maanantai 15. helmikuuta 2016

MUNANVAAHTOLEIVOKSET / 2.


Munanvaahtoleivos oli ihana tekosyy mässäillä, koko viikko ennen ystävänpäivää, tietysti itse ystävänpäivänäkin, ja nyt näyttää siltä, että pitkälle ♥-päivän jälkeenkin. Marengit voi tehtailla kätevästi etukäteen ja mascarponejuusto-suklaaviimeistely tekee niistä sitten ihan oikeita leivoksia. Suutuntuma on miellyttävä; samalla kertaa rapea ja pehmeä. Marengin Cointreau-mauste ryhdittää täyteläistä vanilja-mascarpone kermaa ja mahdollisimman tumma suklaa puolestaan tasapainottaa makean leivoksen.

Tai, niin; ei sitä marenkia tarvitse välttämättä maustaa millään muulla kuin sokerilla, eikä leivosta kuorruttaa ollenkaan... Mutta tästä vaan tulee kertakaikkiaan vastustamaton yhtälö.


MUNANVAAHTOLEIVOKSET/2. vuodelta 1909

6 munanvalkuaista
12 rkl. sokeria

Munanvalkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi ja vatkaamista jatketaan vielä noin 15 min. Sitten seulotaan hienoimpia sokerijauhoja varovasti ja vähitelleen sekaan. Lusikalla pannaan voidellulle ja perunajauhoilla jauhotetulle pellille pieniä, korkeita kakkuja, tahi painetaan paperitötterönläpi erimuotoisia leivoksia, jotka kuivataan heikossa uunilämmössä.

__________________

MUNANVAAHTOLEIVOKSET/2. nykykielellä
=Cointreau-marengit vanilja-Mascarponekerman kanssa

3 (luomu) kananmunanvalkuaista
ripaus suolaa
tomusokeria oman maun mukaan
0,05 l Cointreau appelsiinilikööriä

koristeeksi:
löysäksi vatkatulla kermalla notkistettua mascarponejuustoa
vaniljasokeria
tomusokeria
isoäidin suklaakuorrutetta tai sulatettua tummaa suklaata

Vatkaa valkuaiset ja suola tiukaksi vaahdoksi, mausta tomusokerilla ja liköörillä. (Yhdistä neste  varovasti, pienissä erissä, sekaan.) Nosta marenkikasoja leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 100℃ uunissa, kunnes marenki on rapean kuivaa.

Sekoita marcarponesta, kermasta, vaniljasokerista ja tomusokerista kuorrute ja sulata suklaa. Levitä juustotahnaa jäähtyneiden marenkien päälle ja viimeistele suklaaraidoilla.

___________________


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

mikä jälkimaku tästä jäi? mitä toivoisit lisää? tai minkä voisi unohtaa kokonaan?