ISOÄIDIN KARANTEENIKEITTIÖ / KARJALANPIIRAKAT

Karanteenikeittiö kiittää ja sulkee ovensa. Paluu normiarkeen on alkanut, ja toivotaan, että tämä oli tässä... Mutta JOS toinen aalto vielä tulee, niin isoäidin karanteenikeitiö avaa ovensa uudelleen, se on lupaus!

Koulujen päättymisen ja alkavan kesäarjen juhlistajaksi valikoitui, (tietenkin), itseoikeutetusti; karjalanpiirakka. Siitä on aikaa, kun olen karjalaisia leiponut. Näistä tuli kummallisia "kirkkoveneitä", mutta maku oli sentään kohdallaan. Pohjataikinaa olisi helpompi käsitellä, jos osan ruisjauhoista korvaisi vehnäjauhoilla... Mutta itse tykkään rukiisesta mausta, ja tein taikinan pelkistä ruisjauhoista.

Näistä piirakoista jää jälkimaku. Hieman paahteinen, pähkinäinen ja syvä. Hyvin kaukana kaupan karjanpiirakoiden makupaletista... Ehkäpä juuri siksi tykkään 100% ruispojasta.

LEVITÄ TÄYTE KUOREN PÄÄLLE, KÄÄNNÄ VASTAKKAISET REUNAT TÄYTTEEN PÄÄLLE JA NIPISTÄ REUNAAN PEUKALOILLA JA ETURORMILLA AALTOKUVIOITA

KARJALAISET PIIRAKAT
pohja:
2 dl vettä
5 1/2 dl täysjuväruisjauhoja (sihti)
1 tl suolaa

täyte:
2 1/2 dl vettä
1 dl riisiryyniä
1 rkl voita
5 dl maitoa
ripaus suolaa

Sulata riisitäytten voi kattilassa, lisää vesi ja kuumenna seos kiehumispisteeseen. Kaada riisit kattilaan, sekoita hyvin ja keitä n. 10 minuuttia, kunnes riisi on imenyt veden itseensä. Lisää maito ja keitä miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia, välillä hämmentäen. Mausta suolalla ja anna täytteen jäähtyä.

Sekoita kylmään veteen jauhot ja suola. Vaivaa taikinaa, kunnes se on tasaista ja kiinteää. Jaa taikina neljään osaan. Kääri taikinanokareet tuorekelmuun. Jauhota leivinalusta ja rullaa jokaisesta nokareesta taikinapötkö. Leikkaa pötkilöt kuuteen tai seitsemään osaan. Laita taikinapalat tuorekelmun alle, etteivät ne kuivu.

Kauli taikinapalat jauhotetulla leivinalustalla ovaalinmuotoisiksi, mahdollisimman ohuiksi. Levitä täytettä kuoren päälle (älä kuitenkaan ihan reunoille asti), käännä vastakkaiset reunat täytteen päälle ja nipistä reunaan aaltokuvioita. (Ensin keskeltä ylös, käännä sitten piirakka ja jatka samaan tyyliin).

Nosta piirakat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Varmista, ettei leivinpaperi ole peltiä suurempi, muuten paperi palaa kuumassa uunissa. Paista karjalapiirakoita 275℃ uunissa noin 15 minuuttia. Avaa uunin luukku hetkeksi ja päästä vesihöyry ulos ensimmäisen viiden minuutin jälkeen (tämä vain sähköuunin kanssa, puu-uunissa ei vesihöyryistä tarvitse huolehtia).

Vedä uunista otetut piirakat pelliltä leivinpaperin avulla pöydälle, peitä hetkeksi keittiöpyyhkeellä. Voitele piirakat voisulalla, anna vielä hetken vetäytyä keittiöpyyhkeen alla enne herkuttelua.

PARASTA ILTAPALAA: ITSETEHTYJÄ KARJALANPIIRAKOITA, MUNAVOITA JA SAVUKALAA!

ISOÄIDIN KARANTEENIKEITTIÖ / SAIPPUAN VALMISTUS

Kukapa olisi arvannut, että vanhan ajan saippuareseptillä olisi ihan oikeasti käyttöä? Nyt kun kädet on jynssätty karheiksi, saa kotitekoisesta palasaippuasta mukavaa vaihtelua. Tavoitteena oli  mahdollisimman yksinkertainen, ja luonnollinen saippua: ei hajusteita, eikä väriaineita, ja rasvana  kylmäpuristettua oliiviöljyä. Extra virginiä en olisi kyllä muuten raaskinut saippuaksi jalostaa, mutta löysin ihan sattumalta alle 4€ hintaisen, puolen litran muovipullon Rainbow kylmäpuristettua oliiviöljyä. (5 dl öljyä = 450g, eli lorautin tilkan ruoanlaittoöljyä sekaan, jotta sain reseptiin tarvittavat, täydet 500g).

PIDÄ SAUVASEKOITIN POHJASSA, ETTEI MUODOSTU ILMAKUPLIA (=REIKIÄ SAIPPUAAN)

Muottina käytin litran maitotölkkiä, ja lipeänä tällä kerralla Thermolux viemärinavaajaa (natriumhydroksidia = lipeää). Tämän saippuan jäljiltä käsiin jää ihanan sileä pehmeys... Mutta; nälkäiselle tätä ei voi suositella. Palojen koosta riippuen muistuttaa vaaleankeltaisen saippuan ulkonäkö epäilyttävästi voita... Tai juustoa.

SAIPPUAN VALMISTUS
125 g vettä
64 g lipeää (viemäriraetta esim. Thermolux)
500 g oliiviöljyä

lisäksi:
puhdas maitotölkki
lämpömittari
kattila
nuolija
sauvasekoitin
vaaka
suojakäsineet
rauhallinen ympäristö, missä on hyvä tuuletus

Lämmitä öljy max. 50℃:ksi. Mittaa vesi ja lipeä. Sekoita LIPEÄ VETEEN (tärkeää mitata vesi kattilaan ja kaataa lipeä sekaan, ei toisinpäin!) Älä säikähdä, seos kuumenee ja höyryää. (Tämän takia pitää olla hyvä tuuletus, höyry on myrkkyä, sitä ei saa hengittää!) Sekoita niin että saat kaiken lipeän liukenemaan veteen. Anna lipeäveden jäähtyä 40-50℃, max. 50℃.

Kaada lipeäliemi rasvaan (taas lipeä nesteeseen), ja laita sauvasekoitin kattilan pohjaan kiinni. Anna sauvan surista, kunnes saat kiisselimäisen seoksen. Kaada saippuatahna muotiin, kopauta muotin pohjaa muutaman kerran pöytään (ilmakuplat häviävät), ja peitä muotti pyyheliinalla.

Anna saippuan tekeytyä vuorokausi (tai odota ainakin yön yli). Saippuassa tapahtuu kemiallinen reaktio ja massa lämpenee. Ota saippua seuraavana päivänä, vielä pehmeänä, muotista. Revi maitotölkki pois ja leikkaa saippua palasiksi. Jos haluat pujottaa saippuan naruun, poraa paloihin reiät ja tee löysä solmu jokaisen palan väliin.

Anna saippuan kypsyä vähintään kuukausi, mieluiten kolme. (Tuoreeltaan saippua saattaa kuivattaa ihoa, mutta odotus palkitaan. Valmis oliivisaippua hoitaa käsiä hellästi.)

ISOÄIDIN KARANTEENIKEITTIÖ / PAAHTOVANUKAS

SOKERI MEHUSTAA ESPANJAN PUUMAISET MANSIKAT "MELKEIN" METSÄMANSIKOIKSI...  JA RAIKKAAT HERUKANLEHDET KRUUNAAVAT ÄITIENPÄIVÄHERKUN.

Paahtovanukas on meidän äidin lempijälkkäri.
Emmekä me äidin kanssa voi ymmärtää, miksi isoäiti kirjoitti aikoinaan paahtovanukasreseptin viereen, koukeroisella käsialallaan, kommentin "Ei juuri mitään".

EI JUURI MITÄÄN? Tämähän vasta herkkua on! Creme Caramel ja valkovuokot kuuluvat meidän äitienpäiväperinteeseen... Kuten myös tämä jokavuotinen "Ei juuri mitään" pähkäily.

CREME CARAMEL & VALKOVUOKOT; NIISTÄ ÄITI TYKKÄÄ!

VANHANAJAN PAAHTOVANUKAS

2 dl sokeria (vuokien kuorrutukseen)
4 dl kermaa (tai 2 dl kermaa + 2 dl maitoa)
1/2 dl sokeria
1 vaniljatanko
4 kananmunaa (luomu)

Sulata kuorrutussokeri kattilassa. Kun liemi muuttuu kullankeltaiseksi, kaada seos annosvuokien pohjalle ja kääntele vuokia niin että sokeri vuoraa pohjat ja reunat.

Viillä vaniljatanko halki pitkää pituuttaan, kuumenna kerma ja vanilja melkein kiehuvaksi. Nosta kattila liedeltä ja poista vanilja, lisää sokeri ja munat. Vatkaa seos tasaiseksi ja kaada vuokiin.

Nosta annosvuoat uunivuokaan ja kaada vuokaan kuumaa vettä annosvuokien puoleenväliin asti. Paista 175℃ asteisessa uunissa 40-50 minuuttia, kunnes vanukkaat hyytyvät.

Anna vanukkaiden jäähtyä huoneenlämmössä, nosta ne sitten jääkaappiin odottamaan tarjoamista. Irrota vanukkaat kuljettamalla teräväkärkistä veistä vuoan reunaa pitkin ja kumoa vanukkaat tarjoilulautasille. Tarjoa mehustettujen mansikoiden kanssa.

MEHUSTUNEET MANSIKAT
kuutioituja mansikoita
sokeria
pieniä mustaviinimarjan lehtiä (tai jos et saa herukan lehtiä, käytä mintun, tai basilikan lehtiä)

Rullaa kolme mustaherukan lehteä tiiviiksi tikuksi ja leikkaa siitä tervävällä veitsellä ohuita siivuja. Ripottele mansikoiden päälle sokeria ja herukanlehtisilppua. Anna mehustua jääkaapissa tunnin ajan, kunnes mansikoista irtoaa nestettä. Sekoita ja tarjoa paahtovanukkaan lisukkeena.

ISOÄIDIN KARANTEENIKEITTIÖ / TOMAATTIKASTIKE PASTALLE

NONIIN, tämä päivä tulee jokaiselle kotikaranteenia harrastavalle vastaan joskus. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, edes kauppaan ei viitsi lähteä, ja nälkä kurnii vatsassa. En ole oikeastaan ollenkaan yllättynyt, että isoäidin vanhasta kirjasta löytyy ratkaisu tähänkin. Onhan näillä ohjeilla selvitty ennenkin läpi vaikeiden aikojen.

Nämä raaka-aineet löytyivät minun kotivarastani. Säästyin kauppareissulta ja sain melkein tyhjästä yksinkertaisen, mutta täyttävän pasta-annoksen. Isoäidin kastikkeessa ei ollut aikoinaan basilikaa, eikä punaviiniä, eikä oliiviöljyäkään... Peruskastike syntyi vain tomaattisoseesta, voista ja juustosta. Hyvä pohja, mistä on helppo muokata oman kotivaran mukainen pastaherkku.

TOMAATTIKASTIKE PASTALLE
vanhanaikaista putkimakaroonia (tai mitä pastaa nyt kaapista löytyy)
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl voita
1 tölkki tomaattimurskaa (maustamatonta)
1/2 dl punaviiniä (ei välttämätön)
sokeria
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
2 basilikan vartta
1-2 dl extra virgin oliiviöljyä
1/2 dl juustoraastetta (mieluiten parmigiano reggianoa)

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Sulata voi pannulla, kuullota sipulisilput, kaada sekaan (punaviini ja) tomaattimurska. Ripauta mauksi sokeria, suolaa ja mustapippuria. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä, kunnes maku "pyöristyy". Lisää tarvittaessa sokeria ja suolaa.

Nypi basilikan lehdet, silppua hienoiksi. Nosta kattila hellalta, lisää basilikasilppu, oliiviöljy ja juustoraaste. Sekoita tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Keitä makaroonit al denteiksi, suolatussa vedessä, pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta vesi pois ja kaada kastike makaroonien sekaan. Kaada tarjouluastiaan ja tarjoa ylimääräisen juustoraasteen ja basilikan lehtien kanssa.

ISOÄIDIN KARANTEENIKEITTIÖ / TIPPALEIVÄT

Tänä keväänä kaikki on vähän omituista; oli sitten kyse arjesta tai juhlasta. Kun tavallisesti kokoonnutaan räntäsateessa puistopikinikille, on sekin nyt peruttu. Karanteenikansa viettää kuuliaisesti erakkovappua kaukana kaikista, keskellä ei mitään. Noh, menehän se näinkin; tippaleipiä, linnunlaulua ja simaa sammalpöydältä.

VANHANAJAN TIPPALEIVÄT
(kahdelle, 6-8 tippistä)
1 kananmuna
2 kananmunan valkuaista
50 g sokeria
50 g vehnäjauhoja
lisäksi tarvitset reikäkauhan, suljettavan pakastepussin ja rypsiöljyä uppopaistamiseen,
(varotoimena tarvitset myös kattilan kannen ja sammustuspeitteen kädenulottuville aina kun uppopaistat)


Vispaa valkuaiset ja keltuainen, lisää sokeri ja jauhot. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Lusikoi taikina pakastepussiin ja sulje pussin suu.

Kuumenna öljy kattilassa 180℃:ksi, öljy on sopivaa, kun siihen tiputettu leipäkuutio ruskistuu alle minuutissa. Leikkaa pakastepussin alakulmaan reikä ja pursota öljykattilaan varovasti zik-zak kuivioita niin, että saat linnunpesän näköisen nyytin. Käännä tippaleipä toisinpäin ja paista toiseltakin puolelta kauniin ruskeaksi. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan, ripottele tomusokeria pinnalle juuri ennen tarjoamista.

SIMAA SAMMMALPÖYDÄLTÄ; VOI TÄTÄ ERAKON VAPPUILOTTELUA!

ISOÄIDIN KARANTEENIKEITTIÖ / SIMA

TÄSTÄ SE LÄHTEE; RUSINOIDEN VAELLUS PINNALLE...

Kotitekoisen, vanhanajan siman makua ei voi verrata kaupan valmisversioihin. Ei vaan yksinkertaisesti voi, kun kyse on täysin eri tuotteesta. No joo; raaka-aineet saattavat olla samantyyppisiä, ja ehkä valmistustapakin... Mutta kotisiman salainen ainesosa on "tunne". Tunteella tehtyä ja muistoja herättelevää simaa ei kaupan hyllyltä löydy.

Simatehtailu palkitsee tekijänsä jo ennen pullon korkkaamistakin. Rusinoiden matkan seuraaminen pohjalta pinnalle on karanteeni-ihmiselle kuin terapiaa. Ensin ei näyttäisi tapahtuvan mitään, aika pysähtyy, mutta sitten starttaa ensimmäinen rusina matkaan... Niin hitaasti, että kaverit ehtivät mukaan... Kunnes koko rusinajengi leijuu simassa kuin astronautit painottomassa avaruusaluksessa.  Eikä niillä ole minnekään kiire. Olla möllöttävät, päivästä toiseen, meditoivat suurimman osan ajastaan. Suuntaavat kuitenkin päättäväisinä; niin hitaasti, mutta varmasti, kohti pintaa. Ja sitten; yhtenä aamuna vaellus on ohi, rusinat köllöttelevät pinnalla ja poreileva sima on valmista. TA-DAAA!


VANHANAJAN SIMA
2 (luomu) sitruunaa
7 l vettä
(1 dl humalan kukkia)
1/2 kg fariinisokeria
1/2 kg taloussokeria
1/2 tl tuorehiivaa
lisäksi tarvitset 8 viinipullon kokoista (750 ml) puhdasta pulloa, sekä 1 tl sokeria + 5 rusinaa per pullo

Vuole sitruunankuori pitkäksi kiekuraksi, leikkaa kitkerä valkoinen osa pois (sekä kuoresta että sitruunan ympäriltä). Leikkaa sitruuna viipaleiksi ja laita kuorien kanssa ämpärin pohjalle. Jos käytät humalaa, huuhdo käpymäiset kukat kuumalla vedellä ja laita ne sitruunoiden sekaan.

Keitä vesi kiehuvaksi, sulata sokerit kuumassa vedessä ja kaada ämpäriin. Anna liemen jäähtyä haaleaksi.

Sekoita hiiva ja 1 dl kylmää vettä, kaada seos sokeriliemeen ja sekoita pohjia myöten.

Anna siman käydä huoneenlämmössä yön yli. Siivilöi liemi ennen pullottamista. Laita jokaisen pollon pohjalle 1 tl sokeria ja 5 rusinaa, kaada siivilöity sima pulloihin ja sulje korkit. Nosta simapullot jääkaappiin tekeytymään. Juoma on valmista noin viikon kuluttua, kun rusinat nousevat pintaan.

ISOÄIDIN KARANTEENIKEITTIÖ / NOKKOSRÄISKÄLEET

Nokkonen on suomalaista superfoodia ja täällä Etelä-Suomessa sen kausi on juuri nyt parhaimmillaan... Vapun jälkeen varmasti jo pohjoisemmassakin. Nokkosen ensimmäiset miniatyyrilehdet ovat syvän vihreitä, ja kauniin violetin sävyisiä. Nokkonen kannattaa kerätä ennen kun se kerkeää kasvattaa vartta. Priimalaatu on vain viiden sentin mittaista, juuri maasta versonutta.

Tarvitset vain hanskat, sakset ja pussin... Ja nokkosenkeruu voi alkaa. Jos et kuitenkaan jaksa innostua nokkosista, voi räiskäleet tehdä samalla ohjeella ilman viherää lisää. Tai; voit myös korvata nokkosen pinaatilla.

VANHANAJAN NOKKOSLETUT

5 dl tuoreita nokkosenlehtiä
4 kananmunaa
1 l maitoa
1 tl sokeria
1 tl merisuolaa
2 dl (nokkosten keitto)vettä
50 g sulatettua voita (tai 1/2 dl öljyä)
4-5 dl vehnäjauhoja
voita tai öljyä paistamiseen

Huuhtele nokkoset kylmällä vedellä. Kiehauta kattilassa vettä, ryöppää nokkoset nopeasti ja nosta lävikköön valumaan. Hienonna jäähtyneet nokkoset ja lisää valmiiseen lettutaikinaan. TAI; laita ryöpätyt nokkoset tehosekoittimen kulhoon, kaada 2 dl nokkosten keitinlientä sekaan, ja anna koneen käydä. Lisää munat, maito, sokeri, suola ja voisula. Sekoita taikina tasaiseksi muutamalla painalluksella. Lisää jauhot ja anna koneen käydä, kunnes taikina on tasaista ja kaikki jauhokokkareet ovat hävinneet. Anna taikinan tekeytyä huoneenlämmössä ainakin puoli tuntia.

Kuumenna rasva pannulla ja paista ohukkaat molemmilta puolilta kuparin ruskeiksi. Tarjoa makeat letut hillon kanssa, ja suolaiset räiskäleet lämminsavulohen ja kermaviilikastikkeen kanssa.