tiistai 25. marraskuuta 2014

OHRARYYNIPUURO


Vanhan kirjan ohjeessa ryynejä liotetaan vuorokausi, ja keitellään sen lisäksi kolme tuntia. Etsin kaupasta mahdollisimman suuria ja käsittelemättömiä ohrasuurimoita... ja tunnelma meinasi latistua jo kaupassa; kun tarjolla oli eri valmistajilta rikottuja, ja esikypsytettyjä...ja myyntivalttina tuntui olevan nopeus ja helppous... Sen kerran kun olisin halunnut hidastella ja tehdä jotain oikein pitkän kaavan mukaan.

Jouduin lyhentämään keittoaikaa, ja jätin suurimot likoamaan vain yöksi, niin ja vaihdoin veden maidoksi. Hyvää puuroa tuli, mutta vielä parempaa meinaan keittää kunhan vaan jostain saan isoja, ronskeja ohraryynejä. (Ryyni muuten on viljan rikottu ja kuorittu jyvä, nimi on varmaankin väännös ruotsinkielen gryn-sanasta. Meidän marketin pakkauksissa puhuttiin suurimoista, mikä taitaa olla se ja sama. Isoäidin aikaan ryynejä ei varmaankaan rikottu, liekö kuorittukaan?! Siksi niitä on liotettu vuorokausi ja keitetty tuntikaupalla. Ja kaikki hyvä, maku mukaanlukien, on jäänyt puuroon!)
__________________

OHRARYYNIPUURO vuodelta 1909

3 ltr. vettä
4 dl. ohraryyniä
suolaa
1-2 rkl. voita

Ryynit huuhdotaan ja pannaan päivää ennen keittämistä veteen likoamaan. Ne keitetään samassa vedessä hiljalleen pehmeiksi (noin 3 tuntia). Puuroa hämmennetään silloin tällöin, ja voi lisätään. Kun puuro on valmiiksi kiehnut, maustetaan se suolalla.

Puuroon voi lisätä joku määrä maitoakin, mutta silloin kätetään siihen vähemmän vettä.

___________________

OHRARYYNIPUURO nykykielellä

1 1/2 dl ohrasuurimoita
vettä
1 l maitoa
1 tl suolaa

Laita suurimot likoamaan yön yli, siivilöi liotusvesi pois ja keitä maidossa 30 minuuttia, välillä sekoittaen. Anna puuron hautua vielä kannen alla 10 minuuttia, mausta suolalla.

__________________





2 kommenttia:

  1. Ohraryynipuuro tuo mieleen lapsuuden makumuistoja, puurot olivat jokapäiväistä ruokaa.
    Kiitos mukavasta ohjeesta, mitähän jouluista se Anna Hildan keittokirja sisältää?
    Mukavaa joulun odotusta !

    VastaaPoista

mikä jälkimaku tästä jäi? mitä toivoisit lisää? tai minkä voisi unohtaa kokonaan?