 |
| "VOISILMÄ RUISPUUROSSA JA MUUTAMA MARJASATTUMA = AAMUPUUROJEN PARHAIMMISTOA!" |
"PARASTA AAMUPUUROA" on Anna Hilda raapustanut ruisjauhopuuro-ohjeen kulmaan.
Mutta onhan se hyvää; ruis on maukasta ja pitää vielä nälänkin. Samaan aikaan kun Keski-Euroopan metropoleissa on siemailtu maitokahvia ja maisteltu hienostuneita voisarvia, on isoäidin sukupolvi Suomessa aloittanut aamunsa haudutetulla ruispuurolla... Sellaisia me vaan olemme; rukiin kyllästämä, kekseliäs kansa.
________________
RUISJAUHOPUURO vuodelta 1909
3 ltr. vettä
5-6 dl. karkeita ruisjauhoja
1 1/2 rkl. voita
2 rkl. suolaa
Vesi kiehautetaan, ruisjauhot vispilöidään sekaan, vähitellen ja varovasti, ettei jauhot kokkaroidu. Sitten puuro vatkataan hierimellä tahi kapustalla, saa kiehua noin 1 tunnin, maustetaan, ja voi sekoitetaan joukkoon.
_______________
RUISJAUHOPUURO nykykielellä
1 l vettä
4-5 dl ruisjauhoja (karkeita)
1 tl merisuolaa
nokare voita (tai jääkaappikylmää kookosöljyä)
Kiehauta vesi, vatkaa jauhot veteen ja mausta suolalla ja voilla. Hauduta miedolla lämmöllä noin tunti. Sekoita välillä. Tarjoa (manteli)maidon ja voisilmän kanssa (tai kookosöljysilmän kanssa).
__________________
Tätä meilläkin tehtiin (sekä hämäläinen isä että pohjois-pohjalainen äiti) ja hutuksi kutsuttiin. Minut perehdytettiin niin, että tätä pitää hämmentää puukauhalla aika usein. Jonkun kerran olen itsekin aikuisena laittanut. On jostain syystä sellainen ruokalaji, mikä itselläni tekee mieli suolata reippaasti. Kiitos nostalgiapostauksesta!
VastaaPoista