keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

ISOÄIDIN EVÄSRETKET-KESÄKEITTO


Isoäidin kesäkeitto ei ole pelkkiä juureksia kuumassa maitoliemessä... Vanha resepti yllättää  pinaatinlehdillä ja keitetyillä jokiravunpyrstöillä, (vaikka ohjeen nimi onkin sekavihanneskeitto)!


Keskikesän valoshow hypnotisoi pilviselläkin säällä. Ja mikä parasta; koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä piknikille. JUHANNUSTERVEISENI; "Yöttömän yön kesäkeitto"-kuvakooste löytyy TÄÄLTÄ.
 


Kuvan keitto kiehui horsmapellon vieressä, yöttömässä yössä. Olin putsannut ja pilkkonut vihannekset isoon lasipurkkiin käyttövalmiiksi. Onneksi kuvausta varten mukana oli ylimääräisiä porkkanoita naatteineen, niin sai kiltisti poseerannut rusakkokin yöpalaa.


tiistai 19. kesäkuuta 2018

ISOÄIDIN EVÄSRETKET-OHUKKAAT


Kesällä joka päivä on lettukestipäivä, tai ainakin pitäisi olla! Ohukkaiden täytettä voi vaihdella suolasesta makeaan, eikä näihin vanhanajan pitsiräiskäleisiin kyllästy ikinä.


Lämpimät leltut sopivat piknik evääksikin. Taikina valmistuu helposti paikanpäällä, tai voihan sen sekoittaa valmiiksi jo kotona ja säilöä pulloon... Sitten vain loraus taikinapullosta kuumalle pannulle, siisti juttu!

OHUKAS-PIKNIKIN KUVAKOOSTEEN NÄET TÄÄLTÄ


sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

ISOÄIDIN EVÄSRETKET - LOHIPIIRAKKA


Lokit kirkuvat, meri kimaltelee ja lämmin tuuli hyväilee kasvoja. Paras piknikkevät ikinä!
Sen kunniaksi ISOÄIDIN RESEPTILLÄ on avannut oman YouTube kanavan. Sitä kautta sinäkin  pääset helposti piknikille mukaan. Siis: "YouTube + isoäidin reseptillä ja tilaa kanava"!
ISOÄIDIN EVÄSRETKET - retkieväänä LOHIPIIRAKKA


Saaristolaislokit osaavat käyttäytyä paljon kohteliaammin kuin kauppatorin kaupunkilaisserkkunsa. Mutta lohipiirakan kanssa saa olla saaressakin varuillaan, se on nimittäin lokkimamman lempiruokaa.


ISOÄIDIN LOHIPIIRAKKA

Pohja:
1 1/2 dl luomu kuohukermaa
1/4 tl ruokasoodaa
3 1/2 dl luomu vehnäjauhoja
130 g normaalisuolaista suomalaista voita

Täyte:
2 kovaksikeitettyä luomu munaa
1 dl tillisilppua
100 g lohta (lämminsavu/graavi/kylmäsavu)
1 1/2 dl keitettyä riisiä
mustapippuria myllystä

Lisäksi tarvitset kananmuna piiraiden voiteluun (ei välttämätön, mutta antaa kauniin pinnan)

Tee pohja:
Yhdistä sooda jauhoihin ja vatkaa sekaan kerma. Vaivaa voi taikinaan ja nosta jääkaappiin hetkeksi jäähylle.

Tee täyte:
Kuori ja hienonna munat. Yhdistä kaikki täyteainekset kulhossa, sekoita kunnolla ja mausta pippurilla.

Kauli taikina levyksi, painele ympyröitä pyöreällä muotilla (tai juomalasin reunalla). Levitä taikinapyörylöiden päälle ruokalusikallinen täytettä (tai sen verran, että saat piirakan reunat vielä siististi kiinni). Taita pohja kahtia täytteen yli ja paina reunat kiinni haarukalla. Jatka, kunnes kaikki taikina ja täyte on käytetty. Vatkaa munan rakenne rikki, voitele piirakat ja paista 200℃ uunissa puolisen tuntia, kunnes pinta on kauniin ruskea.


ALKUPERÄISEN OHJEEN LÖYDÄT TÄÄLTÄ.


lauantai 7. huhtikuuta 2018

"KORIT ESIIN"


Olette uskomattomia!
Blogi on ollut eläkkeellä jo neljättä kuukautta, mutta lukijalaskuri raksuttaa edelleenkin yli 20 000 kävijän kuukausitahtia.

JOS TE JAKSATTE, kyllä minäkin jaksan innostua uudelleen ja uudelleen Anna Hildan herkullisista ohjeista. Ihan kohta on kesä, ja aika kaivaa maitokärryt varastosta, (muistattekos, hankin aikoinaan  piknikvankkureiksi), ostaa kaasukeittimeen patruunoita ja viritellä taas posliinit piknik koriin...

Tänä kesänä tehdään ISOÄIDIN EVÄSRETKIÄ. Vietetään pitkiä lounastaukoja joenvarressa, istutaan iltaa pellon reunassa ja kiivetään päiväkahvittelemaan kukkulan huipulle. Satoi tai paistoi; tästä kesästä tulee herkullisin ikinä!

Tunnelmaan pääset tämän vanhan tutun blogin kautta, ja/tai ISOÄIDIN RESEPTILLÄ- YOUTUBEKANAVALLA. Nähdään kesällä! 🐝

"SAAT ESIMAKUA KLIKKAAMALLA TÄTÄ"






lauantai 30. joulukuuta 2017

"ISOÄIDIN RESEPTILLÄ" ELÄKEPÄIVILLE


Rakkaat lukijat ja isoäidin reseptien ystävät; uuden vuoden juhlat ovat samalla Isoäidin Reseptillä- blogin jäähyväisjuhlat... Tai pikemminkin "eläkkeelle siirtymis juhlat". 7 vuotta ja 4 kuukautta vastaa  blogimaailmassa jo vanhuksen ikää.

ALKUPALAKSI SAHRAMI-SIMPUKOITA...PÄÄRUOAKSI HALSTERISSA  HIILLOSTETTUA LOHTA JA HUMMERIA...
Kyllä tätä kelpaa juhliakin! Viiden päivän välein olen valinnut ohjeen, hankkinut raaka-aineet, testannut reseptin, kyttäillyt kuvaukseen sopivaa luonnonvaloa, etsinyt ja valinnut kuvauspaikan, kuvausastiat ja muun rekvisiitan... Sitten kirjoittanut tekstin ja kaksi täsmäreseptiä, kuvannut annoksen, siirtänyt kuvat tietokoneelle, korjaillut valotusta ja liittänyt blogitekstiin... Ja lopuksi  julkaissut postauksen.... Sama taas uudestaan viiden päivän päästä. Haastavaa, varsinkin talviaikaan, kun valoa on tarjolla vuorokaudessa vain muutama tunti.


Olen matkustanut isoäidin kirjan kanssa ympäri maailmaa. Reseptejä on testattu milloin missäkin, kaiken tasoisissa keittiöissä. Viiden päivän rytmitys on ollut aika mukaansatempaavaa... Blogista on tullut kiinteä osa viikkorutiinia... Ja niin antoisia kun nämä vuodet ovat olleetkin; kyllä tämä on käynyt ihan työstä.

Usein minulta kysytään, että kuka maksaa palkan ja paljonko sitä saan. Olen siitä omalaatuinen bloggaaja, etten ole lähtenyt mukaan mihinkään tempauksiin, enkä suostunut markkinointiyhteistyöhön, en ole myöskään liittynyt blogirinkeihin. ISOÄIDIN RESEPTILLÄ on siis melko epäsosiaalinen, "yksinäinen susi". Palkaksi olen saanut tutustua isoäitini makumaailmaan ja herätellä henkiin suomalaista ruokaperinnettä. Tippinä sain viiden päivän välein puhdasta nautintoa ja hauskanpitoa... Niin, ja valtavaa kannustusta teiltä, hyvät lukijat. Kahden miljoonan kävijän rajapyykki ohitettiin ennen joulua. Se on aika hurja määrä! Keskimäärin blogia on käynyt kuukausittain katsomassa 20 000 lukijaa, tosin alussa teitä oli vain kourallinen, ja nyt viimeisen kuukauden aikana 55 478!

Eniten isoäidin reseptit kiinnostavat, luonnollisestikin; täällä kotimaassa. Kakkosena tulee USA, sitten Ruotsi, neljäntenä Venäjä ja viidentenä Saksa.

JA JÄLKIRUOAKSI MUNANVAAHTOLEIVOKSIA VANILJAKERMAN, KRANAATTIOMENAN SIEMENIEN JA SUOLATOFFEEKASTIKKEEN KANSSA.
Ruokakuvaus on oma lajinsa. Ellei valoja ja varjoja käytä hyväkseen, tai jos ei onnistu asettelemaan annosta "kolmiulotteisesti", näyttää hienostuneinkin ruoka kuvassa vain "koiranoksennukselta". Minulle luonnon valo on tärkeä elementti. Olen myös ehdoton siinä, että lämmin ruoka pitää kuvata höyryävänä. Kylmän pataruoan tai kohmeisen kyljyksen kuvaaminen olisi anteeksiantamatonta katsojan aliarvioimista. Onnistunut kuva on herkullista silmänruokaa. Jos kuvasta häviää aitous, häviää myös katsojan silmistä nälkä.... Silloin kyseeessä on vain "räps-räps" tusinatuote, peli on menetetty, ja koko projekti epäonnistunut.

Seitsemän vuoden ja neljän kuukauden aikana olen kuluttanut loppuun yhden järjestelmäkameran, pari mikrojärkkäriä, ja kuusi pokkaria. En omista enää yhtään toimivaa kameraa... Viimeisen vuoden kuvasin pelkästään iPhonella.


Lempireseptieni perään kysellään myös paljon. Tiedän, että pitäisi nimetä vain yksi, mutta se on täysin mahdotonta... Siksi jaoin suosikit alaryhmiin.

KALAT: hiilloskala (hilloksella paistetut silakat-ohjeella), kuha herkkusienikastikkeen kera ja kalamureke, lohi-riisilaatikko.

LIHAT: vatkuli, silavoitu selkäliha, siskonmakkara, kääresyltty, padassa paisettu vasikanlapa, linströmin pihvit, kaalikääryleet, maksapiiras.

KASVIKSET: (sisältää kananmunaa ja maitoa/kermaa): porkkanavanukas, porkkanakourukat, nokkosmuhennos, ranskalainen perunavanukas, pinaattikeitto.

KASTIKKEET: vaahtokastike, hieno vaniljakastike, hollantilainen kastike, tumma herkkusienikastike, varsinainen majoneesikastike, rapu- tahi hummerikastike.

SUOLAISET PIIRAKAT: lihapiirakka, pasteijat, piirakkapaistos, juustoleivät, kaalipiirakka.

LEIVONNAISET: hiekkahentuset, voitähdet, tuulihatut, mantelivuoret, raparperitorttu, munanvaahtoleivokset, valkoinen mantelikakku, valkoiset piparkakut, mantelinäkkileivät, hedelmäpiiras, aleksanterin tortut, bebe-leivokset, joulutortut, tippaleivät.

JÄLKIRUOAT: luumukermahyytelö, kylmä sitruunavanukas, paahtovanukas, inkivääripäärynät, maissikiisseli, poltetut mantelit, hovijälkiruoka.

MUUT: näkkileipä, maalaisjuusto, vesirinkilät, Viipurin rinkilät, sima, voitaikina, saippuan valmistus.

Mitä sitten olen oppinut?
Noh, ainakin sen, että Isoäidillä oli hyvä maku. Kermaa, eikä voita säästelty, ja jos suolaa lisättiin, ripautettiin aina kylkiäisenä myös hitusen sokeria. Sata vuotta sitten maku oli pääosassa. Mistä tahansa raaka-aineesta tehtiin herkkua; joko kermalla tai voilla, tai sitten vatkaamalla rakenteeseen riittävästi ilmaa, tai lisäämällä kananmunia. Tärkeimmät mausteet olivat suola, valkopippuri, inkivääri, kaneli, manteli, fariinisokeri ja kardemumma. Niukkaa maustepalettia käytettiin taitavasti. Hidas kypsytys mureutti raaka-aineen ja aktivoi luontaiset aromit. Hiilloksella kypsentäminen toi toisenlaisen makuvivahteen, savustaminen taas ihan jotain muuta.

Jälkiruoista sata vuotta vanha keittokirja esittelee sen tason herkkuja, mitä ranskalaisissa leipomoissa leivotaan yhä edelleen. Minne ne ovat meidän korvapuustiemme seasta hävinneet? Myös kastikkeissa isoäidin kirja noudattaa ranskalaisen keittiön klassikkolinjaa, vain nimissä on eroja.

Jo Anna Hildan aikaan on osattu kuivata vihanneksia, yrttejä (pinaatti, tilli, persilja, meirami), hedelmiä ja marjoja. Eikä mitään heitetty pois, kaikille kasvin, lihan ja kalan osille keksittiin käyttätarkoitus. Se on jäänyt omaan keittiööni uutena piirteenä. Entistä "tuhlarityttöä" harmittaa hirmuisesti, jos näkee missään muuallakaan ruokahävikkiä!

Ja olenhan minä oppinut tuntemaan Anna Hildan, isoäitini, ketä en koskaan ole tavannut. Tämän reilun seitsemän vuoden matkan taivalsimme yhdessä... Mutta on tämä ollut paljon muutakin, kuin emotionaalinen mielikuvitusmatka. Mukana on kulkenut joukko oikeita ystäviä, koemaistajia, apukokkeja, oppi-isiä ja -äitejä. Olen saanut nauttia kauniista maisemista, hyvistä sapuskoista ja mielenkiintoisista tarinoista, parhaassa mahdollisessa seurassa.

Niin, ja tämän reilun seitsemän vuoden sisällä olen opiskellut itselleni uuden ammatin; minusta tuli vuonna 2014, virallisestikin; KOKKI. Tiedä häntä; olisiko se ollut meidän Anna Hilda, kuka minut tälle tielle sysäsi?!


ANNA HILDAN KOEKEITTIÖ KIITTÄÄ  YHTEISESTÄ MAKUMATKASTA & TOIVOTTELEEPI KAIKILLE PERINNERUOKARIKASTA UUTTA VUOTTA!

"SE OLI SIINÄ"

maanantai 25. joulukuuta 2017

PORSAANSATULA


Possu on possu ja maistuu joulukinkulle, ruhon osasta huolimatta. Iso, luullinen pala kelpaa loistavasti joulupöytäänkin.


Isoäidin joulupöydästä ei kenelläkään ole kiire yhtään minnekään... Aika terapeuttista...
Miksei joulua voisi viettää vaikka pari kertaa vuodessa?


Vuoden mittavinta illallista nautitaan pitkän kaavan mukaan, silti se on ohi silmänräpäyksessä.


Onneksi itse syöminen on vain osa riemua. Joulutunnelma hivuttautuu kotiin jo viikkoja ennen aattoiltaa, jokaisella uuninluukun avauksella.


Nyt kuuluu kopinaa... Tonttuja eteisessä? Vai ihanko Joulupukki?????! Eikun, takkapuiden ritinäähän se vaan....

"JOULUKOKKIEN RYHMÄPOTRETTI"
Tip-tap-tip-tap-tipetipetiptap...



❤️HERKULLISTA JOULUA❤️

PORSAANSATULA vuodelta 1909

2 kg. porsaansatulaa
1/2 sitruunaa
10 luumua
vettä
suolaa
hienonn. valkopippuria
vettä tahi lihalientä

kastike:
1 1/2 rkl. vehnäjauhoja
1 rkl. tomaattisosetta
2 tl. sinappia

Liha pestään kuumaan veteen kastetulla pyyhkeellä, kamara poistetaan, ja satula hierotaan sitruunalla sekä silavoidaan vähässä vedessä keitetyillä luumuilla, joista kivet on poistettu. Se pannaan uunipannuun kuumassa uunissa paistumaan. Vettä tahi lihalientä lisätään pannuun. Kun satula on ruskeutunut, sirotellaan sen pinnalle suolaa ja valkopippuria. Senjälkeen valellaan satula usein liemellään. Paistumisen aikaa tarvitaan noin 2 tuntia.

Rasva kuoritaan kastikkeesta pois, ja liemi suurustetaan vehnäjauhoilla. Kastike saa kiehua vähän aikaa, maustetaan ja siivilöidään. Ennen tarjolle vientiä irrotetaan liha selkärahgasta, leikataan poikittain tasaisiksi viipaleiksi, jotka sitten asetetaan takaisin paikoilleen.


PORSAANSATULA nykykielellä

2 kg possun kylkipala (tai muu luullinen possun kimpale)
1 luomu sitruuna
15 kuivattua kivetöntä luumua
merisuolaa
jauhettua valkopippuria

Hiero lihan pintaan hienoa merisuolaa, anna tekeytyä jääkaapissa yön yli. Kun nostat lihan huoneenlämpöön ennen paistamista, hiero pintaan vielä vähän lisää suolaa. Laita liha uunivuokaan. Leikkaa sitruuna kahtia, hankaa sitruunaa lihaan, purista mehu possun päälle.

Nosta vuoka 210℃ uuniin 20 minuutiksi, tai kunnes pinta saa vähän väriä. Ripottele lihan pintaan suolaa ja valkopippuria. Kaada vuokaan 5 dl vettä (tai niin paljon että pohja peittyy). Leivitä luumut possun ympärille.

Alenna uunin lämpö 150℃ ja paista possua 2-3 tuntia, kunnes liha tuntuu sopivan murealta. Valele lihaa liemellään puolen tunnin välein (mitä useammin valelet, sen mehevämpää possusta tulee). Viipaloi liha ja siivilöi liemi kastikkeeksi.


___________________



sunnuntai 24. joulukuuta 2017

JOULUTORTUT 


Tässä isoäidin joulutorttuohje teille toiveuusintana, hyvä joulukansa. Matti-Myöhäselle suosittelin pari päivää sitten helpon gourmet-sinapin valmistamista...

Ennen joulujuhlia ehtii Matti vielä pyöräyttää isoäidin joulutortutkin. Torttutehtailu ei vaadi perinteistä kaulimista ja kääntämistä...kaulimista ja kääntämistä.... Lopputulos on kuitenkin lehtevää ja; aaaah, niin herkullista!

Ja kerrankin voimme olla ylpeitä ikiomasta perinteestämme; tämä ei ole kulkeutunut Suomeen naapurimaan kautta (kuten niin monet muut ruokaperinteet). Ruotsalaiset eivät yritä edes omia tähtitorttuja, vaan nimittelevät näitä "omituisiksi hakaristeiksi". Eivätpä taida tietää, minkälaisen herkun jättävät väliin.

ISOÄIDIN AIKAAN TÄHTITORTUN SAKARAT LIITETTIIN YHTEEN LUUMUHILLON PÄÄLLÄ.

JOULUTORTUT vuodelta 1909

voitaikina:
3 dl. hyvää kermaa
6 1/2 dl vehnäjauhoja
voita, puolet taikinan painosta

Leivinpulveri ja vehnäjauhot sekoitetaan vatkattuun kermaan. Taikina punnitaan, ja puolet sen painosta otetaan voita, joka vaivataan taikinan joukkoon. Tämä voitaikina on sopivin omenamunkkeihin, torttuihin y.m.s.

täyte:
425 gr. luumuja
7 dl. vettä
150 gr. sokeria
tahi omenasosetta

Luumut huuhdotaan, pannaan veteen ja sokeriin likoamaan muutamaksi tunniksi, keitetään pehmeiksi, kivet otetaan pois ja luumut hienonnetaan. Voitaikina kaulitaan 1/2 sm. paksuksi levyksi, josta leikataan sen muotoisia kakkuja kun halutaan: joko pyöreitä, joiden täytteeksi pannaan vähään sosetta, jonka jälkeen kakku käännetään kaksinkerroin ja reunat painetaan kiinni, tahi neliskulmaisia, joiden kulmat leikataan kahtia, keskelle pannaan sosetta ja joka toinen suippu vedetaan yhteen leivoksen keskelle, tahi neliskulmaisia, joiden kaikki kulmat yhdistetään leivoksen keskelle. Tortut paistetaan kuumassa uunissa. Ennen paistamiseta voi tortut sivellä vatkatulla munalla ja sokeroida.

_______________________

JOULUTORTUT nykykielellä

7 dl kotimaisia luomu vehnäjauhoja + ylimääräistä leivinalustan jauhottamiseen
1 tl leivinjauhetta
3 dl kotimaista luomu kuohukermaa
300 g kotimaista normaalisuolaista voita (huoneenlämpöistä)

lisäksi tarvitset torttumuotin, tai taikinahyrrän, ja

täytteeksi:
paistamisen kestävää luumumarmeladia

voiteluun:
luomumuna

koristeluun:
tomusokeria

Yhdistä leivinjauhe vehnäjauhoihin, vatkaa sekaan kerma. Vaivaa taikinaan voi ja nosta jääkaapiin hetkeksi ryhdistymään.

Jauhota leivinalusta ja kauli taikinasta puolen sentin paksuinen levy. Paina torttumuotilla neliöt, nosta teelusikallinen luumutäytettä kunkin tortun keskelle, niputa joka toinen sakara yhteen hillonokareen päälle.

Riko kananmunan rakenne, siivilöi muna ja voitele sillä tortut. Paista joulutorttuja 200℃ uunissa 10-15 minuuttia. Ripottele tomusokerilunta päälle juuri ennen tarjoamista.

_____________________