ja kanelin yhdistelmä tekee pyhäpuurosta joulumaisen, juuri sopivan joulupäivän aamiaisherkun...

Tiesitkö muuten että ennen vanhaan jätettiin tontuillekin oma annos kaikista herkuista?! Kyllä, ihan oikeasti, eikä pelkästään joulun aikaan, vaan arkenakin. Usko tonttuihin ei ollut mitään lasten leikkiä; aikuisetkin tiesivät tonttujen olemassaolosta ja lepyttelivät niitä hyvien tekojen toivossa. Tallissa asusti Tallitonttu, keittiössä Keittiötonttu, navetassa Navettatonttu, saunassa Saunatonttu...(Kuvan puuroannos on tehty meidän keittiötontulle...ja kyllä se hänelle maistuikin...Ihan oikeasti, heti kun käänsin selkäni, oli puurolautanen tyhjä !)

RIISI- JA LUUMUPUURO vuodelta 1909
riisiryynipuuroa

200 gr. kuv. luumuja
2 dl. vettä
1 dl. sokeria

Huuhdotut luumut keitetään vedessä pehmeiksi sokerin kera, ja senjälkeen kivet poistetaan. Voideltu vuoka täyetään kerroksittain puurolla ja luumuilla; päällimmäiseksi pannaan puuroa. Pinnalle sirotellaan hienonnettua kaneelia ja sokeria, ja ruoka pannaan uuniin paistumaan.

_______________________

RIISI- JA LUUMUPUURO nykykielellä

riisipuuroa
200 kuivattuja kivettömiä luumuja
2 dl  vettä
1 dl sokeria
voita uuninkestävän vuoan tai kulhon voiteluun
pinnalle sokeria ja jauhettua kanelia

Huuhdo luumut, laita kattilaan sokerin ja veden kanssa ja keitä pehmeiksi. Voitele uuninkestävä astia ja levitä pohjalle kerros puuroa, sen päälle luumuja ja jälleen puuroa...jatka kunnes kaikki ainekset on käytetty, jätä päällimmäiseksi kerrokseksi puuroa. Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia ja paista 200℃ uunissa n. 20 minuuttia.

______________________

KÄÄRESYLTTY

Meidän perhe muuttaa täksi jouluksi Tallinnaan. Matkalaukun pakkaaminen tuntuu juuri nyt paljon houkuttelevammalta kuin kinkunpaisto. Isoäidin sylttyohje tuli kuin tilauksesta; loi jouluisen tunnelman minimaalisella vaivalla, halpaakin oli. Ja herkullista!

Syltty oli minulle täysin uusi tuttavuus. Possun runsas rasvapitoisuus vähän hirvitti, olisi tehnyt mieli leikata valkoinen läskireuna kokonaan pois, mutta sehän olisi syönyt koko idean syltystä, joten paikoilleen se jäi. Eikä rullan kääriminen olisi kyllä ilman sitä onnistunutkaan...

Vähän sooloilin; lisäsin ohjeeseen kuivattuja luumuja ja keitinveteen laakerinlehden. Ne vain mielestäni niin hyvin sopivat joulusylttyyn.

Sylttyä ja portviiniä, kynttilän hämyä ja joulujazzin pehmeitä rytmejä; niistä on Anna Hildan koekeittiön joulu tehty.        

     ❅  TUNNELMALLISTA JOULUA  ❅


KÄÄRESYLTTY vuodelta 1909

1 1/2 kg. porsaan sivusilavaa
2 rkl. suolaa
1/2 tl. hienonn. inkivääriä
1/2 tl. hienonn. valkopippuria
vettä
suolaa
6 maustepippurihernettä

Liha huuhdotaan kylmässä vedessä, kamara kaavitaan veitsellä puhtaaksi ja lihapala pyyhitään kuivaksi. Mausteet sekoitetaan, ripotellaan lihapuolelle, pala kääritään lujasti kokoon ja sidotaan vahvalla käärelangalla. Jos sivupala on hyvin rasvainen, saattaa vasikanlihaviipaleita panna silavan väliin. Kääry pannaan kuumaan veteen kiehumaan mausteiden kera pehmeäksi. Senjälkeen asetetaan se painon alle jäähtymään ja säilytetään miedossa suolavedessä. Siitä leikataan ohkaisia viipaleita, jotka pannaan asetille ja tarjotaan sinapin ja etikan kanssa.

❅❅❅❅❅❅❅❅❅❅❅❅❅

mini-KÄÄRESYLTTY nykykielellä

500 g luutonta posraankylkeä
1 tl merisuolaa
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl rouhittua valkopippuria
1 tl rouhittua maustepippuria
 kuivattuja, halkaistuja luumuja HUOM. ei välttämätön
1 laakerinlehti HUOM. ei välttämätön
puuvillalankaa

Levitä liha leikkuulaudalle rasvapuoli ylöspäin, taputtele pinta kuivaksi, leikkaa terävällä veitsellä rasvakerroksen reunaa mukaillen lihan pintaa pitkin, vaakatasossa, melkein reunaan saakka. Jätä rasvakerros lihaan kiinni ja taita kerros auki niin että saat suuren levyn. Rouhi pippurit ja sekoita inkiväärin joukkoon, ripottele mausteet lihalevylle, levitä luumut, kääri levy rullalle (lihakerroksesta alkaen niin että rasvakerros tulee päällimmäiseksi) ja sido rulla märällä puuvillalangalla.

Nosta syltty kattilaan ja kaada päälle sen verran kuumaa vettä että rulla peittyy. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää keitinliemeen laakerinlehti ja keitä miedolla lämmöllä noin tunti. Anna kääresyltyn jäähtyä liemessään. Vuole rasvakerros pinnalta (ja heitä roskiin) ennen tarjoamista, leikkaa syltty ohuiksi viipaleiksi ja tarjoa joulusinapin ja kotitekoisen näkkileivän  kanssa.

❅❅❅❅❅❅❅❅❅❅❅❅❅❅❅

PORKKANAVANUKAS

Porkkanavanukas tarkoittaa oikeastaan kotitekoista porkkanalaatikkoa. Nykykielinen resepti on "kultainen keskitie" kaikille joulukiireistä kärsiville. Omatekemä porkkanalaatikko on oikeaa juhlaruokaa, ja kaupan pakastelaatikko vain hyvä kakkonen. Valmis porkkanasose edustaa huoletonta nykyaikaa ja säästää kallisarvoista aikaa. Kukaan ei huomaa eroa; porkkanoiden kuorimisesta ja keittämisestä voi lintsata hyvällä omallatunnolla, sillä joulun alla vihanneshyllystä löytyy lisäaineetonta ja säilöntäaineetonta kotimaista porkkanasurvosta.

Porkkanalaatikko on ollut isoäidinkin mieleen, pistesaldo on täysi kymppi. Itsekin innostun tästä joka joulu ja mietin, miksi en tekisi laatikkoa ympäri vuoden...sitten se vaan unohtuu...ja on taas joulu ja laatikkotalkoot...
___________________

PORKKANAVANUKAS vuodelta 1909

1 1/2 dl. riisiryyniä
4 dl vettä
1/2 ltr. maitoa
1 rkl. voita
1/2 kg. porkkanoita
vettä
suolaa
1 rkl. mantelia
1 rkl. suolaa
1 rkl. fariinisokeria
2 munaa
2 rkl. survottuja korppuja
1 rkl. voita

Huuhdotut ryynit keitetään ensin vedessä, sitten maito lisätään vähitellen. Kun ryynit ovat pehmeitä, lisätään voi ja puuro kaadetaan jäähtymään. Huuhdotut porkkanat keitetään pehmeksi suolatussa vedessä, kuoritaan ja hienonnetaan raastimella. Porkkanasurvos, kuoritut hienonnetut mantelit, mausteet ja vatkatut munat sekoitetaan puuroon. Seos kaadetaan voideltuun vuokaan, survotut korput ripotellaan pinnalle, ja voi pannaan pieninä palasina päälle. Vanukas paistetaan uunissa.

__________________

PORKKANAVANUKAS nykykielellä

5 dl maitoon keitettyä riisipuuroa
5 dl porkkanasosetta
pari nokaretta voita
1 rkl mantelijauhetta
1/2 rkl merisuolaa
1 rkl fariinisokeria
2 kananmunaa
2 rkl korppujauhoja

Keitä riisipuuro pakkauksen ohjeen mukaan, ja sekoita joukkoon voinokare.

Sekoita porkkanasoseeseen mantelijauhe, fariinisokeri, munat ja suola. Voitele uunivuoka, sekoita riisipuuro ja porkkanasose tasaiseksi massaksi. Kaada vanukas vuokaan ja ripottele pinnalle korppujauhoja (ja pilko voinokare pinnalle pienemmiksi paloiksi). Paista 200 asteisessa uunissa noin tunti.

__________________

PUNAJUURI- JA PIPARJUURISALAATTI

Ulkona on jo talvi. Pakkanen nipistelee poskia ja viima puhaltaa pipon läpi. Järki sanoo että ruokalistalla pitäisi olla jotain lämmintä; keittoa tai edes puuroa...mutta tekee vaan mieli kylmää kalaa.

Tämä vanhan ajan punajuurisalaatti tulee sopivasti apuun. Piparjuuri maustaa punajuuren "lämpimäksi", wasabityylisesti...sata vuotta vanha makuyhdistelmä loihtii muutamasta raaka-aineesta yllättävän modernin kokonaisuuden. Jing ja jang ovat täydessä harmoniassa, tätä voisi napostella "aina vielä vähän vaan lisää"...eikä sushisukupolvi jää edelleenkään kaipaamaan sitä lämmintä ruokaa...

Itse keitin punajuuret, mutta jos joulunalushässäkässä aika lopppuisi kesken voisi kokeilla lasipurkkiin säilöttyjä etikkapunajuuriakin, onhan ohjeen lopussa joka tapauksessa loraus etikkaa...
__________________

PUNAJUURI- JA PIPARJUURISALAATTI vuodelta 1909

2 dl. keitetyä hienonn. punajuurta
1 dl. raastettua piparjuurta
1/2 tl. suolaa
2-3 rkl. etikkaa
(1 rkl. hapanta kermaa)

Yllämainitut ainekset hämmennetään sekaisin ja salaatti tarjotaan liharuokien kera.

_________________

PUNAJUURI- JA PIPARJUURISALAATTI nykykielellä
= pikkujoulurosolli

2 dl keitettyjä, kuorittuja ja kuutioiksi leikattuja punajuuria
1 dl piparjuuriraastetta
ripaus suolaa
1 rkl väkiviinietikkaa
1 rkl smetanaa

Sekoita kaikki ainekset ja tarjoa graavilohen, kylmäsavulohen tai sushien lisukkeena.

_________________

VALKOKAALIMUHENNOS

Valkokaalimuhennos muutti keittiön hetkessä "holfbräuhauseksi", saksalaiseksi oluttuvaksi. Tai ainakin ajatukset karkasivat sinne suuntaan, eikä tarvittu paljoakaan kekseliäisyyttä, kun mietiskelin, minkä kanssa voisin kaalimuhennokseni syödä. Sitten annos vei ajatukset kuninkaantielle, Suomen läpi kulkeneelle reitille, minkä varteen on aikoinaan perustettu maamme ensimmäiset ruokaravintolat, kestikievarit...ehkäpä sielläkin on tarjoiltu tällaisia yksinkertaisia, mutta täyttäviä annoksia. Ei ole ollut salaatteja, tomaatteja tai tuoreyrttejä tähän aikaan vuodesta, kaali oli vanhan ajan talvisalaatti.

VALKOKAALIMUHENNOS vuodelta 1909

1 ltr. hienonn. valkokaalia
vettä
suolaa
muhennokseen:
7 dl. vettä
3 rkl. voita
1 rkl. vehnäjauhoja
2 rkl. fariinisokeria
1/2 rkl. suolaa
1 rkl. etikkaa

Hienonnettu kaali kiehautetaan suolatussa vedessä sekä kaadetaan lävikköön valumaan. Se keitetään uudelleen vienolla tulella 7 dl:ssa vettä voin kera täysin pehmeäksi. Muhennos suurustetaan kylmään vesitilkkaseen sekoitetulla vehnäjauholla ja maustetaan sokerilla, suolalla ja etikalla.

__________________

VALKOKAALIMUHENNOS nykykielellä

100 g valkokaalia (tai savoijinkaalia, tai kyssäkaalia)
2 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
ripaus merisuolaa
1 rkl omena-hunajaviinietikkaa

Huuhdo kaaalinlehdet, poista kovat lehtiruodit, suikaloi kaali ja kiehauta suolatussa vedessä al denteksi. Valuta lävikössä. Sulata voinokare kattilassa, ja paista kaalisuikaleita voissa muutama minuutti. Lisää kuumaa vettä niin paljon että kaali juuri ja juuri peittyy. Sekoita jauhot kylmään vesitilkkaan ja kaada seos kattilaan, sekoita tasaiseksi. Hauduta miedolla lämmöllä muutama minuutti, kunnes seos alkaa sekeutua. Mausta muhennos sokerilla, suolalla ja etikalla.

___________________

KAHVIKIISSELI

Kahvikiisseli on kuin suomalainen versio pannacottasta. Liivatteen sijasta tässä vanhanajan versiossa kahvilla maustettu kerma suurustetaankin maissitärkkelyksellä. Jos arkena on tehty marjakiisseliä, on tämä varmaankin ollut pyhäaterian hienostunut huipentuma.
_______________

KAHVIKIISSELI vuodelta 1909

7 1/2 dl. kermaa
1 dl. jauhettua kahvia
1/2 - 1 dl. sokeria
1 dl. maissijauhoja

Kerma (6 dl.) ja kahvi keitetään muutama min., sitte kahvit siivilöidään pois. Sokeri sekoitetaan kermaan, joka suurustetaan jäljellä olevaan kermaan sekoitetulla maissijauhoilla. Kiisseli saa kiehua vähän aikaa ja kaadetaan maljaan jäähtymään.

_______________

KAHVIKIISSELI nykykielellä

5+1 dl (kevyt)kermaa
1 dl (tummapaahtoista) jauhettua kahvia
1/2 dl sokeria (tai oman maun mukaan)
1/2 dl maissitärkkelystä (=maizena)

Mittaa kattilaan 5 dl kermaa ja 1 dl kahvia, kuumenna kiehumispisteeseen ja anna porista muutama minuutti. Siivilöi liemi. Sekoita sokeri ja maizena 1 desiin huoneenlämpöistä kermaa. Kaada maissijahoseos kahvinmakuiseen kermaan ja anna seoksen kiehahtaa. Kaada kiisseli tarjoiluastiaan, ja nosta jääkaappiin hyytymään.

________________

KAALIKEITTO

S.116

______________

KAALIKEITTO vuodelta 1909

PATAPIHVIT

Patapihvit tunnetaan myös nimellä "merimiespihvit", rakkailla pihveillä on monta nimeä. Uunipadan kansi kätkee alleen lihan lisukkeetkin; perunat ja sipulit, jopa kastike tulee omasta takaa. Maltillinen lämpö ja hidas kypsytys loihtivat murean lihan ja pehmeän aromin.

Patapihvit on lihansyöjien SLOW FOODia parhaimmillaan, juuri sopiva kylmenevien kelien ja hämärtyvien iltojen syyspata.
____________________

PATAPIHVIT vuodelta 1909

1 kg. selkälihaa, sisäpaistia tahi lapaa
voita paistamiseen
2 sipulia
vettä tahi lihalientä
1 1/2 ltr. perunoita
suolaa
hienonn. valkopippuria
1 dl. kaljaa

Liha pestään kuumaan veteen kastetulla pyyhkeellä, leikataan poikittain viipaleiksi ja nuijitaan hyvin. Viipaleet ruekeutetaan älliä voissa kuoritun ja viipaleiksi leikatun sipulin kera. Pannu huuhdotaan vedellä tahi lihaliemellä. Kuumennettuun, voideltuun pataan asetellaan kerroksittain kuoritut, viipaleiksi leikatut perunat, ruskeutetut pihvit ja sipulit sekä mausteet. Kalja sekä pannun huuhdeliemi kaadetaan päälle. Kaiken tämän annetaan hiljalleen kiehua kannen alla, kunnes liha on mureata.

___________________

PATAPIHVIT nykykielellä
=merimiespihvit

600 g härän tai naudan (ulko- tai sisä)paistia
50 g voita + ylimääräistä uunivuoan voiteluun
250 g sipulia
1 1/2 kg kiinteitä perunoita
3 dl vasikanlientä (tai perinteistä lihalientä)
3 dl olutta
merisuolaa
jauhettua valko- ja/tai maustapippuria
laakerinlehti

Leikkaa liha viipaleiksi, taputtele talouspaperilla kuiviksi ja sulata voi pannulla. Ruskista lihaviipaleet,  mausta suolalla ja pippurilla.

Kuori ja leikkaa sipuli renkaiksi, kuori perunat ja leikkaa viipeleiksi. Ruskista sipulit ja voitele uunivuoka. Lado perunat, sipulit ja lihat kerroksittain vuokaan,  (alin ja päällimmäisin kerros pitää olla perunaa), lisää nesteet ja laakerinlehti. Nosta kansi päälle ja hauduta 175℃ uunissa noin 1 1/2 tuntia, kunnes liha on mureaa.

__________________

LOHILAATIKKO

Lohilaatikossa ei ole mitään konstailuja. Ei se ole mitää ihmeellistä herkkua, vaan ei se huonoakaan ole,  ja Anna Hildan kommentti reseptin reunassa "silakkalaatikko" vinkkaa silakan ystäville oman laatikkoidean. Oikeastaan tässähän toteutetaan samaa ajatusta kuin Janssonin kiusauksessa; siinä perunat on vain leikattu kalojen, anjovisten, kanssa sopusuhtaisiksi paloiksi ja munamaito on pelkistetty päälle lorautettavaksi kermaksi...

Juu-uh, myönnettävä se on että perunan, kalan ja kermamaidon liitto on pelkistettyä snandinavista, rehtiä makuharmoniaa parhaimmillaan.
__________________

LOHILAATIKKO vuodelta 1909

200 g. suolasta lohta
1 ltr. perunoita
seos:
3 munaa
1/2 ltr. kermasekaista maitoa
1/2 tl. suolaa
1 tl. sokeria
1 dl. survottuja korppuja
1 dl. sulattua voita

Vatkatut munat, maito, mausteet, survotut korput ja sulattu voi sekoitetaan yhteen ja seos jätetään vähäksi aikaa sakoamaan. Lohi liotetaan maidossa muutamia tunteja, leikataan viipaleiksi, perunat kuoritaan ja leikataan samoin viipaleiksi. Voideltuun vuokaan asetetaan kerroksittain perunoita, lohta ja seosta; alimmaiseksi ja päällimmäiseksi pannaan perunakerros. Yksi ruokalusikallinen survottuja korppuja ripotellaan pinnalle. Laatikka paistetaan uunissa ja tarjotaan sulatun voin ja etikan kera.

__________________

LOHILAATIKKO nykykielellä

200 g tuoretta lohta
1 kg perunoita
munamaito:
3 kananmunaa
2 dl maitoa
2 dl kevytkermaa
1/2 tl merisuolaa
1/2 tl mustapippurimurskaa
1 dl korppujauhoja + ylimääräistä pinnalle
lisäksi tarvitset voita uunivuoan voiteluun

Leikkaa lohi viipaleiksi, kuori ja viipaloi perunat. Vatkaa munat, maito ja kerma sekaisin, lisää mausteet ja korppujauhot. Voitele uunivuoka, vuoraa vuoan pohja perunoilla, levitä lohikerros perunapedille ja jatka samaan tyyliin kunnes kaikki perunat ja lohet on käytetty. Jätä perunakerros päällimmäiseksi. Kaada munamaito vuokaan ja ripottele korppujauhoja pinnalle. Paista lohilaatikkoa 200 asteisessa uunissa reilu puoli tuntia, kunnes pinta muuttuu kauniin ruskeaksi.

__________________

OMENAKERMAHYYTELÖ

Nyt kun isänpäivä on vietetty, eikä jouluvaloja ole vielä sytytetty, on omenakermahyytelö kuin räätälöity välisesongin jälkiruoka. Se ei pröystäile makeudella, ei hienostele kuohkeudella eikä keikaroi ulkonäöllä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan omenakermahyytelö maistuu vanhanajan elämän filosofialta.

Kuka laskee kaloreita ja ravintoarvoja, voi päivittää reseptin astetta kevyemmäksi korvaamalla puolet  kermasta rahkalla tai jogurtilla...
____________

OMENAKERMAHYYTELÖ vuodelta 1909

4 dl hyvää kermaa
5 liivatelehteä
1/2 dl. vettä
4 dl. omenasosetta

kerma vispilöidään kovaksi vaahdoksi. Huuhdotut liivatelehdet liuotetaan kuumassa vedessä; liuos jäähdytetään vähän ja lisätään sitte vispolöiden kermavaahtoon. Omenasose sekoitetaan hyytelöön, joka kaadetaan lasimaljaan hyytymään.

______________

OMENAKERMAHYYTELÖ nykykielellä

2 dl vispikermaa
2 liivatelehteä
2 dl omenasosetta

Vatkaa kerma vaahdoksi. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä, puristele vesi pois ja sekoita liivatteet 1/4 dl kiehuvaa vettä. Anna liivateveden jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja sekoita se ensin omenasoseeseen ja  kääntele sitten omenasose kermavaahtoon. Nosta omenahyytelö jääkaappiin pariksi tunniksi ennen tarjoamista.

_____________

MANTELINÄKKILEIVÄT

Mantelinäkkileivistä tuli kertaheitolla tämän pikkujoulusesongin hitti. Höyryävää glögiä, rapeita mantelinäkkäreitä, kermaista sinihomejuustoa, makeaa viikunahilloa ja granaattiomenan raikkaita siemeniä...vähän värikästä silmänruokaakin.

Jollei taikinan kauliminen jaksa innostaa, kun piparitalkoissa siitä saa kuitenkin yliannostuksen, voi kokeilla taikinan rullaamista tangoksi. Käärit vain taikinatangot leivinpaperiin ja annat niiden levätä jääkaapissa seuraavaan päivään. Leikkaat sitten tangoista terävällä veitsellä ohuita viipaleita ja paistat keksit tavalliseen tapaan.

Se ja sama, teet niin tai näin, aaaah, hyvää tulee!

_________________________

MANTELINÄKKILEIVÄT

106 gr. sokeria
212 gr. voita
1 muna
1 1/2 dl mantelia
425 gr. vehnäjauhoja

Sokeri ja pesty voi hierotaan vaahdoksi; vatkattu muna, kuorittu ja raastettu manteli sekä vehnäjauhot lisätään, ja taikina vaivataan notkeaksi. Se kaulitaan ohueksi, muotilla otetaan pieniä pyöreitä kakkuja, jotka paistetaan vaalean ruskeiksi miedossa uuninlämmössä.

________________________

MANTELINÄKKILEIVÄT nykykielellä

100 g sokeria
200 g voita
1 kananmuna
2 dl mantelilastuja
420 g vehnäjauhoja

Sekoita sokerista ja voista tasainen tahna, lisää muna, jauhota ja lopuksi mantelilastut. Sekoita taikina tasaiseksi ja kauli levyksi. Paina pyöreällä piparimuotilla taikinasta keksejä ja nosta leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista mantelinäkkileipiä 200 asteisessa uunissa n. 5-10 minuuttia, kunnes keksien reunat ruskistuvat.

_______________________

HIIVALEIPÄ

Vanhanajan hiivaleipä ei olekaan tehty pelkistä hiivaleipäjauhoista; taikina vaivataan rukiista, ohrasta ja vehnästä ja maustetaan aniksella ja kuminalla. Tällä kerralla punnitsin kaikki gramman tarkkuudella, mikä on oman mittapuuni mukaan jo melkoinen saavutus. Tosin urakka meni ihan hukkaan, kun jauhojen määrä ei täsmännyt ollenkaan, en saanut kaikkea kulumaan taikinaa mitenkään, tai sitten olisi  tullut todella tönkköä taikinaa. Niitä maustesiemeniä olisin voinut käyttä enemmänkin. Nyt ne hävisivät leipätaikinan sekaan, eikä siemeniä olisi oikein maistanut, ellei niiden olemassaolosta olisi tiennyt.

Siispä; taikinan pitää olla pehmeää, ei enää valuvaa, sopivan kiinteä, muutei jäykkäkään seos. Siinä pitää olla hyvä sitko ja sille pitää antaa aikaa nousta rauhassa. Paistoaika riippuu leivän koosta ja uunin luonteesta. Kypsyys selviää kopauttamalla; kypsän leivän pohja on kova ja se kumahtaa ontosti. Kumahdusta ei kuulu jos taikina on sisältä vielä raakaa...
____________________

HIIVALEIPÄ vuodelta 1909

2 rkl. hiivaa
1 ltr. haaleata vettä tahi maitoa
1/2 rkl. hienonnettua anista
1/2 rkl. hienonnettua saksankuminaa
2 rkl, suolaa
1/2 kg. vehnäjauhoja
1/2 kg. lestyjä ruisjauhoja
1/2 kg. ohrajauhoja

Hiiva liuotetaan tilkkaseen haaleata vettä; vehnäjauhoja sekoitetaan niin paljon, että saadaan paksu vellimäinen seos, joka pannaan nousemaan. Mausteet ja osa jauhoista sekoitetaan haaleaan nesteeseen, jonka jälkeen noussut hiiva ja loput jauhot sotketaan taikinaan. Alustamista jatketaan, kunnes taikina käy notkeaksi ja alkaa naksua.

Jauhoja ripotellaan pinnalle ja taikina asetetaan nousemaan. Kun se on noussut kooltaan kaksinkertaiseksi, vanutetaan se leivinoöydällä, jaetaan 3 osaan, muodostetaan pyöreiksi limpuiksi, koristetaan leipäkammalla ja pannaan nousemaan. Leipiä kypsennetään uunissa noun 1/2 tuntia.

__________________

HIIVALEIPÄ nykykielellä

2 rkl tuorehiivaa
1 l haaleaa maitoa
1 rkl aniksen siemeniä
1 rkl kuminan siemeniä
1 rkl suolaa
500 g vehnäjauhoja
500 g ruis sihtijauhoja
500 g ohrahauhoja

Liota hiiva vesitilkkaan, sekoita niin että saat vellimäisen tahnan. Laita talouskelmu päälle ja jätä lämpimään paikkaan nousemaan. (Tämän voit tehdä jo edellisenä päivänä). Murskaa anikset ja kuminat morttelissa ja mittaa jauhot. Yhdistä jauhot ja sekoita kolme jauholajia täysin sekaisin. Ota jauhoseoksesta puolet, lisää murskatut siemenet ja suola. Sekoita haaleaan maitoon jauho-mausteseos pienissä erissä, vaivaa sekaan hiiva ja lisää jauhoja niin paljon että saat taikinasta sopivan paksuista. (Säästä loput kolmen jauhon seoksesta seuraavaa leivontakertaa varten.) Alusta taikina notkeaksi. Laita taikina takaisin kulhoon, peitä talouskelmulla ja anna nousta kaksinkertaiseksi.

Pyörittele taikina limpuiksi ja anna nousta keittiöpyyhkeen alla vielä puoli tuntia. Pistele haarukalla reikiä pintaan ja paista 200℃ uunissa noin 40 minuuttia, kokeile kypsyys kopauttamalla leivän pohjaa. Jos ääni kuulostaa onton kumealta, on leipä kypsää.
______________________

SAMPO

Kielellä on veiläkin raikkaan omenamehun maku ja pää täynnä nostalgiaa. Vuorossa oli ulkoilua, Pyhäinpäivän kynnyksellä, SAMPOn kanssa ja sitten päiväkahviseuraksi vanhoja valokuvia. Oikeasti vanhoja, ei mitään seiskytluvun retrokuvia, vaan vintage versioita 1930-luvulta. Valokuvamalleina olivat Sampon käyttäjät, Anna Hildan Kaleva-ravintolan väki.

Omenasampo on isoäidin vanha mehukone, Suomessa valmistetun masiinan tuutti täytettiin omenalohkoilla, ja kun isoa kahvaa pyöritettiin, pursui pitkän piipun päästä murskattua omenamoskaa ja toisesta piipusta pulppusi tuorepuristettua omenamehua. Ei mikään kiireisen ihmisen apuväline, mutta hieno ja täysin toimiva laite. Onkohan Sampo ollut kolmekymmentäluvulla joka kodin yleiskone, vai pelkästään ravintoloitsijoiden erikoisuus? Kone on numeroitu, tämä yksilö on Sampo-376, montakohan Sampoa markkinoille on aikoinaan tehty?

Tälläkö Anna Hilda puristi aamupalapöytään tuoremehua? Minäkin haluan oman Samponi ja tuorepuristettua mehua aamiaispöytään. Korvatunturille on nyt kirjoitettu ja pukinkonttiin toivottu mehulinkoa...

Päiväkahvimusiikiksi olisi sopinut Tauno Palon tai Ansa Ikosen laulut, mutta musisoinnista vastasivat tällä kertaa Fizgeraldin Ella ja Armstrongin Louis...ja helposti onnistuivat hekin viemään ajatukset aikamatkalle.

Tyttöjen naurun melkein kuulee, eikö niin?

Tässä tyttöjen kanssa poseeraa minun isoisoisä, Albin-pappa.

Keskellä istuu Anna Hildan äiti, pitopalveluemäntä Riitta (vaaleamekkoinen isoäiti seisoo vieressä). Riitta-mamman  nimi vaihtui virallisissa papereissa ruotsinvallan aikana Briitta:ksi, mutta mamma haudattiin vuonna 1951 Riittana. 

Olisi kiva kuulla mikä tilaisuus tässä oli kuumana kesäpäivänä käsillä...ainakin kuvassa on keittiön väkeä, yksi tarjoilijakin ja äärimmäisenä oikealla itse Anna Hilda.

Olisiko tässä kyseessä kesähäiden tarjoilu...pieni kukkakimppu pöytäliinan reunassa vie ajatukset häihin...sievät esiliinat ovat kuin suoraan "Pieni talo preerialta"-TV- sarjasta.

"Juokseva vesi" - vesi juoksi juuri yhtä vauhdikkaasti kuin keittiöväen jalat...(Anna Hilda vesiputkeen nojailemassa).

Keittiön väen tunnistaa esiliinoista ja huiveista, olisivatkohan nuo kaksi valkokauluksista neitosta tarjoilijoita? Jokatapauksessa Anna Hilda kurkistaa alarivissä vasemmalla, toiseksi viimeisenä. 

PERUNA - JA JUUSTOLAATIKKO

Peruna- ja juustolaatikko on kaikessa yksinkertaisuudessaan mainio lisäke lihalle. Jos reseptiin laittaisi  jauhelihaa tai soijarouhetta, ei lihaa tarvittaisi ollenkaan, ja laatikko muuttuisi itsenäiseksi pääruoaksi. Ohjetta on helppo tuunata omien mieltymysten mukaan, ja laatikkoruoka on vaivaton, ei sille tarvitse käytännössä tehdä juurikaan muuta kuin avata uunin luukku...
___________________

PERUNA - JA JUUSTOLAATIKKO vuodelta 1909

1 ltr. keitettyjä perunoita
2 rkl. raastettua juustoa
3 rkl. voita
2 munaa
3 1/2 dl. kermansekaista maitoa
1/2 rkl. suolaa
1 rkl. sokeria
2 rkl. survottuja korppuja

Keitetyt perunat kuoritaan, leikataan viipaleiksi ja asetetaan voideltuun vuokaan. Raastettua juustoa ja voipalasia pannaan peruna-kerroksien väliin. Munat ja maito vatkataan, mausteet sekoitetaan joukkoon, ja seos kaadetaan vuokaan perunaviipaleiden päälle. Survotut korput ripotellaan päälle ja laatikko pannaan uuniin paistumaan. Tarjotaan liharuokien kera.

"Peruna- ja juustolaatikko" sekä "padassa paistettu vasikanlapa" sopivat hyvin samalle lautaselle.

PERUNA- JA JUUSTOLAATIKKO nykykielellä

1/2 kg kiinteitä (vihreä värikoodi) perunoita
1/2-1 dl lempijuustoraastettasi, tai vahva- koskenlaskija muruja
2 kananmunaa
2 dl kevytkermaa
1/2 tl mustapippuria
2 rkl korppujauhoja

Kuori perunat ja keitä "al denteiksi". Leikkaa perunat viipaleiksi ja voitele uunivuoka. Vuoraa vuoan pohja perunakerroksella, ripottele juustoa päälle ja jatka semaan tyyliin kunnes kaikki perunat ja juusto on käytetty. Vatkaa munat ja kevytkerma sekaisin, mausta mustapippurilla ja kaada perunoiden päälle. Ripottele pinnalle korppujauhoja ja paista 200 asteisessa uunissa 20-30 minuuttia, kunnes paistoksen pinta on kauniin ruskea.

_______________

SOODAKAKUT

"Oikein hyviä" ja 10 pistettä, sanoo Anna Hilda. Minä voisin vielä lisätä sivuhuomautuksena "hurjan helppoja". Makukin oli kohdallaan, juuri sopivia päiväkahviin kastettaviksi.

Tällä kertaa kekseistä tuli oikein design-kakkusia, kun älysin painaa taikinaan isoäidin vanhan lasikolpakon pohjakuvion.

SOODAKAKUT vuodelta 1909

425 gr. vehnäjauhoja
212 gr. sokeria
1 rkl. hienonn. kaneelia
1 tl. soodaa
75 gr. sulattua voita
1 1/2 dl. maitoa tahi kermaa

Kuivat ainekset ja voi sekoitetaan, jonka jälkeen maito tahi kerma lisätään vähitellen. Taikina kaulitaan, pistellään ja muotilla otetaan pieniä pyöreitä kakkuja, jotka paistetaan kauniin ruskeiksi.

_______________

SOODAKAKUT nykykielellä

212 g vehnäjauhoja
100 g sokeria
1/2 rkl kanelia
1/2 tl ruokasoodaa
40 g sulatettua voita
0,75 dl kekvytkermaa

Sekoita kaikki kuivat ainekset keskenään, lisää kerma pienissä erissä. Kauli taikina levyksi kahden talouskelmun välissä ja painele kuvioita pyöreällä stanssilla (tai juomalasin reunalla). Paista 200 astisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin ruskean sävyn.

_______________

KALAKEITTO

FINT 10+

_______________

KALAKEITTO vuodelta 1909

PIHLAJANMARJAHYYTELÖ

Sorry Anna Hilda, anna anteeksi hektinen 2000-luvun höhellys!
Kaiken pitäisi tapahtua "nyt ja heti, niinkuin olis jo, hopi-hopi"-tahtiin, eikä minullakaan mukamas olisi ollut aikaa keitellä marjoja ja omenia eri kattiloissa, ja/tai valutella keitoksia seuraavaan päivään.

Pääsin alkuun ihan hyvin; keittiö täyttyi pihlajanmarjojen ja omenien syksyisen pirteästä tuoksusta ja liemen väri vahvistui sitä mukaan kun marjat ja omenat keitoksessa haalistuivat. Mutta tämä soppa ei koskaan muuttunut hyytelöksi.

Olen melko varma, että uskonpuute pilasi koko kokeilun. Jos ei itsekään usko siihen mitä meinaa tehdä, ja keksii sitten oikopolkuja, niin saa "vähän sinnepäin" -lopputuloksen. Maku oli kohdallaan, koostumus ei. Laitan alle kaksi nykykielistä ohjetta, toisesta tulee mehutiivistettä, minkä voi laimentaa juomaksi (aikuisille sekaan loraus vodkaa, ja tadaa- siinä on rapujuhlien tervetuliaisdrinksu) ja toisesta, hillosokerin avulla, varsinaista hyytelöä.

_____________________

PIHLAJANMARJAHYYTELÖ

4 ltr. riivittyjä pihlajanmarjoja
2 ltr. vettä
2 kg. happamia omenia
1/2 ltr. vettä
1/2 kg. sokeria 2 ltr:lle mehua

Täysin kypsyneet pihlajanmarjat huuhdotaan ja keitetään avonaisessa kasarissa vedessä (1 ltr.) noin 2 tuntia vienolla tulella; silloin tällöin on marjoja hämmennettävä. Sitten ne kaadetaan siivilävaatteelle sekoittamatta valumaan.

Omenat huuhdotaan ja leikataan lohkoiksi (kuoret ja siemenkodat jätetään). Omenalohkot ja vesi (3/4 ltr.) keitetään hiljaisella tulella, kunnes hedelmät soseutuvat; niitä on koko ajan hämmennettävä. Seos kaadetan siivilävaatteelle pihlajanmarjain päälle, ja saavat valua seuraavaan päivään.

Sokeri sulatetan kirkkaassa mehussa, joka sitten kuumennetaan hitaasti ja saa hiljalleen kiehua 8-10 min. Vaahto kuoritaan pois ja hyytelö aadetaan kuumiin spriillä huuhdottuihin purkkeihin, jotka peitetään paperilla, kun hyyvelö on jäähtynyt.

__________________

PIHLAJANMARJAHYYTELÖ nykykielellä
(=pihlajanmarjamehutiiviste)

2 l pihlajanmarjoja
1 kg happamia omenia
1,5 l vettä
250 g sokeria 1 litralle mehua

Huuhtele pihlajanmarjat ja omenat. Pilko omenat kokonaisina neljään osaa ja laita kattilaan pihlajanmarjojen kanssa, kaada vesi päälle. Keitä pihlajanmarjoja ja omenoita miedollä lämmöllä, välillä sekoittaen, kunnes marjat haalistuvat ja omenat soseutuvat. Siivilöi liemi talteen.

Punnitse liemi ja lisää sokeria 250g per mehulitra. Keitä seosta miedolla lämmöllä 10 mnuuttia ja kaada liemi puhtaisiin kuumennettuihin lasipurkkeihin. Sulje kannet ja säilytä jäähtynyt hyytelö jääkaapissa.

________________

PIHLAJANMARJAHYYTELÖ nykykielellä/2
2 l pihlajanmarjoja
1 kg happamia omenia
5 dl vettä
1 kg hillosokeria

Huuhtele pihlajanmarjat ja omenat. Pilko omenat kokonaisina neljään osaan ja laita kattilaan pihlajanmarjojen kanssa, kaada vesi päälle. Keitä marjoja ja omenia miedola lämmöllä, välillä sekoittaen, kunnes marjat haalistuvat ja omenat pehmenevät. Siivilöi liemi talteen.

Sekoita hillosokeri mehuun, keitä miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Kaada hyytelöliemi puhtaisiin kuumennettuihin lasipurkkeihin. Sulje kannet ja säilytä jäähtynyt hyytelö jääkaapissa.

_________________

KEITETYT MUNAT

Hassua, että vanhasta kirjasta löytyy vaikeusasteiltaan ohjeita laidasta laitaan. Kananmunien keittäminenkin on ohjeistettu ja jopa Anna Hilda on antanut keitetyille munille täyden kympin.

Olisipa isoäiti jättänyt keitto-ohjeeseenkin jonkun merkinnän. Kokeilin nimittäin kaikki kolme versiota, eivätkä kaksi ensimmäistä oikein sytyttäneet ainakaan minun koneistoani ammuvarhaisella. Kuvan alin halkaistu muna on ohjeen ykkönen, se, missä kylmään veteen laitettua munaa keitetään vain silmänräpäys. Lopputulos on, niinkuin arvata saattaa, pillillä juotava versio...Keskellä on kakkosohjeen mukaan 4 minuuttia kiehuvassa vedessä keitetty (huoneenlämpöinen) muna. Siinä hyytyminen on jo juuri ja juuri alkanut, mutta pilliä tarvittaisiin tämänkin kanssa. Kuvan ylin on 9 minuuttia kiehuvassa vedessä keitetty, kova muna. Ohjeessa sanotaan, että muna nostetaan kylmään veteen; "niin että kuoret helpommin lähtevät". Kylmävesikylpy on hyvä idea, se pysäyttää samalla kypsymisen ja estää keltuaisen ja valkuaisen väliin syntyvän sinertävän kerroksen muodostumisen. Nykykieliseksi versioksi lisään joukkoon vielä yhden ohjeen, takuuvarman medium-munan keittovinkin.

Oletko muuten huomannut, kuinka paljon paremman makuisia luomumunat muihin verrattuina ovatkaan? Ja värilläkin on väliä; vertaa vaikka valkoisen ja ruskean munan keltuaisia...toinen on haalean keltainen ja toinen syvän oranssi.

Tiesitkö että kuka vaan voi ostaa kanoja, ja kasvattaa pihamaallaan luomumunia...Tuttavaperheemme rakensi pihalle kana-aitauksen ja osti 8 kesäkanaa ja tietysti kukon. Varsinaista lähiruokaa! Jos ei halua rakentaa talviasuttavaa kanalaa, voi kotkottajat palauttaa syksyllä maatilalle. Loistava idea!

Mitä jos meidän lasitettu parveke muuttuisikin kanalaksi...niin ja se kukkohan pitäisi olla mukana tietysti...kuinka idyllistä olisikaan herätä aamuisin KUKKOKIEKUUUUUU-hun PIIP PIIP PIIIP-in sijasta. Mitähän naapurit sanoisivat? Taitaisi tulla häätö...
____________

KEITETYT MUNAT vuodelta 1909

Puoleksi keitettyjä munia:
Munat pestään ja pannaan kasariin kylmään veteen, asetetaan tulelle, ja kun vesi alkaa kiehua, nostetaan munat pois, huuhdotaan nopeasti kylmässä vedessä ja pyyhitään kuiviksi. Tällä tavoin keitettyinä hyytyvät munankeltuainen ja valkuainen tasaisesti.

Toinen tapa keittää puolipehmeitä munia on pistää ne kiehuvaan veteen ja keittää 3-4 min. ilman kantta.

Kovaksi keitettyjä munia:
Munat pestään ja pannaan kiehuvaan veteen kiehumaan 8-10 minuutiksi ilman kantta; nostetaan kylmään veteen vähäksi aikaa, niin että kuoret helpommin lähtevät.

______________

KEITETYT MUNAT nykykielellä

Kovat, ei kivikovat, sisältä vielä mehevät, muttei enää valuvat munat:
Laita huoneenlämpöiset munat kylmään veteen kiehumaan ja anna kiehua 1 minuutti. (Aloita ajanotto siitä kun vesi alkaa poristen kiehua).

 Nosta kattila hellalta ja jätä munat lepäämään keitinveteen 10 minuutiksi.

 Huuhtele kylmän veden alla (kypsyminen pysähtyy tähän).

______________

HEDELMÄPIIRAS

Tämä sata vuotta vanha hedelmäpiiraan resepti on kuin suoraan Aku Ankan vintage-numerosta, tai Mummo-Ankan arkistoista. Juuri tällaisia piirakoitahan Mummo-Ankka Akulle ja veljenpojille leipoi; pyöreitä, muhkurakuorisia ja huumaavan tuoksuisia.

Tällä ohjeella piiraaseen tulee vain kansi, eikä ollenkaan pohjaa. Voisihan tämän tehdä toisinkinpäin ja taputella taikinan vuoan pohjalle ja asetella omenat siihen päälle, mutta tällä vanhalla niksillä pysyvät omenat mehevinä, ja taikina muuttuu mukavan rapeaksi. Mitään en siis lähtisi muuttelemaan...niin tai jos jotain pitäisi keksiä, niin voisin ehkä lisätä omenien sekaan vähän saksanpähkinärouhetta.

Anna Hilda ei saksanpähkinää ole osannut kaivata, piirasohje on saanut isoäidiltä täyden kympin.

HEDELMÄPIIRAS vuodelta 1909

Murotaikina:
1/2 kg. vehnäjauhoja
1 rkl. sokeria
1/2 tl. leivinpulveria
300 gr. voita
1 muna
1/2 dl. vettä
2 rkl. kermaa

Täyte:
omenoita, raparperia tahi marjoja, sokeria

Vehnäjauhot, sokeri ja leivinpulveri sekoitetaan yhteen, jolloin pesty voi muna, vesi ja kerma vaivataan joukkoon, ja taikina viedään kylmään paikkaan kovettumaan.

Kuoritut omenalohot, raparperinpalat tahi peratut marjat pannaan kulhoon, ja runsaasti sokeria sirotellaan kerrosten väliin. Kulhon reunat sivellään vedellä, siihen kiinnitetään kapea taikinakaistale, joka sivellään samoin vedellä ja taikinakansi kiinnitetään sen päälle, painellen veitsellä sivun poimuihin. Loput taikinasta käytetään kannen koristelemiseen. Piirakka sivellään vedellä, kristallisokeria ripotellaan päälle, sitte se paistetaan hyvässä uuninlämmössä.

Tarjotaan kerman tahi vaniljakastikkeen kera.

_______________________

HEDELMÄPIIRAS nykykielellä

250 g (n. 3,5 dl) vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
2 rkl fariinisokeria
1 kananmuna
150 g huoneenlämpöistä voita
2 rkl kermaa
2 rkl huoneenlämpöistä vettä

täyte:
omenoita, kanelisokeria+ylimääräistä koristeluun


Mittaa monitoimikoneen kulhoon jauhot, leivinjauhe sokeri, muna ja voi. Anna koneen käydä kunnes taikinan rakenne on murumainen. Lisää vesi ja kerma, pyöritä taikina jauhotetuilla käsillä palloksi ja nosta tuorekelmuun käärittynä tunniksi jääkaappiin.

Kuori ja lohko omenat, laita omenat piirakkavuokaan ja ripottele kanelisokeria päälle. Kauli taikina (tai taputtele) pyöreäksi levyksi ja nosta taikinakansi piirakkavuoan päälle,  painele reunat vuoan sisälle.

Voitele piirakka vedellä, pistele haarukalla pintaan reikiä, ripottele päälle kanelisokeria ja paista 180℃ uunissa 40 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea. Tarjoa hedelmäpiiras kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kanssa.

_______________________

PADASSA PAISTETTU VASIKANLAPA

Tämä resepti jää muistoihin eirityisen arvokkaana, "padassa paistettu vasikanlapa" poiki nimittäin monta mukavaa kohtaamista ja keskustelua. Ja juuri tätä, sekä kolpakollisen sahtia tarjosin Anna Hildan koekeittiössä vieraileelle YLEn radiotoimittajallekin. Yle-puhe aamuradion Anu Packalén vietti koko päivän kanssani keittiössä ja seurasi kun tein blogikokkauksia ja -kuvauksia varastoon. Listalla oli juustokohokas, peruna-juustolaatikko, vasikkaa, hiivaleipää, soodakakkuja ja paahtovanukasta. Aikaa tähän settiin kului viisi tuntia.

Eniten perhosia vatsanpohjalle toi juustokohokas, pelkäsin myös että vasikkapata olisi mautonta. Kaikki alkoi kuitenkin hyvin; ensitapaaminen Anun kanssa oli kuin vanhan koulukaverin näkeminen vuosien jälkeen, kuin olisimme aina tunteneet toisemme. Puheliaana tyttönä en osannut muutenkaan jännittää  toimittajan läsnäoloa...kunnes mikrofoni ojennettiin suuni eteen. Aina kun näin mikin, pääni tyhjeni kaikista ajatuksista. Kävikin aivan päinvastoin, mitä ennalta odotin: kaikki ruoat onnistuivat nappiin; kohokkaat nousivat reippaasti ja pelkällä suolalla maustettu pata oli ällistyttävän herkullista, mutta supliikkipuoli kangerteli. Mielenkiintoinen kokemus!

Juomavalinta sai hauskan käänteen; pitkän pohdiskelun jälkeen päädyimme Alkon myyjän kanssa jättämään viinin aterialta kokonaan pois. Kermamaito vasikkapadassa toi haastetta juomavalintaan, ensin kävimme läpi suomalaisten pienpanimoiden oluita, mutta sitten myyjä keksi ehdottaa sahtia. Joka talossahan tehtiin ennen vanhaan omaa sahtia, ja sitä on juotu Suomessa kautta aikojen. En kaiken lisäksi ollut koskaan aikaisemmin maistanut sahtia...

Me suomalaiset olemme kyllä melko omalaatuinen kansa. Sahti maistui ensikertalaisen suussa...miten sen nyt nätisti sanoisi...aika erikoiselta...niin kuin keskeneräiseltä kotikaljalta. Tuli mieleen huhtikuussa testattu vanhan kirjan pullokalja, voisi olla sahdin kaksoisveli.

Lasikolpakko on muuten oikeasti isoäidin peruja, kotoisin Anna Hildan Kaleva-ravintolasta. Siinä on hiekkapuhallettu kruunuleima, vuosiluku 1935 sekä 2 DL mittaviiva.

Vasikan "metsästys" oli myös oma ohjelmanumeronsa. Vietin aikaa Jumbon ostoskeskuksen ruokakauppojen lihatiskeillä jutustellen, pohdiskellen, reseptejä vaihdellen, ja liha-asioita opiskellen. Mistä ihmeestä tuollaisia huippuammattilaisia, hurmaavia nuoria miehiä riittää kaikille lihatiskeille?! Jos olisin vielä citysinkku (Anna Hildan aikaan olisi sanottu "vanhapiika"), niin asioisin lihatiskeillä varmasti päivittäin...

Vasikanlapa olisi ollut tuo kirjan paloitteluohjeen numero kolmonen, "lehmänpoikasen olkapää". Sitä nyt ei kuitenkaan ollut kaupan, sain olla tyytyväinen että vasikkaa yleensäkin oli tarjolla. Juottovasikkaa on vajaan puolivuotisen elämänsä aikana ruokittu pääasiassa maidolla, siksi sen liha on vaaleaa kuin possun liha ja valmiiksi mureaa. Kyseessä on vähän kaksipiippuinen juttu; eläinten hyvinvointi vastaan ihmisten herkuttelu: juottovasikka ei elä sellaista elämää kuin märehtijän kuuluisi... Meillä Suomessa ei kasvateta juottovasikoita ollenkaan, tämäkin Citymarketin lihatiskin vasikan ulkofilee-erä oli hollantilainen. Ulkofilee on oikeastaan turhan hienoa lihaa pataruokaan, liekö siinä syy miksi lopputulos oli niin suussasulava?

PADASSA PAISTETTU VASIKANLAPA vuodelta 1909

2 kg vasikanlapaa tahi kylkeä
2 rkl. voita
1 rkl. vehnäjauhoja
suolaa
1 dl. vettä
kermansekaista maitoa

Liha pestään kuumaan veteen kastetulla pyyhkeellä ja palotellaan pienempiin paloihin. Lihapalat pannaan pataan voissa ruskeutumaan, vehnäjauhot ja suolaa sirotellaan päälle. Kiehuva vesi lisätään pataan ja liha paistetaan tiiviin kannen alla, silloin tällöin paljoja käännellen.

Kermansekaista maitoa lisätään myöskin sitä myöten kun liemi padassa kiehuu. Kun liha on pehmeätä, nostetaan se vadille. Ellei liemi ole kylliksi sakeata, vispilöidään sekaan hiukan vehnäjauhoja. Kastike saa kiehua vähän aikaa, maustetaan ja siivilöidään.

___________________

PADASSA PAISTETTU VASIKANLAPA nykykielellä
=padassa paistettu vasikan ulkofilee

800 g vasikan ulkofileetä
2 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
merisuolaa
1 dl kiehuvaa vettä
n.2-3 dl kevytkermaa

Paloittele liha suupalan kokoisiksi paloiksi, taputtele pinta kuivaksi ja sulata voi pannulla. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Ota lihapalojen pintaan väriä kuumalla pannulla ja sirottele lopuksi vehnäjauhot ja suola pataan. Lorauta sekaan kuumaa vettä ja nosta kansi päälle. Hauduta miedolla lämmöllä, silloin tällöin sekoittaen ja lisää kevytkermaa1 dl:n erissä, kunnes liha on mureaa ja läpikypsää.

____________________

ISOÄIDIN RESEPTILLÄ blogin esittely ja Anu Packalénin vierailu Anna Hildan pienessä koekeittiössä YLE-puhe kanavalla 30.9. klo 07.00, sekä YLE AREENAssa http://areena.yle.fi/radio/2040101.

"mykistävä mikki"

MUSTIKKAPUURO

Puuro tarkoittaa vanhan kirjan kielellä kokonaisia marjoja sopassa, eikä keitoksen paksuutta. 5-6 rkl perunajauhoja on aika vähän kahteen ja puoleen litraan vettä...No, jokainen voi itse päättää kuinka paksua keittoa, kiisseliä tai puuroa haluaa. Saat kiisselin jos käytät perunajauhoja 4-5 rkl/ nestelitra ja keittoa jos laitat perunajauhoja 2-3 rkl/nestelitra.

Jo mustikoiden keittäminen hemmottelee aisteja huumavalla tuokusllaan...ja saat kattilallisen kotimaista gourméta, oli se sitten minkä paksuista hyvänsä.
_______________

MUSTIKKAPUURO vuodelta 1909

1 1/2 ltr. mustik. tahi 6 dl. mustikkasosetta
2 1/2 ltr. vettä
2 dl. sokeria
5-6 rkl. perunajauhoja

Marjat perataan, huuhdotaan ja pannaan sokerin kera vedessä kiehumaan, kunnes marjat kiehuvat rikki. Puuro suurustetaan perunajauhoilla, sekoitettuina tilkkaseen kylmää vettä, ja saa kiehahtaa. Kaadetaan vadille jäähtymään ja pinta sokeroidaan.

______________

MUSTIKKAPUURO nykykielellä

1 l tuoreita puhdistettuja mustikoita (tai pakastemustikoita)
9 dl vettä
1 1/2 dl sokeria + ylimääräistä pinnalle
4 rkl perunajauhoja (tai oman mieltymyksen mukaan)

Mittaa mustikat, 8 dl vettä ja sokeri kattilaan. Keitä seosta kunnes marja kiehuvat rikki. Sekoita perunajauhot 1 dl kylmää vettä ja kaada liemi kattilaan ohuena nauhana, koko ajan sekoittaen. Nosta kattila takaisin kuumalle hellalle ja anna puuron pulpahtaa, mutta älä enää keitä. Kaada mustikkapuuro tarjoiluastiaan ja sirottele sokeria pinnalle.

_______________

PUOLUKKAVOILEIVÄT

Tein puolukkavoileipiä iltapalaksi äidilleni. Ja vieläkin jo pelkkä ajatuskin erikoisesta yhdistelmästä kutkuttaa nauruhermoja ja saa suupieleni nykimään. Anna Hilda on kommentoinut leipäsiä tylysti "ei just något".

Lappeenrantalainen ravintoloitsija, kenen ruotsinkielen taito oli varmasti "ungefär ei just något", on koukeroisella käsialallaan arvostellut puolukkaleipiä ruotsiksi! Maantieteelliseti meidän suku on aina ollut ruotsinkielestä melko kaukana, mutta luin jostain, että ensimmäiset keittokirjat Suomessa ilmestyivät juurikin ruotsiksi ja että vanhan ajan "gastronomisen eliitin" koodikieli oli ruotsia.

Hurmaavan raikkaita ja ideana jotain täysin uutta ovat nämä puolukkaleivät, vähän niin kuin tuulahdus jostain meren takaa...tai sitten, hih hih, "ei just något"...

PUOLUKKAVOILEIVÄT vuodelta 1909

12 viipaletta joulu- tahi hapanta limppua
voita paistamiseen
puolukkahilloa

Viipaleet oaistetaan kummaltakin puolen voissa, asetetaan vadille, ja puolukkahilloa levitetään päälle. Voileivät tarjoillaan kuumina.

______________

PUOLUKKAVOILEIVÄT nykykielellä

voita
leipäviipaleita tai paahtoleipää
puolukkahilloa

Sulata voi pannulla, paista leipäviipaleet molemmilta puolilta kuparin ruskeiksi ja levitä puolukkahillo kuumien leipien päälle. Tarjoa samantien.

______________