torstai 20. joulukuuta 2012

PAISTETTU TEERI


Paistettu teeri on saanut Anna Hildalta täyden kympin. Oli alusta asti selvää että tästä tulisi meidän joulupöydän juhlaherkku. Tai oikeastaan meidän pöydässä on teeri-ohjeella valmistettua fasaania. Vanhan kirjan mukaan sama resepti sopii niin metsoille, pyille, metsäkanoille kuin kananpojillekin, miksei siis fasaaneillekin...

Ostin kokonaisen patavalmiin pakastefasaanin, ja hyppäsin reseptiin vasta ensimmäisen jakeen jälkeen. Pysyin projektissa turvallisesti omalla mukavuusalueellani; taustalla soi joulujazz ja kattilassa pulpahteli mausteinen glögi, eikä minun tarvinnut edes ajatella kynimistä taikka linnun sisäkalujen repimistä.
Eläköön nykyaika !  :D

Tämä moderni fasaani sai hennon omenaisen vivahteen; haudutin linnun kypsäksi omenasiiderissä ja lisäsin täytteeksikin omenalohkoja. Vahvemman maun saisi jos marinoisi lintua ensin yön yli ja paistaisi sitten samaan tyyliin...



❅  ❆  ❅  ❆  ❅  ❆  ❅  ❆  ❅  ❆  ❅  ❆  ❅  ❆  ❅  ❆  ❅  ❆  ❅  ❆  ❅  ❆  ❅  ❆  ❅  ❆

PAISTETTU TEERI vuodelta 1909

2 teertä
kuorittua maitoa
paistamiseen:
3 rkl. voita
1 rkl. suolaa
1 rkl. vehnäjauhoja
1/2 ltr. matoa
kastike:
2 dl. kermaa

Lintu kynitään ja siivet leikataan poikki nivelen kohdalta; sitte se kärvennetään tulella. Polvinivelen ympäriltä leikataan nahka auki ja jalat vedetään pois niin, että reidessä olevat sounet seuraavat jalkaa. Samoin laikataan pään luota kaulanahka auki. Nahka vedetään alaspöin, kaula katkaistaan, ja ruokakupo sekä henkitorvi poistetaan. Rintaluun alapuolelle tehdään aukko, josta sisälmykset vedetään ulos. Sydän ja kivipiira otetaan talteen; veri painellaan sydämestä pois, kivipiira halaistaan ja sen sisusta poistetaan. Ensin on lintu huolellisesti huuhdottava; sitte kaulanahka, siipien tyngät ja jalat sidotaan selkäpuolelle yhten, niin etä rinta jää paljaaksi.

Ennen paistamista kiehautetaan lintu maidossa tahi paistetaan se kiehauttamatta. Pala voita ja vähän persiljaa pannaan linnun sisään ja aukko ommellaan kiinni.

Voi ruskeutetaan padassa, linnut pannaan siihen käristymään hyvin joka puolelta. Suola ja vehnäjauhot sirotellaan päälle, vähän kiehuvaa vettä lisätään ensin pataan, sitte silloin tällöin kiehuvaa maitoa, jossa kilpoviira ja sydän ovat kiehuneet. Paistamisen aikana valellaan linnut usein liemellään. Ne saavat paistua 2-3 tuntia.

Kerma vispilöidään kastikkeeseen, joka senjälkeen saa kiehahtaa ja sitte siivilöidään. Paistettu metso, paistetut pyyt, paistetut metsäkanat ja paistetut kananpojat valmistetaan samon kuin paistettu teeri.

❄  ❅  ❄  ❅  ❄  ❅  ❄  ❅  ❄  ❅  ❄  ❅  ❄  ❅  ❄  ❅  ❄  ❅  ❄  ❅  ❄  ❅  ❄  ❅  ❄  ❅  

PAISTETTU TEERI nykykielellä

1 pakasteteeri
3 rkl voita
1 ruukkupersiljan lehdet
2 pientä punaista omenaa lohkoina
merisuolaa
mustapippuria myllystä
330 ml (=1 tölkki) kuivaa Happy Joe omenasiideriä (tai 3 dl kanalientä tai 3 dl maitoa)
2 dl kuohukermaa

Sulata teeri pakkauksen ohjeen mukaan, täytä persiljalla, omenalohkoilla ja voinokareella. Sulata 2 rkl voita pannulla, kieräytä lintu voissa ja ruskista pinta kauttaaltaan. Mausta suolalla ja pippurilla, aseta lintu uuipataan rintapuoli ylöspäin ja lisää huoneenlämpöinen omenasiideri (tai kanaliemi tai maito). Paista ensin 225 asteisessa uunissa puoli tuntia ja laske sitten lämpö 175 asteeseen. Paista lintua vielä pulitoista tuntia, tasaisin välein paistoliemellä valellen.

Siivilöi paistinliemi, lisää kerma ja tarvittaessa suolaa ja pippuria. Tarjoa teeri kermakastikkeen ja herukkahillon kanssa.

❅  ❆  ❅  ❆  ❅  ❆  ❅  ❆  ❅  ❆  ❅  ❆  ❅  ❆  ❅  ❆  ❅  ❆  ❅  ❆ ❅  ❆  ❅  ❆  ❅





9 kommenttia:

  1. Aivan ihana blogi! Kiitos, että jaat tämän kanssamme. Olen etsiskellyt tietynlaisia reseptikirjoja yms. juuri 1800-1900- lukujen vaihteelta. Löysin blogistasi monta reseptiä, joita on PAKKO päästä kokeilemaan. Kaikenlisäksi olet laittanut myös nykykielellä, jolloin on helpompi tulkita reseptejä. Vau. Olen nyt koukussa tähän blogiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne-Mari, kiitos viestistäsi ! Upeaa jos olen onnistunut koukuttamaan Sinut !!!! Vanhan kirjan resepteihin tulee helpostikin addikti, voin sen omasta kokemuksesta kertoa,,,,, :D

      Poista
  2. Teeressä on vahva riistanmaku, kuten metsossa, eikä niitä minusta pidä maustaa liikaa.Molemmat ovat tummalihaisia. Fasaani on taas vaalea ja hyvin vähärasvainen lintu, tarhafassaaneissa maku on varmasti ihan toinen kuin villifasaanissa. Teeren ja metson kaupallinen myynti on meillä kielletty, voi olla että riekkoakaan ei saa enää myydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aila, kiitos viestistäsi, tämä selvittää sen miksi meidän kaupassa oli vain tarjolla pakaste-pyytä ja -fasaania...niin tai näin, makuraati nuoli näppejään kun pieni joulufasaani koli kaluttu puhtaaksi...jospa vain olisi teeri tarjolla, niin olisi vertailukohdetta...

      Poista
  3. se on varmaankin kivispiira eikä kilpiviira t. klpiviira... vielä jäi kolme teertä pakkaseen olí hyvä onni viime syksynä.
    metso tuli jouluna syödyksi, hirven lihaa vielä reilu 10 kg jne.. saapi kun samoilee metsässä

    VastaaPoista
  4. joo, anonyymi, hebreaa molemmat! Lukihäiriö ;)
    Tarkistin, ja vanhassa kirjassa se on väännetty muotoon "kivipiira"...
    Teidän jouluhirvi kuulostaa hyvältä, mutta kuule, oon minäkin metsissä samoillut vaan en ole sieltä koskaan hirven kanssa kotia tullut...

    VastaaPoista
  5. Minulla olisi pakastimessa useita teeriä ja metsoja (parhaillaan yksi sulamassa pöydällä). Olen kauan etsinyt teerelle sellaista reseptiä, jossa riistanmakua saisi lievennettyä, koska vahva riistanmaku tökkii joillakin. Tuo maidossa keittäminen voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu. Vanha kansahan sanoo, että "se joka paistetun lihan keittää se herkun maistaa". Kiitos vaan hyvistä vinkeistä

    VastaaPoista
  6. joka keitetyn paistaa, se herkun maistaa

    VastaaPoista
  7. joka keitetyn paistaa, se makian maistaa - :)

    VastaaPoista

mikä jälkimaku tästä jäi? mitä toivoisit lisää? tai minkä voisi unohtaa kokonaan?