JOULUKINKKU

Tällaista kinkkua olisin saanut meidän mummolassa, tiedän sen, koska Anna Hilda on kirjoittanut joulukinkun ohjeen viereen "Mainivo". Aika mainio on vanha ohje totisesti; sitä ei tehty valmiiksi suolatusta pakastekinkusta, kyseessä oli vasta teurastettu eläin, ja sen käsittelyyn kului viikkoja. Salaperäiseltä kuulostava salpietari, nykynimeltään E 525, piti lihan syömäkelpoisena ja mahdollisti pari viikkoa kestäneen suolakylvyn.

2000-luvun Minna Meikäläiselle tämäkin on helppoa; säilöntäaineet ja suolaukset voi unohtaa kokonaan ja hypätä reseptiin vasta viimeisessä jakeessa. Ja joulun kunniaksi on lupa hullutellakin: muokkasin oman käden oikeudella kuorrutuksen austraalialaistyyliseksi. Perinteet on nyt päivitetty ja on aika siirtyä juhlapöytään.

LÄMPIMÄT  JOULUTERVEISET  KAIKILLE  LUKIJOILLE  TÄÄLTÄ  ISOÄIDIN  KOEKEITTIÖSTÄ !

_______________________________________________

JOULUKINKKU vuodelta 1909

4-6 kg:n kinkku
3 rkl. suolaa
2 rkl. sokeria
1 rkl. salpietaria
Suolavesi:
10 ltr. vettä
1 ltr. karkeita suoloja
Keittämiseen:
vettä
Voitelemiseen:
1 rkl. sinappia
3 rkl. survottuja korppuja
1 rkl. sokeria

Kinkku huuhdotaan kylmässä vedessä ja kamara kaavitaan veitsellä puhtaaksi, suola, sokeri ja salpietari yhteen sekoitettuina hierotaan lihan pinnalle. Suolavesi keitetään, vaahto kuoritaan pois, ja liemi saa jäähtyä. Siihen pannaan kinkku noin 2:ksi viikoksi.

Kun kinkku on keitettävä, oannaan se kiehuvaan veteen, kamarapuoli ylöspäin, ja saa hiljaa kiehua pehmeäksi. Se nostetaan liemestä pois, kamara poistetaan ja kinkin pinta sivellään sinapilla. Survotut korout ja sokeri sirotellaan sitten päälle, ja kinkku pannaan uuniiin ruskeutumaan.

__________________________________________________

JOULUKINKKU nykykielellä

4-6 kg:n harmaasuolattu kinkku
4 valkosipulin kynttä
50-100 g voita
1 sitruunan henoksiraastettu kuori
1/2 dl ruohisipulisilppua
1 dl persiljasilppua
puolikas maalaisleipä (esim. Fazer)
loraus oliiviöljyä
1 rkl sokeria
1 rkl merisuolaa
mustapippuria myllystä
3 dl Dijon sinappia

lisäksi tarvitset paistopussin ja lihalämpömittarin

Ota kinkku huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista. Huuhdo kinkku kylmällä vedellä ja taputtele talouspaperilla kuivaksi. Nosta kinkku paistopussissa uunivuokaan. Painan paistomittari kinkun paksuimpaan kohtaan ja kypsennä 100-125 asteisessa uunissa, kunnes mittari näyttää 75-80 astetta. (75 asteinen liha on mehukas, 80 asteinen kypsä ja murea, mutta huomaa, että kypsyminen jatkuu vielä hetken uunista nostamisen jälkeenkin ja paistoaika määräytyy kinkun painon mukaan. Aikaa kannattaa varata tunti jokaista kiloa kohti.)

Anna kinkun rauhoittua ennen kuorruttamista. Poista hieman jäähtyneen kinkun verkko ja kamarapinta. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet, sulata voi, raasta sitruunan kuori ja silppua ruohosipuli sekä persilja. Leikkaa maalaisleipä puoliksi, koverra sisus irti ja silppua hienoksi. Sekoita kulhossa valkosipuli, ruohosipuli, persilja, voisula, öljy, sitruunan kuoriraaste, leipämassa, suola, sokeri ja pippuri. Voitele kinkun pinta sinapilla ja painele kuorrute varovasti sinapin päälle. Paista kinkkua 200 asteisessa uunissa vielä 15-20 minuuttia, kunnes kuorrute saa hieman väriä.

__________________________________________________

RIISIRYYNI-UUNIPUURO

Olikohan tämä Anna Hildan joulupuuro? Ainakin isoäiti on antanut riisiryyni-uunipuuron ohjeelle  täyden kympin. Puuro on aika hauska jouluperinne, ja ansaitsee varmasti kymppinsä. Entisajan joulupuuroon kätkettiin amuletteja, puuropata oli herkullinen "kristallipallo". Puurosymboliikka meni tähän tyyliin: makea manteli = menet naimisiin ensi vuonna, karvasmanteli = jäät naimattomaksi, ruskea papu = joudut naimisiin lesikimiehen kanssa, jolla on viisi lasta, varvuista tehty pieni sormus = sinut kihlataan sormuksella ja 10 pennin raha = sinusta tulee rikas.

Minä varmaan jatkossakin heitän vain ainekset vuokaan ja annan puuron tekeytyä uunissa itsekseen, maito kun hellalla ryöpsähtää niin helposti yli, sen vahtimiseen pitäisi oikein keskittyä, ja silti se tahtoo palaa kattilan pohjaan kiinni. Isoäidin aikaan joulupuuroa hämmennettiin herkeämättä, vaihdettiin välillä hämmentäjääkin, ja sanottiin, että "mitä ahkerammin puuroa hämmentää, sitä hienompaa siitä tulee".

________________________________________________

RIISIRYYNI-UUNIPUURO vuodelta 1909

1/2 ltr. vettä
3 dl riisiryyniä
2 rkl voita
1 1/2 ltr. maitoa
1-2 rkl. suolaa

Kuumassa vedessä huuhdotut riisiryynit pannaan voin kera kuumaan veteen kiehumaan vienolla tulella, ja kiehuva maito lisätään siihen vähitellen. Puuro saa kiehehtaa joka kerta, kun maitoa on lisätty, ja hämmennetään hiukan. Kiehauttamiseien välillä saa se hautua kannen alla hellan syrjäkkä. Kun ryynit ovat pehmeät, maustetaan puuro suolalla.

Kylmään riisiryynipuuroon sekoitetaan pari vatkattua munaa. Puuro kaadetaan voideltuun vuokaan, pinnalle sirotellaan hienonnettua kaneelia ja sokeria, ja ruoka pannaan uuniin paistumaan.

________________________________________________

RIISIRYYNI-UUNIPUURO nykykielellä

3 dl vettä
1 1/2 dl puuroriisiä
1 rkl voita
7 dl maitoa
1 tl suolaa
2 kananmunaa
2 rkl voita
kanelia
sokeria


Kiehauta vesi, lisää sekaan riisit ja 1 rkl voita keitä noin 5 minuuttia. Lisää maito ja hauduta puuro kypsäksi miedolla lämmöllä, noin 40 minuuttia. Mausta puuro suolalla.

Vatkaa munat ja sekoita jäähtyneeseen riisipuuroon. Voitele uunivuoka ja kaada puuro vuokaan, ripottele kanelia ja sokeria pinnalle ja paista 170 asteisessa uunisa  20-30 minuuttia.

_________________________________________________

KORISTETTU PIPARKAKKU

Nyt ajattelit, että ohhoh, onpa siltä nyt mennyt joulukiireissä kuvat ja reseptit sekaisin?
Sain itsekin tarkistaa muutaman kerran, että koristettu piparkakku todellakin tarkoittaa vanhassa kirjassa kokonaista joulukakkua! Kun aloitin leipomisen, kuvittelin saavani pellillisen (tai kaksi) vanhanajan Nannyn pipareita ja ihmettelin viereiselle sivulle piirrettyjä kakun koristeluohjeita.

Tämä kakuksi muuntautunut pipari oli varsinainen jouluyllätys, ja toi ainakin minun kasvoilleni hämmästyneen pikkujouluhymyn. Ei kuivakakkumainen, ei piparimainen eikä ihan pehmeäkakkumainenkaan...vähän siltä ja väliltä...ihan omaa luokkaansa. Kuin joulutuulahdus jostain, tosi tosi kaukaa.

__________________________________________________

KORISTETTU PIPARKAKKU vuodelta 1909

Nannyn piparkakku:
10 munaa
212 gr. sokeria
212 gr. siirappia
1 tl. hienonn. kardemummaa
1 rkl. hienonn. pomeranssinkuoria
240 gr. vehnäjauhoja

Munat ja sokeri vatkataan 1 tunti, jonka jälkeen hyvin vaivattu siirappi, mausteet ja vehnäjauhot lisätään. Seos kaadetaan voideltuun, survotuilla korpuilla jauhotettuun vuokaan ja paistetaan hyvässä uuninlämmössä.

kuorrutus:
1/2 suklaakakkua
3 dl. kermaa
3 dl. sokeria

Suklaa, kerma ja sokeri keitetään paksuksi liemeksi, joka heti kuumana levitetään leivoksille. Suklaakuorrutus kaadetaan kuumana kakun päälle, kota käännellään niin, että kuorrutus valuu tasaisesti ja peittää kakun kokonaisuudessaan. Se saa senjälkeen kuvua vetoisessa paikassa.

koristamiseen:
1/2 munanvalkuaista
1/2 dl. hienoa sokeria

Hieno sokeri hierotaan huhmarissa vielä hienommaksi ja seulotaan. Munanvalkuaista vatkattaessa lisätään seulottua sokeria silloin tällöin noin 1/2 tl. verran kerrallaan, ja seosta vatkataan, kunnes se on notkeata, mutta ei lainkaan valuvaa. Pienen paperitötterön läpi, jonka hieno kärki leikataan pois, puserretaan munanvalkuaisseos erimuotoisiin kuvioihin kakun pinnalle.

_________________________________________________

KORISTETTU PIPARKAKKU nykykielellä

kakkutaikina:
5 kananmunaa
100 g (n.1 dl) sokeria
100 g (n.1/2 dl) siirappia
1/2 tl hienonnettua kardemummaa
1/2 tl hienonnettua pomeranssinkuorta
120 g (n. 2 dl) vehnäjauhoja

kuorrutus:
100 g taloussuklaata (tummaa, Fazer)
1/4 dl kevytkermaa

lisäksi tarvitset voita kakkuvuoan voiteluun, korppujauhoja vuoan jauhottamiseen ja tomusokeria tai valmista sokerikuorrutetta kakun koristelemiseen

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää siirappi, mausteet ja jauhot. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista kakkua 180 asteisessa uunissa noin 60 minuuttia, kunnes kakku on keskeltäkin kypsä. (Kypsään kakkuun tökättyyn tikkuun ei jää taikinaa.)

Sulata suklaa, lisää kerma ja keitä seosta hetki miedolla lämmöllä. Kaada kuorrutus kuumana kakun päälle, nostele lusikalla alustalle valunutta suklaakastiketta niin että kakun reunakin saa tasaisen kuorrutuksen. Nosta kakku varovasti kahden kakkulapion (tai juustohöylän) avulla puhtaalle lautaselle. Anna suklaakastikkeen jäähtyä ennen koristelemista. Koristele kakun jähmettynyt suklaapinta sokerikuorrutteella.

__________________________________________________

JOULUTORTUT

Joulutorttujen voitaikina on saanut Anna Hildalta kympin arvosanan. Tätähän oli pakko kokeilla, näin torttusesongin kynnyksellä. Eikä testi mennyt hukkaan. Minusta, joulutorttujen karttajasta, tuli torttufani ensipuraisulla!

Taikina ei ole liian kuivaa, ei rasvaista, ei höttömäistä, eikä imelää, vaan yksinkertaisesti täydellistä. Ja mikä parasta; ohje suosii suurpiirteistä leipuria, tätä taikinaa ei tarvitse kaulita ja kääntää ja kaulita ja kääntää ja...

Ainut miinus tulee tässä: näitä torttuja voi syödä rajattomasti, hyvästi hoikka elämä !

_________________________________________________

JOULUTORTUT vuodelta 1909

voitaikina:
3 dl. hyvää kermaa
1 tl. leivinpulveria
6 1/2 dl. vehnäjauhoja
voita, puolet taikinan painosta

Leivinpulveri ja vehnäjauhot sekoitetaan vatkattuun kermaan. Taikina punnitaan, ja puolet sen painosta otetaan voita, joka vaivataan taikinan joukkoon. Tämä voitaikina on sopivin omenamunkkeihin, torttuihin, y.m.s.

täyte:
425 gr. luumuja
7 dl vettä
150 gr. sokeria
tahi omenasosetta

Luumut huuhdotaan, pannaan veteen ja sokeriin likoomaan muutamaksi tunniksi, keitetään pehmeiksi, kivat otetaan pois ja lumut hienonnetaan. Voitaikina kaulitaan 1/2 sm. paksuksi levyksi, josta leikataan sen muotoisia kakkuja kuin halutaan: joko pyöreitä, joiden täytteeksi pannaan vähän sosetta, jonka jälkeen kakku käännetään kaksinkerroin, ja reunat painetaan kiinni, tahi neliskulmaisia, joiden kulmat leikataan kahtia, keskelle pannaan sosetta ja joka toinen suippu vedetään yhteen leivoksen keskelle, tahi neliskulmaisia, joiden kaikki kulmat yhdistetään leivoksen keskelle. Tortut paistetaan kuumassa uunissa. Ennen paistamista voi tortut sivellä vatkatulla munalla ja sokeroida.

_________________________________________________

JOULUTORTUT nykykielellä

1 tl leivinjauhetta
7 dl vehnäjauhoja + ylimääräistä leivinalustan jauhottamiseen
3 dl kevytkermaa
330 g voita (huoneenlämpöistä)
300 g luumumarmeladia
1 kananmuna
lisäksi tarvitset torttumuotin  (säilytysrasian neliön muotoinen kansikin käy, kulmaleikkaus pitää silloin vain tehdä erikseen veitsellä tai taikinapyörällä) ja tomusokeria koristeluun

Yhdistä leivinjauhe vehnäjauhoihin ja vatkaa sekaan kerma. Vaivaa taikinaan voi ja nosta jääkaappiin hetkeksi jäähylle.

Taikina on aika "lötköä", lisää tarvittaessa jauhoja kaulimisvaiheessa. Jauhota leivinalusta ja kauli taikina puolen sentin paksuisiksi levyiksi. Paina torttumuotilla kuviot, aseta teelusikallinen luumutäytettä keskelle ja niputa joka toinen sakara yhteen luumunokareen päälle. Riko kananmunan rakenne ja voitele tortut. Paista joulutorttuja 200 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Ripottele tomusokeria päälle juuri ennen tarjoamista.

___________________________________________

LUMIVUORI

Lumivuori ja sen sata vuotta vanha resepti saa kunnian juhlistaa itsenäisyyspäivän herkkuhetkeä. Marenki-jäätelökakku tuo mukanaan tuulahduksen siitä kauan odotetusta lumestakin...voi kun huomenna jo pyryttäisi !

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ !

ps. Lumivuori ei juurikaan poikkea jo aiemmin testatusta HOVIJÄLKIRUOKA -ohjeesta. Molemmista löytyy marenkia, jäätelöä ja kermavaahtoa, mutta jälkimmäinen pysyy huomattavasti lumipyramidia paremmin kasassa.
________________________________________________

LUMIVUORI vuodelta 1909

12 munanvalkuaista
400 gr. hienoa sokeria

täytteeksi:
vaniljajäätelöä, kermahyytelöä

koristamiseen:
1/2 ltr. hyvää kermaa

Munanvalkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi, ja senjälkeen vatkaamista jatketaan vielä noin 15 min. Sitten seulotaan hienoimpia sokerijauhoja varovasti ja vähitellen sekaan. Seos puserretaan voidellulle ja perunajauhoilla jauhotetulle pellille paperitötterön läpi suurempiin ja pienempiin renkaisiin, joteka päällekkäin asetettuina muodostavat pyramiidin. Ne kuivataan meidossa uuninlämmöaaä 3-4 tuntia.

Munavaahtorenkaat asetetaan päällekkäin maljaan, ja pyramiidi täytetään vaniljajäätelöllä tahi kermahyytelöllä. Viimeksi koristetaan lumivuori vispilöidyllä kermavaahdolla.

__________________________________________________

LUMIVUORI nykykielellä

marenki:
4 kananmunanvalkuaista
1/2 tl sitruunamehua
1 dl tomusokeria

täytteeksi:
1/2 l vaniljajäätelöä

koristeluun:
2 dl kuohukermaa
sokeria
tähtisädetikkuja

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, mausta sokerilla. Pursota valkuaisvaahdosta eri kokoisia renkaita leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paista marenkirenkaita 100 asteisessa uunissa puolitoista tuntia.

Leikkaa jäätelö kuutioiksi, vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla. Pinoa marengeista torni, täytä ontto sisus jäätelöllä ja kermavaahdolla. Aseta tähtisädetikut tornin huipulle ja tarjoa itsenäisyyspäivän lumivuori saman tien.

___________________________________________________

NAURISMUHENNOS

Erehdyttävästi maissikeiton näköinen naurismuhennos jakaa varmasti mielipiteitä. On ihmisiä, jotka pitävät porkkanasta ja palsternakaksta, mutta eivät voi sietää lantun ja nauriin hajua. Sanotaanko vaikka niin, että jos jouluherkkuihisi kuuluu lanttulaatikko, luultavasti pitäisit tästä naurismuhennoksestakin, ja kääntäen sama.

Ei maku mitenkään huono ole; voin, kerman ja persiljan sekoitus antaa mille tahansa herkullisen vivahteen, nauriillekin.
___________________________________________

NAURISMUHENNOS vuodelta 1909

1/2 kg. nauriita
1/2 ltr. vettä
suolaa
1 tl. sokeria
2 rkl. voita
1-2 rkl. vehnäjauhoja
2 rkl. hienonn. persiljaa

Nauriit kaavitaan puhtaiksi, huuhdotaan ja leikataan kuuutioiksi tahi suikaleiksi. Ne keitetään pehmeiksi hiukan suolalla ja sokerilla maustetussa vedessä. Voi ja jauhot käristetään kasarissa, liemi (sekä hiukan kermaa tahi maitoa) ja nauriit lisätään. Muhennos saa kiehua 10 min., ja persilja sekoitetaan joukkoon.

______________________________________________

NAURISMUHENNOS nykykielellä

500 g nauriita
5 dl vettä
suolaa
sokeria
2 rkl voita
2 rkl  vehnäjauhoja
2 rkl ruokakermaa
2 rkl persiljasilppua

Kuori nauriit, vuole kuorijalla ohuiksi lastuiksi ja keitä pehmeäksi suolalla ja sokerilla maustetussa vedessä. Sulata voi pannulla, sekoita jauhot voisulaan, vispaa nauriiden keitinliemi ja loraus ruokakermaa sekaan. Kaada nauriit kastikkeeseen ja keitä muhennosta 10 minuuttia, sekoita sitten joukkoon persiljasilppu.
_____________________________________________

SUKLAALEIVÄT

Anna Hilda on antanut suklaaleiville 10 pistettä.
Vähällä vaivalla, niukoista raaka-aineista valmistuu näyttäviä katseiden kerääjiä kahvipöytään.
Kympin arvoinen resepti, tosiaan. Suklaasuukkoja !

___________________________________________

SUKLAALEIVÄT vuodelta 1909

6 munanvalkuaista
12 rkl. sokeria
1 1/2 rkl. hienonn. suklaata

Munanvalkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi ja vatkaamista vielä noin 15 min. Sitten seulotaan hienompia sokerijauhoja ja hienonn. suklaata varovasti ja vähitellen sekaan. Lusikalla pannaan voidellulle ja perunajauhoilla jauhotetulle pellille pieniä, korkaita kakkuja, tahi painetaan paperitötterön läpi eri muotoisia leivoksia, jotka kuivataan heikossa uuninoämmössä.

__________________________________________

SUKLAALEIVÄT nykykielellä
=SUKLAAMARENKI

3 munanvalkuaista
pari tippaa sitruunamehua
1 dl hienoa sokeria
1/2 dl tomusokeria
50 g tummaa suklaata

Vatkaa valkuaiset, sitruunamehu ja puolet sokereista kovaksi vaahdoksi, lisää sitten loputkin sokerit. Sulata suklaa mikroaaltouunissa tai vesihauteessa, kääntele marengin sekaan.

Nosta kahden ruokalusikan avulla marenkikasoja leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, paista suklaaleipiä 100 asteisessa uunissa 50-60 minuuttia. Käännä uuni nollille, mutta jätä marengit vielä hetkeksi jälkilämpöön.

___________________________________________

APPELSIINIKEITTO

Isoäiti on antanut appelsiinikeitolle arvosanan 10 ja raapustanut reunaan vielä huomautuksen "Hieno". Appelsiinit olivat kaukomaiden kallista herkkua, eikä mehua kulautettu kurkkuun niin kuin nykyisin. Makunautinnon piti kestää mahdollisimman pitkään, siksi mehua on jatkettu vedellä ja suurustettu perunajauhoilla. Ymmärrän, mutta...

Nykyajan nirppanokkasukupolven edustajana juon tuorepuristettua appelsiinimehua mielin määrin enkä oikein jaksa innostua keiton keittämisestä. (Niin, ja tunnustan, luin reseptin kiireessä ja uhmasin ohjetta, enkä viipaloinut appelsiinin lohkoja.)

____________________________________________

APPELSIINIKEITTO vuodelta 1909

1/2 ltr. appelsiinimehua tahi 5:den appelsiinin puristettu mehu
1 1/2 ltr. vettä
(sokeria)
1 1/2-2 rkl. perunajauhoja
2 appelsiinia

Appelsiinimehu ja vesi sekoitetaan, siivilöidään, jos on välttämätöntä; maustetaan sokerilla ja saa kiehahtaa. Perunajauhot sekoitettuna tilkkaseen kylmää vettä, hämmennetään sekaan ja keitto saa kiehahtaa. Kun se on jäähtynyt, pannaan sekaan kaksi kuorittua viipaleiksi leikattua appelsiinia.

____________________________________________

APPELSIINIKEITTO nykykielellä

5 dl appelsiinimehua (tuorepuristettua, esim. Tropicana)
1 l vettä
3 rkl perunajauhoja
2 appelsiinia

Kiehauta appelsiinimehu ja vesi kattilassa, sekoita perunajauhot kylmään vesitilkkaan, vatkaa kuumaan liemeen. Anna pulpahtaa ja nosta sivuun jäähtymään. Kuori ja viipaloi appelsiinit, nosta hedelmäsiivut keiton sekaan juuri ennen tarjoamista.

____________________________________________

MAKSALAATIKKO

Kun maksalaatikon tekee omin käsin, tulee väkisinkin mieleen ruoan ravintoarvot. Kattilalliseen riisipuuroa sekoitetaan jauhettua maksaa, kananmunaa, sipulia, rusinoita ja vähän mausteita. Siinä kaikki, täsmäraaka-aineet, eikä mitään höpö-höpöä. Ja se tuoksu, sellaista en ole koskaan valmista maksalaatikkoa lämmittäessä kokenut; täyteläinen, ruokaisa, pehmeä...

VAROITUS: jos kerran pääset omatekoisen perinnelaatikon makuun, siitä ei enää ole paluuta kaupan alumiinirasioihin pakkattuihin tehdastuotteisiin.
________________________________________________

MAKSALAATIKKO vuodelta 1909

2 1/2 dl. riisiryyniä
2 1/2 dl. vettä
1 1/4 ltr. maitoa
1 muna
2 rkl. vita
1/4 sipulia
4 rkl. siirappia
1 rkl suolaa
1/4 tl. hienonn. valkopippuria
1/4 tl. hienonn. meiramia
2 dl. sulttaanarusinoita
6 rkl. raastettua maksaa

Riisiryynit huuhdotaan ja keitetään vedessä ja maidossa melkein pehmeiksi. Sitten ne kaadetaan jäähtymään. Vatkattu muna, hienonnettu, voissa käristetty sipuli siirappi, mausteet, huuhdotut rusinat ja maksa sekoitetaan jäähtyneeseen puuroon. Seos kaadetaan voideltuun vuokaan ja pannaan noin tunniksi uuniin paistumaan. Tarjotaan sulatun voin kera.

_______________________________________________

MAKSALAATIKKO nykykielellä

riisipuuro:
6 dl maitoa
4 dl vettä
2 dl puuroriisiä

1/2 sipuli
2 rkl voita

200 g jauhettua maksaa
1 kananmuna
4 rkl siirappia
2 dl huuhdottuja rusinoita
1 rkl merisuolaa
ripaus hienonnettua meiramia
ripaus jauhettua valkopippuria
voita uunivuoan voiteluun

Keitä riisiä 5 minuuttia ensin vedessä, kuumenna maito toisessa kattilassa ja lisää kiehuva maito vähitellen riisin sekaan. Keitä puuro miedolla lämmöllä melko pehmeäksi (30-35 minuuttia).

Kuori ja silppua sipuli, kuumenna voi pannulla ja ruskista sipulisilppu. Lisää kaikki aineet jäähtyneen puuron sekaan, voitele uunivuoka ja kaada seos vuokaan. Paista 180 asteisessa uunissa noin tunti, kunnes laatikko on kiinteää. Tarjoa puolukkahillon ja voisulan kanssa.

____________________________________________

TUULIHATUT

Tuulihatuilla on monta ilmettä; helposta reseptistä voi valmistaa suolaista tai makeaa tarjottavaa. Näistä saa myös silmänruokaa, sillä lopputuloksessa näkyy käsityön jälki, jokainen leivonnainen on erilainen. Kuvan tuulihatut saivat täytteeksi kermavaahtoa ja vadelmahilloa, suolaisen tahnan tekisin lohesta ( 200 g haarukalla hienonnettua lämminsavulohta, 1 rkl silputtuja kapriksia, 2 dl laktoositonta ranskankermaa, 1 dl tillisilppua ja ripaus mustapippuria).

Sata vuotta vanhassa reseptissä pursotetaan täyte tuulihatun sisään, itse halkasin leivonnaisen ronskisti ja lusikoin hillon ja kermavaahdon väliin. Täyttäminen kävi nopeasti, mutta syöminen oli sottaisempaa. Eli; jos teet niin paljon tuulihattuja, että ne pitää pinota päällekkäin, kannattaa täyte pursottaa sisään, muuten hattujen leikkaaminen on ihan ok, kunhan vaan muistat kattaa vieraille lautasliinat sormien pyyhkimistä varten.
________________________________________________

TUULIHATUT (vindböjtel) vuodelta 1909

6 dl vettä
212 gr. voita
212 gr. vehnäjauhoja
5 munaa
täytteeksi:
4 dl. hyvää kermaa
1 tl. sokeria

Vesi ja voi kiehautetaan, vehnäjauhot vispilöidään sekaan, ja seos saa kiehua kunnes irtaantuu kasarista. Kun seos on jäähtynyt, vatkataan yksi muna kerrallaan sekaan. Lusikalla pannaan taikinasta suuria kokkareita voidellulle pellille, ja vähän sokeria ripotellaan leivoksille. Ne paistetaan tasaisessa uuninlämmössä. Jäähteyneet tuulihatut täytetään vatkatulla kermavaahdolla, joka maustetaan sokerilla ja puserretaan paperitötterön läpi kunkin leivoksin sisään. Marjahilloa tarjotaan täytettyjen leivoksien kera.

________________________________________________

TUULIHATUT nykykielellä

100 g voita
3 dl vettä
2 dl vehnäjauhoja
4 kananmunaa

Kiehauta vesi ja voi, vatkaa jauhot sekaan, niin että saat tasaisen taikinan. Anna kiehua kunnes taikina ei enää tartu kattilan reunoille.

Anna taikinan jäähtyä hetki, lisää sitten kananmunat yksitellen, koko ajan sekoittaen. Lusikoi haluamasi kokoisia taikinanokareita leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, jätä tuulihattujen väliin turpoamisvaraa. Paista tuulihattuja 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia. (Älä avaa uuninluukkua paistamisen aikana).  Täytä jäähtyneet tuulihatut suolaisella tai makealla täytteellä.

______________________________________________

LUUMUHILLO

Heti kun luumut alkoivat pehmetä sokeriliemessä, levisi porisevasta kattilasta suloisen makea, mutta silti hedelmäisen raikas tuoksupilvi. Tunnelma oli kuin mummon mökissä. Hilostakin tuli hyvää, vähän löysää tosin, kun en liemeä keitellyt kasaan...olisi ehkä kannattanut käyttää hillosokeria, MUTTA tuo tuoksuelämys oli kyllä tämän reseptin kokohokohta.
__________________________________________

LUUMUHILLO vuodelta1909

2 kg. luumuja
1 kg. sokeria
4 dl. vettä
1:n sitruunan mehu

Kiehuvaa vettä kaadetaan tuoreille luumuille, että kuoret niistä paremmin lähtevät. Vesi kaadetaan pois, luumut kuoritaan ja kivet poistetaan. Sokeri, vesi ja sitruunan mehu keitetään paksuksi liemeksi. kun liemi on vähän jäähtynyt, pannaan luumut sekaan ja keitetään hiljaisella tulella, kunnes luumut ovet kirkkaan näköiset. Vaahto kuoritaan pois ja luumut nostetaan varovasti lasipurkkiin, liemi keitetään kokoon ja kaadetaan kuumana luumuille.

___________________________________________

LUUMUHILLO nykykielellä

1 kg luumuja
1/2 kg sokeria
2 dl vettä
1/2 sitruunanmehu

Upota luumut kiehuvaan veteen, kuori luumut ja poista kivet. Keitä sokerista, vedestä ja sitruunamehusta kirkas liemi. Nosta luumut liemeen ja keitä miedolla lämmöllä 20 minuuttia. Kuori vaahto pinnalta ja nosta luumut puhtaaseen lasipurkkiin, kaada liemi päälle ja sulje kansi. Säilytä jäähtynyt luumuhillo jääkaapissa.

_____________________________________________

RUUSUNMARJAKEITTO

Huomasin vasta tehtyäni keiton, että vanhassa ohjeessa käytetään kuivattuja ruusunmarjoja. Noh, itse kävin napsimassa naapurikerrostalon ruusupuskasta kaikki marjat mitä linnut eivät olleet onnistuneet nokkimaan rikki. Tuplasin alkuperäisen reseptin ruusunmarjojen määrän.

Rusinoiden käyttö vähän arvelutti, mutta hienostuneen vanhanaikaiseen vivahteen ne kyllä toivat mukanaan, ja toimivat samalla sopivina sattumina keittoliemen seassa. Sopassa on vieno ruusunmarjan maku ja se sopisi vaikkapa uuniriisipuuron kaveriksi.
______________________________________________

RUUSUNMARJAKEITTO vuodelta 1909

3 dl ruusunmarjoja (kuiv.)
3 ltr. vettä
3 dl. sokeria
1 dl. sulttaanarusinoita
2-3 rkl. perunajauhoja
1/2 dl. mantelia

Ruusunmarjat huuhdotaan, pannaan tulelle kylmässä vedessä kiehumaan kunnes pehmiävät. Keitto siivilöidään, maustetaan sokerilla ja pannaan uudelleen huuhdottujen rusinain kera kiehumaan vähäksi aikaa. Sitten se suurustetaan perunajauhoilla, sekoitettuina tilkkaseen kylmää vettä, saa kiehahtaa, ja senjälkeen pannaan kuoritut suikaleiksi leikatut mantelit sekaan. Tarjotaan kylmänä kermavaahdon kera.

_____________________________________________

RUUSUNMARJAKEITTO nykykielellä

4 dl tuoreita (tai 2 dl kuvattuja) ruusunmarjoja
2 l vettä
2 dl sokeria
1 dl rusinoita
2 rkl perunajauhoja
1/2 dl mantelilastuja

Mittaa vesi ja ruusunmarjat kattilaan, keitä puoli tuntia. Siivilöi marjat keitosta pois ja mausta liemi sokerilla. Lisää rusinat ja anna kiehahtaa vielä kerran. Sekoita perunajauhot kylmään vesitilkkaan, lisää suuruste keittoliemeen. Anna pulpahtaa, nosta keitto hellalta ja ripottele mantelit sekaan.

___________________________________________

VERIVANUKAS

Vaikka Anna Hilda onkin antanut tälle ohjeelle 10 pistettä, en varmasti olisi tästä siltikään innostunut, ellei lapsuudenystäväni olisi kysellyt saman reseptin perään. Ystäväni oli luvannut valmistaa 95-vuotiaalle norjalaiselle appiukolleen verivanukasta...

Niinpä minäkin kävin veriostoksilla ja päätin kokeilla paltun valmistamista. Seurasin vanhaa ohjetta sana sanalta, keitin vanukasvuokaa suuressa kattilassa pari tuntia, kunnes tekele oli keskeltäkin kypsä.

Suorakaiteen muotoisesta mustasta vanukkaasta leikattu siivu oli suoraan sanottuna aika iljettävän näköinen. Yllättäen kaikilla koemaistajillani oli menoa...ja ruokakuvastakin tuli niin ruma, ettei sitä voi käyttää mihinkään. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin aloittaa koko homma alusta. Uusintakierroksella käytin creme caramelle-vuokia, kypsensin minivanukkaat uunissa ja koristelin annokset kuppikakkujen näköisiksi puolukkahillon ja valkokastikkeen avulla.

Sievästä ulkonäöstä huolimatta vanukkaalle ei löytynyt vieläkään maistajia, joten tämä saa nyt olla  viimeinen verivanukas minun keittiössäni...vai pitäiskö tehdä vielä yksi satsi Halloween juhlien  illallispöytään?!

______________________________________________

VERIVANUKAS vuodelta 1909

4 1/2 dl verta
4 1/2 dl. kaljaa tahi maitoa
1 tl. soodaa
3 dl. ruisjauhoja
1 1/2 dl. ohrajauhoja
3 rkl. rasvaa
1/4 sipulia
1 1/2 rkl. suolaa
hienonn. valkopippuria
1/2 tl. hienonn. meiramia

Veri siivilöidään ja vispilöidään. Kalja tahi maito sekä jauhot lisätään siihen, seosta hyvin hämmennellen. Kuorittu, hienonnettu sipuli ruskeutetaan rasvassa, sekoitetaan joukkoon jäähtuneenä soodan ja mausteiden kera. Seos kaadetaan voideltuun ja survotuilla korpuiolla jauhotettuun vuokaan ja keitetään vedessä noin pari tuntia. Vanukas kaadetaan vuoasta pois ja tarjotaan joko suolatun voin, maitokastikkeen tahi puolukkahillon kera.
_____________________________________________

PIHLAJANMARJAHILLOA

Aika mainio, riistaruokaan sopiva vanhanajan hillo. Omalaatuinen ja pikantti.
Tosin tuon konjakin olisin voinut jättää kokonaan pois, se vain sotkee pihlajanmarjan raikasta makua. Vanhassa ohjeessa siivilöidään marjojen keitinvesi pois, ja sokeriliemi keitetään puhtaasta vedestä. Minä sen sijaan otin keitinveden talteen, ja käytin sen uudelleen siirapin valmistukseen, ja sain hilloon vähän lisää "ytyä".

______________________________________________

PIHLAJANMARJAHILLOA vuodelta 1909

1 kg.pihlajanmarjoja
vettä
1/2 ltr.vettä
1 kg. sokeria
1/2 vaniljatankoa
1 dl. konjakkia

marjat riivitään varsista, perataan, huuhdotaan ka keitetään vedessä 10 min. joka senjälkeen siivilöidään marjoista pois. Vesi ja sokeri (mielummin toppasokeria) keitetään kirkkaaksi lankamaiseksi sokeriliemeksi, josta vaahto kuoritaan tarkkaan pois. Lientä on senjälkeen jonkunverran jäähdytettävä, marjat ja vaniljatanko pannaan sekaan ja hillo kuumennetaan hitaasti. Se saa kiehahtaa hiljaisella tulella useamman kerra, kasaria pudistellaan silloin, ja vaahto kuoritaan hopealusikalla tarkkaan pois. Kun marjat näyttävät kirkkailta, eikä vaahtoa enään muodostu pinnalle, pudistellaan hilloa vielä vähän aikaa, että marjat sen kautta täyttyvät ja näyttävät kokonaisilta, jonka jälkeen postetaan vaniljatanko, lisätään konjakki ja hillo kaadetaan kuivaan kuumennettuun lasipurkkiin.

Kun hillo on jäähtynyt, peitetään sen pinta konjakissa kastetulla pergamenttipaperilla ja kuumassa vedessä kastettu ja pyyhitty pergamenttipaperi sidotaan purkin päälle. Hillo säilytetään kuivassa, viileässä ja pimeässä paikassa. Tilkkaseen kiehuvaa vettä tahi hillon liemeen liuotettua salisyylihappoa (1 gr. 1 kg:aan marjoja) saattaa sekoittaa valmiiksi keitettyyn hilloon, jotta se paremmin säilyisi.

____________________________________________

PIHLAJANMARJAHILLO nykykielellä

1/2 kg pihlajanmarjoja
vettä
1/2 kg sokeria
1 vaniljatanko
(loraus konjakkia)

Irrota marjat varsista, huuhtele ja lisää kattilaan vettä niin paljon, että marjat peittyvät. Keitä marjoja 10 minuuttia ja siivilöi vesi pois, mutta ota liemi talteen. Mittaa 2 1/2 dl keitinvettä ja 1/2 kg sokeria kattilaan, keitä kunnes sokeri on kokonaan liuennut. Lisää liemeen pihlajanmarjat ja vaniljatanko. Keitä hilloa vielä 15 minuuttia, kuori mahdollinen vaahto pinnalta.

Poista vaniljatanko, (kaada konjakki kattilaan ja sekoita). Purkita kuuma hillo puhtaisiin lasipurkkeihin, sulje kannet ja anna jäähtyä huoneenlämmössä. Säilytä jäähtynyt hillo jääkaapissa.

___________________________________________

PAAHTOVANUKAS

Tästä meillä olisi Anna Hildan kanssa riittänyt keskusteltavaa !
Isoäiti on kauniilla koukeroisella käsialallaan raapustantanut meidän perheen suosikkijälkiruoan reseptin  kulmaan "ei juuri mitään".

Paahdettua karamellisoitunutta sokeria ja suussasulavaa kermavanukasta.
EI JUURI MITÄÄN ?!?


____________________________________________

PAAHTOVANUKAS vuodelta 1909

8 dl kermaa tahi kerman sek. maitoa
8 munaa
vuoan kuorruttamiseksi 3 dl sokeria

Sokeri sulatetaan paistinpannussa ja kaadetaan heti kuivaan, lämpimään vanukasvuokaan, jota käännellään niin, että sokeri takertuu pohjaan ja reunoille. Kerma tahi maito kiehautetaan vatkattujen munien joukkoon. Vispilöimistä jatketaan, kunnes seos on jonkun verran jäähtynyt, jolloin se kaadetaan valmiiksi kuorrutettuun vuokaan, ja kansi kiinnitetään päälle. Vanukas keitetään vedessä jybes se on hyytynyt (noin 3/4-1 tunnin). Senjälkeen se kaadetaan vuoasta pois ja tarjotaan kastikkeineen.

Jos paahtovanukas tarjotaan palavana, kaadetaan sen päälle vähän konjakkia, joka sytytetään palamaan.

______________________________________________

PAAHTOVANUKAS nykykielellä

2 dl sokeria (vuokien kuorrutukseen)
4 dl kevytkermaa
1/2 dl sokeria
1 vaniljatanko
4 kananmunaa

Sulata kuorrutussokeri kattilassa. Kun liemi muuttuu kullankeltaiseksi, kaada seos annosvuokien pohjalle ja kääntele vuokia niin että sokeri vuoraa pohjat ja reunat.

Kuumenna kerma ja vaniljatanko melkein kiehuvaksi. Nosta kattila liedeltä, poista vanilja, lisää sokeri ja munat. Vatkaa seos tasaiseksi ja kaada vuokiin.

Nosta anosvuoat uunivuokaan ja kaada vuokaan kuumaa vettä annosvuokien puoleenväliin asti. Paista 175 asteisessa uunissa noin 50 minuuttia, kunnes vanukkaat hyytyvät.

Anna vanukkaiden ensin jäähtyä huoneenlämmössä, nosta ne sitten jääkaappiin ainakin tunniksi ennen tarjoamista. Irrota vanukkaat kuljettamalla teräväkärkistä veistä vuoan reunaa pitkin ja kumoa vanukaat tarjoilulautasille.

____________________________________________

PERUNASOSELAATIKKO

Perunasoselaatikon ohjetta ei oikeastaan tarvitsisi munnella ollenkaan, mutta juuri nyt elämässäni on sellainen hetki, kuin aika tuntuisi valuvan sormien välistä, kuin olisin jatkuvasti myöhässä kaikesta ja kuin oikopolkujen kehitteleminen vaikuttaisi pelkästään ainoalta järkevältä idealta. Siksi väsäsin nykykielisen version pakastealtaan perunasoseaineksista. Ja nyt polttava kysymys kuuluukin: mitä tekisin perunoiden kuorimisesta säästyneellä ja muusin vaivaamisesta pihistämälläni ajalla....hmmmmm....se taitaa mennä pelkän idean pohdiskeluun.... Plus miinus nolla siis, eli turha oikaista, kannattaa tehdä alusta alkaen itse!

Mutta; molemmat laatikot sopivat perunan ystäville....ja pohdiskelijoille !
__________________________________________________

PERUNASOSELAATIKKO vuodelta 1909

1 ltr. perunoita
vettä
suolaa
3 rkl. voita
2 dl. maitoa
2 tl. sokeria
1 rkl. suolaa
1-2 munaa
2 rkl. survottuja korppuja

Perunat kuoritaan, huuhdotaan ja keitetään pehmeiksi suolatussa vedessä. Ne painetaan lämpiminä sosepuristimen läpi tahi survotaan hienoksi joko perunanuijalla tahi kahvelilla. Voi sekoitetaan soseeseen ja kiehuva maito lisätään vähitellen. Sose vatkataan kuohkeaksi ja maustetaan sokerilla ja suolalla.

Vatkatut munat sekoitetaan soseeseen, joka kaadetaan voideltuun vuokaan, survotut korput sirotellaan pinnalle, ja perunasoselaatikko paistetaan kuumassa uunissa.

_________________________________________________

PERUNASOSELAATIKKO nykykielellä

2 dl maitoa
500 g perunasoseainekset pakastetta (esim. Pirkka)
3 rkl voita
1 kananmuna
ripaus suolaa
ripaus sokeria
ripaus muskottipähkinää
1/2 dl korppujauhoja
lisäksi tarvitset uuninkestävän vuoan ja ylimääräistä voita vuoan voitelemiseen

Valmista perunasose pakkauksen ohjeen mukaan, sulata voi sekaan, riko kananmunan rakenne ja sekoita perunasoseeseen. Mausta sose suolalla, sokerilla ja muskottipähkinällä.

Voitele uunivuoka, lusikoi peronasose vuokaan, tasoita pinta ja ripottele korppujauho pinnalle. Paista laatikkoa 200 asteisessa uunissa kunnes pinta saa hieman väriä.

__________________________________________________

PAISTETUT LEIPÄVIIPALEET

Köyhät ritarit on oikeastaan on aika globaali herkku; vanhasta reseptistä löytyy espanjalainenkin  variaatio, siellä paistettuja leipäviipaleita syödään perinteisesti pääsiäisjälkiruokana. Portugalissa ja Brasiliassa herkku kuuluu joulun jälkiruokaperinteisiin. Valtameren takana moni aloittaa arkipäivätkin  paistetuilla leipäviipaleilla, Amerikassa näitä kutsutaan nimellä "french toast", ranskalainen paahtoleipä.

Lisäsin nykykieliseen versioon kanelia, näin isoäidin aikaiset paistetut leipäviipaleet muuttuivat kertaheitolla French Toastiksi, sim sala hokkus bim!
__________________________________________________

PAISTETUT LEIPÄVIIPALEET vuodelta 1909

10 ranskanleipäviipaletta
1 muna
2 dl maitoa
suolaa
voita paistamiseen

Viipaleet kastetaan seokseen, joka on vatkattu munasta, maidosta ja suolasta. Sitte ne paistetaan voissa kummaltakin puolen.

__________________________________________________

PAISTETUT LEIPÄVIIPALEET nykykielellä
=french toast
=köyhät ritarit

4 viipaletta vaaleaa leipää
1 kananmuna
2 dl maitoa
ripaus merisuolaa
ripaus jauhettua kanelia
ripaus sokeria
voita paistamiseen

Sekoita maidosta, suolasta, kanelista ja sokerista kastike, upota leipäviipale kerrallaan munaseokseen ja kuumenna voi pannulla. Paista leivät molemmilta puolilta kuparin ruskeiksi, tarjoa läpiminä hillon kanssa.

___________________________________________________

VARSINAINEN MAJONEESIKASTIKE

Vanhan ajan majoneesi olisi varmasti ainakin ranskalaisten mieleen. Siellä myydään vielä nykyisinkin kerrosleipien väliin sopivaa sinappimajoneesia. Ajatus on ihan hyvä, mutta voihan sinapin jättää poiskin, ja lopputulos on perinteinen majoneesilta maistuva majoneesi.
____________________________________________

VARSINAINEN MAJONEESIKASTIKE vuodelta 1909

2 munankeltuaista
1 tl. suolaa
1/2 tl. sinappia
1-1 1/2 dl. ruokaöljyä
3 tl. sitruunan mehua tahi etikkaa
1 tl. kylmää vettä
1/4 tl. sokeria

Munankeltuaiset, suola ja sinappi hierotaan huolellisesti sekaisin, ja malja asetetaan jäihin. Jäissä jäähdytettyä ruokaöljyä lisätään pisaroittain munankeituaisten joukkoon. Saonneessa kastikkeessa sekoitetaan vuoroin sitruunan mehua tahi etikkaa ja loput ruokaöljystä. Vesi lisätään pisaroittain silloin tällöin, ettei kastike juoksettuisi. Kun kastiketta on hyvin hämmennetty, maustetaan se sokerilla.

____________________________________________

VARSINAINEN MAJONEESIKASTIKE nykykielellä
=MAJONEESI

2 munankeltuaista
1 tl sitruunanmehua tai viinietikkaa
3 dl oliiviöljyä
suolaa
(1/2 tl Dijon sinappia)

Vatkaa keltuaiset vispilällä tai tehosekoittimella. Lisää pari tippaa sitruunamehua tai etikkaa, kaada öljy joukkoon, koko ajan sekoittaen, ensin tipottain, sitten ohuena nauhana. Mausta majoneesi suolalla ja etikalla tai sitruunamehulla (ja sinapilla).
____________________________________________

RIKOTUT MUNAT

Kahvikuppivesihauteessa kypsennetty uppomuna kuulosti sen verran hauskalta, että innostuin kokeilemaan. Poriseva vesi rummutti kahvikuppia kattilan pohjaan ja rikotuista munista kehkeytyi kaiken kaikkiaan melkoinen spektaakkeli.

Kahvikuppi toimi muottina ja upomuna säilytti symmetrisen muotonsa. Mutta muna maistuu munalta, ei siinä sen kummempaa, tulipahan kokeiltua.
____________________________________________

RIKOTUT MUNAT vuodelta 1909

Munat rikotaan varovasti voideltuihin kahvikuppeihin, jotka pannaan kiehuvaan veteen. Kun munanvalkuainen on hyytynyt, kaadetaan ne kupeista pois ja tarjotaan.

_____________________________________________

RIKOTTU MUNA nykykielellä

1/2 rkl rypsiöljyä
1 kananmuna
lisäksi tarvitset  pullasudin ja  kahvikupin

Aseta kahvikuppi kattilan pohjalle ja valuta vettä kattilaan niin paljon että pinta nousee kupin puoleenväliin asti. Kuumenna vesi kiehumispisteeseen, voitele kuppi öljyllä, riko muna kuppiin ja aseta  kattilaan. Anna munan kypsyä vesihauteessa sopivan kiinteäksi.

___________________________________________

PERUNAJAUHORINKILÄT

Jälleen yksi tuikitavallinen keksiresepti, täysi kymppi Anna Hildalta ja hennon hienostunut jälkimaku. Ei kuulosta mitenkään ihmeelliseltä, eivätkä valmiit rinkilätkään houkuttele ulkonäöllään, mutta kummasti ne vaan tekevät kauppansa, ja keksikulho ammottaa taas tyhjyyttään.

_____________________________________________

PERUNAJAUHORINKILÄT vuodelta 1909

210 gr. voita
125 gr. sokeria
1 muna
1 1/2 dl. kermaa
1 tl. soodaa
4 dl. perunajauhoja
4 dl. vehnäjauhoja

Sokeri ja pest voi hierotaan vaahdoksi, vatkattu muna, kerma ja siihen liuotettu sooda sekä jauhot lisätään, ja taikina vaivataan notkeaksi. Siitä muodostetaan pieniä rinkilöitä, jotka paistetaan hyvässä uuninlämmössä.

___________________________________________

PERUNAJAUHORINKILÄT nykykielellä

210 g voita (huoneenlämpöistä)
125 g sokeria
1 kananmuna
1 1/2 dl kermaa
1 tl soodaa
4 dl perunajauhoja
4 dl vehnäjauhoja

Vatkaa sokeri ja voi tahnaksi. Vatkaa muna kuohkeaksi ja yhdistä kaikki taikina-aineet, sekoita tasaiseksi. Rullaa taikinanokare tangoksi ja taivuta rinkulaksi. Nosta taikinarenkaat leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, kunnes pinta muuttuu kauniin ruskeaksi.

____________________________________________

OMENAKOHOKAS (-soufflé)

Tämä paperilla yksinkertaiselta kuulostava ohje piti minua pilkkanaan; kohokkaiden hatut nousivat kyllä  upeasti, mutta lässähtivät heti kun uunin luukku aukesi. No, kysehän on sufflésta, eikä sen kuulukaan onnistua ensimmäisellä kerralla, lohduttelin itseäni.

Seuraavaan koe-erään lisäsin jauhoja, erään vakuuttavan keittokirjan ohjetta mukaillen. Jospa hatut nyt pysyisivät pystyssä, niin kuin keittokirjan ylvään näköisessä kohokaskuvassa, ajattelin toiveikkaana. Mutta ei, taas sama juttu.

Oma kuvani on otos elävästä elämästä ja sen kuvateksti kuuluu "aina ei voi onnistua".

                                              ※※※

MUTTA KATSOKAAPAS TÄTÄ: harjoitus tekee mestarin!
Uusi yritys vanhasta ohjeesta 5.5.2012  ☺

________________________________________________

OMENAKOHOKAS (SUOFFLÉ) vuodelta 1909

1/2 ltr.  omenasosetta
8 munanvalkuaista

Munanvalkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi ja sekoitetaan varovasti omenasoseen sekaan. (Omenasose ei saa olla liiaksi vetelää.) Seos kaadetaan voideltuun vuokaan ja paistetaan vedessä miedossa uuninlämmössä. Kohokas tarjotaan heti kerman tahi vaniljakastikkeen kera.
_________________________________________________

OMENAKOHOKAS nykykielellä

30 g voita
30 g hienoa sokeria
30 g vehnäjauhoja
1 dl (reilu) omenasosetta
2 munanvalkuaista
tomusokeria koristeeksi

Voitele kohokasvuoat, ripottele niihin sokeria ja kääntele vuokaa niin että sokeri leviää tasaisesti vuoan reunoille ja pohjalle. Sulata voi kattilassa, lisää jauhot ja sekoita hyvin. Nosta kattila hellalta, vispaa seos tasaiseksi ja lisää hedelmäsose, vispaa kunnes kaikki jauhomöykyt häviävät. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, kääntele omenasose varovasti sekaan, sekoita hyvin, mutta älä päästä vaahtoa laskemaan. Täytä vuoat omenavaahdolla 3/4 verran ja kuljeta peukaloa vuoan sisäseinää pitkin, koko ympyrän verran, omenavaahdon reunan tasolla. ( Kohokas nousee tasaisemmin ja vako synnyttää korkean hatun.) Nosta vuoat vesihauteeseen ja paista 200 asteisessa uunissa 20-25 minuuttia. Siivilöi tomusokeria pinnalle, tarjoa kermavaandon tai vaniljakastikkeen kanssa.
________________________________________________

SYYSKUUVANUKAS

En löytänyt kaupasta enää syyskuussa sokeriherneitä, paitsi pakastealtaasta. Tavalliset hernepakasteet olivat kuitenkin niin paljon edullisempia, että päätin kokeilla reseptin ohuilla pakastepavuilla ja kuorituilla pakasteherneillä.

Raakojen punajuurien keittäminen olisi varmasti antanut vanukkaalle hienon makuvivahteen, mutta kun kerran olen nykyaikainen, (lue laiska), niin käytin valmiiksi keitettyjä, kuorittuja ja etikkaliemeen säilöttyjä kokonaisia punajuuria. Perunat sentään kuorin itse ja keitin, vaikka olisnhan voinut siinäkin oikasta ja käyttää pakastealtaan valmiita perunaviipaleita...

Kaikista muunnoksistani huolimatta syysvanukas maistui ihastuttavan vanhanaikaiselle.

___________________________________________

SYYSKUUVANUKAS vuodelta 1909

2 dl. sokeriherneitä
6 rkl. tomaattisosetta
2 dl. papuja (tuoreita)
5 keitettyä (pientä) punajuurta
4 keitettyä perunaa
2 munaa
2 dl. kermansekaista maitoa
suolaa
4 rkl. survottuja korppuja
2-3 rkl. voita

kastike:
2 rkl. voita
1 rkl. vehnäjauhoja
1 dl. kermaa
herne- ja papulientä
suolaa

Vähässä vedessä keitetyt herneet, tomaattisose, keitetyt pavut, viipaleiksi leikatut punajuuret ja perunat asetetaan voideltuun vuokan. Vatkatut munat, maito ja suolaa sekoitetaan yhteen ja seos kaadetaan vuokaan. Survotut korput ripotellaan pinnalle, ja voi pannaan palasina päälle. Vanukas paisetaan uunissa.

Voi ja jauhot käristetään, sekaan kaadetaan kerma ja sen verran herne- ja papulientä, että kastike on kohtalaisen sakeaa. Sitte se saa kiehua 10 min., maustetaan ja tarjotaan vanukkaan kera.
__________________________________________

SYYSKUUVANUKAS nykykielellä

2 dl perattuja herneitä
2 dl papuja
3 etikkaliemeen säilöttyä punajuurta
3 keitettyä ja kuorittua perunaa
2 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
4 rkl tomaattipyreetä
1 tl merisuolaa
1/2 dl ruiskorppujauhoja

Höyrytä herneet ja pavut pehmeiksi. Viipaloi punajuuret ja perunat, sekoita ruokakermasta, munista, tomaattipyreestä ja suolasta tasainen kastike. Aseta pavut ja herneet uunivuoan pohjalle, levitä perunat ja punajuuret vihannespedille ja kaada kermakastike päälle. Ripottele korppujauhot pinnalle. Paista 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia.
_________________________________________

SIENIPYÖRYKÄT

Sienijatke lihapullataikinassa tuo hennon pähkinäisen aromin ja keventää pyöryköitä mukavasti. Alkuperäisessä reseptissä käytetään ryöpättyjä sieniä ja punaista lihaa, itse kokeilin kantarelleja ja broilerin jauhelihaa. Uudet sovellusideat pyörivät jo ajatuksissa: ensi kerralla testaan soijarouheen korppujauhon sijasta, ja lisään taikinaan hienonnettua persiljaa...

Ei siis mikään kertakäyttöresepti !

___________________________________________

SIENIPYÖRYKÄT vuodelta 1909

3 dl. jauhettuja kiehautatt. sieniä
1 dl. jauhettua paistett. lihaa
1 dl. survottuja korppuja
1 dl. kermaa
1 rkl. voita
1/4 sipulia
1 muna
suolaa
hienonn. valkopippuria
voita paistamiseen

kuorittu sipuli hienonnetaan ja ruskeutetaan voissa. Kaikki yllämainitut ainekset sekoitetaan yhteen. Seoksesta muodostetaan kahdella lusikalla pyöryköitä, jotka paistetaan voissa paksussa pannussa. Tarjotaan keitettyjen perunain kanssa.

_____________________________________________

SIENIPYÖRYKÄT nykykielellä

1 hopeasipuli
3 rkl rypsiöljyä
1/2 l putsattuja kantarelleja, suppipovahveroita tai tatteja
250 g broilerin jauhelihaa
1 dl korppujauhoja
1 dl ruokakermaa
1 kananmuna
merisuolaa
mustapippuria
rypsiöljyä paistamiseen

Kuori ja silppua sipuli hienoksi, silppua sienet. Kuumenna öljy pannulla, kuullota sipulia ja lisää sienisilppu ja paista kunnes neste on haihtunut. Sekoita kulhossa kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi, pyörittele seoksesta pyöryköitä kahden ruokalusikan avulla. Kuumenna öljy pannulla ja paista sienipullat kypsiksi.
____________________________________________

KARVIAISMARJASOSE

Taas yksi sata vuotta vanha kolmen hoon hillo-ohje; H-elppo, H-erkullinen ja H-ienostunut.
Tästä hillosta ei löydy modernia makua nimeksikään, ja maistellessani oikein ihmettelin, että minäkö tämän olen keittänyt! Mieleen piirtyy kuva sellaisesta aina hymilevästä nutturapäisestä mummusta.

Reseptin salausuus piilee kanelitangossa, se aateloi karviaismarjasoseen kertaheitolla vanhan ajan gourmét-hilloksi.

___________________________________________

KARVIAISMARJASOSE vuodetla 1909

2 kg. karviaismarjoja
1/2 ltr. vettä
kaneelinpalanen
800 gr. sokeria tahi sokerisiirappia

Täysin kypsyneet marjat perataan huuhdotaan ja keitetään veden ja kaneelinpapasen kera noin pari tuntia, koko ajan hämmentäen. Sokeri tahi siirappi lisätään ja sose saa kiehua vielä vähän aikaa. Säilytetään kuivassa, viileässä ja pimeässä paikassa.
_____________________________________________

KARVIASIMARJASOSE nykykielellä
=karviaishillo

1 kg karviaismarjoja
1 kanelitanko
1 dl vettä
400-500 g sokeria

Perkaa, huuhdo ja valuta marjat. Keitä karviaisia, kanelitankoa ja vettä kattilassa kannen alla 15 minuuttia, sekoita väilllä. Lisää sokeri, anna kiehahtaa, kuori vaahto pinnalta ja poista kanelitanko. Kaada kuuma hillo puhtaisiin, lämpimiin lasitölkkeihin, sulje kannet. Säilytä jäähtyneet hillopurkit jääkaapissa.
_____________________________________________

PUNAINEN VIINIMARJAHILLO

Hillon valmistaminenkin kuulostaa vanhassa ohjeessa jännittävältä; konjakkiin kastettavine kansipapereineen, salisyylihappoineen ja homeen kuorimisineen...mutta onnistuihan tuo nykytyylilläkin, ihan vain hillosokerin avulla ja kannelliseen lasipurkkiin säilöttynä.
________________________________________

PUNAINEN VIINIMARJAHILLO vuodelta 1909

2 kg. riivittyjä viinimarjoja
1 1/2-2 kg. sokeria
1/2 ltr. vettä

Hilloamiseen käytetään keittoastiana tinaamatonta kupari- tahi messinkikasaria, tahi myöskin emaljoitua tahi kivikasaria.

Vesi ja sokeri (mieluiten toppasokeria) keitetään kirkkaaksi lankamaiseksi sokeriliemeksi, josta vaahto kuoritaan tarkkaan pois. Lientä on senjälkeen jonkunverran jäähdytettävä, marjat pannaan sekaan ja hillo kuumennetaan hitaasti. Se saa kiehahtaa hiljaisella tulella useamman kerran, kasaria pudistellaan silloin, ja vaahto kuoritaan hopealusikalla tarkkaan  pois. Kun marjat näyttävät kirkkailta eikä vaahtoa enään muodostu pinnalle, pudistellaan hilloa vielä vähänaikaa, että marjat sen kautta täyttyvät ja näyttävät kokonaisilta, jonka jälkeen hillo kaadetan kuvaan kuumennettuun lasipurkkiin.

Kun hillo on jäähtynyt, peitetään sen pinta konjakissa kastetulla pergamenttipaperilla ja kuumassa vedessä kastettu ja pyyhitty pergamenttipaperi sidotaan purkin päälle. Hillo säilytetään kuivassa, viileässä ja pimeässä paikassa. Tilkkaseen kiehuvaa vettä tahi hillon liemeen liuotettua salisyylihappoa (1 gr. 1 kg:aan marjoja) saattaa sekoittaa valmiiksi keitettyyn hilloon, jotta se paremmin säilyisi.

Jos hillo säilyttäessä homehtuu, kuoritaan home pinnalta pois ja hillo kiehautetaan, jos se alkaa käydä, lisätään vähän sokeria ja kiehautetaan samoin, jos se taas on sokeroitunut, lisätään vähän vettä ja hillo keitetään uudestaan.

___________________________________________

PUNAVIINIMARJAHILLO nykykielellä
= punaherukkahillo

1 kg punaherukoita
1/2 dl vettä
500 g hillosokeria

Kaada vesi ja peratut marjat kattilaan. Kuumenna kunnes keitos alkaa höyrytä, kaada hillosokeri sekaan. Kuumenna hitaasti kiehuvaksi ja anna hillon kiehua miedolla lämmöllä 10 minuuttia, sekoita välillä. Kuori vaahto pinnalta pois.

Anna hillon jäähtyä hetki, ja annostele pestyihin, kuumennettuihin lasipurkkeihin. Sulje kannet ja säilytä jääkaapissa. Hillo on kokonaan hyytynyt ja valmista syötäväksi vuorokauden kuluttua.

_____________________________________________

TAPPIOLEIVÄT

Olisi mukavaa kuulla tappioleipien nimen syntytarina.
Mikä ihmeen tappio? Ja toivatkohan marenkileivät lohdun tappioita kärsineille?
Vai näissä leivissäkö oli koko tappion syy?

____________________________________________

TAPPIOLEIVÄT vuodelta 1909

6 munanvalkuaista
425 gr. sokeria
1 sitruunan kuori
1/2 sitruunan mehu
300 gr. vehnäjauhoja
koristeeksi: mantelia.

Munanvalkuaiset vatkataan vaahdoksi; sokeri, raastettu sitruunan kuori, sitruunan mehu sekä vehnäjauhot sekoitetaan varovasti joukkoon. Kahdella lusikalla pannaan tästä taikinasta voidellulle pellille pieniä leivoksia, jotka koristetaan mantelisuikaleilla ja paistetaan meidossa uuninlämmössä.

_____________________________________________

TAPPIOLEIVÄT nykykielellä

6 munanvalkuaista
ripaus suolaa
425 g sokeria
1 sitruunan hienoksiraastettu kuori
1/2  sitruunan mehu
300 g vehnäjauhoja
koristeeksi kuorellisia mantelilastuja

Vatkaa valkuaiset ja suola vaahdoksi, kääntele sekaan sokeri, sitruunankuori, sitruunamehu ja jauhot. Nosta kahden ruokalusikan avulla taikinanokareita leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, koristele pinta mantelilastuilla ja paista 170 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

___________________________________________

KEITETTYJÄ RAPUJA

Päätin pitää rapujuhlat 1900-luvun alun tyyliin, ISOÄIDIN RESEPTILLÄ-blogin 1-vuotisjuhlan kunniaksi. Muistoksi olisin halunnut myös yhteiskuvan rapujen kanssa...mutta saksiniekat tykkäsivät  poseeraamisesta vielä vähemmän kuin minä ja kokemus oli meille kaikille yhtä traumaattinen. Rimpuilevien rapujen ja kauhusta kankean kokin "kaverikuvasta" ei tullut oikein yhtään mitään. Eikä tämän jälkeen rapujen syönnistä meinannut myöskään tulla enää yhtään mitään.

En tiedä maistuivatko ravut omituisilta siksi, että 1900-luvun alun tyylillä keitetyt äyriäiset maustetaan vain suolalla ja tillillä, eikä ollenkaan sokerilla, vai oliko valokuvaustuokiolla osuutta asiaan...Niin tai näin, tämän syksyn rapujuhlat taitavat olla minun kohdaltani nyt käsitelty!

__________________________________________

KEITTETTYJÄ RAPUJA vuodelta 1909

vettä
4 rkl. suolaa
30 rapua
dilliä

Ravut huudotaan kylmässä vedessä. Suuressa kasarissa keitetään runsaasti vettä, ja kun vesi kiehuu ripeästi, pannaan ravut veteen, niinikään suola ja dilliä. Ravut keitetään noin 10-15 min. ja jätetään keittoveteen vähäksi aikaa, ladotaan vadille ja koristellaan dillillä.

___________________________________________

KEITETYT RAVUT nykykielellä

40 rapua
5 l vettä (niin paljon että ravut peittyvät)
1 1/2 dl karkeaa merisuolaa
4 palasokeria
runsaasti tuoretta kruunutilliä

lisäksi tarvitset ison kattilan, reikäkauhan (sekä grillipihdit  jos et rohkene kosketella rapuja paljain käsin) ja kruunutilliä koristeluun

Huuhdo ravut kylmällä vedellä ja tarkista samalla, että kaikki ravut ovat eläviä. Kiehauta vesi, mausta suolalla ja sokerilla, nosta rimpuilevat ravut yksitellen kiehuvaan veteen. Peitä ravut tillillä ja nosta kattilan kansi paikoilleen. Keitä rapuja 8-10 minuuttia. (Keittoaika lasketaan siitä kun vesi alkaa uudelleen porista).

Nosta kattila liedeltä ja jäähdytä ravut keitinliemessä mahdollisimman nopeasti, esimerkiksi nostamalla kattila kylmällä vedellä täytettyyn lavuaariin. Poista keittämisessä käytetty tilli ja lisää uutta tuoretta tilliä tilalle. Vaihda kylmennysvesi heti kun se lämpenee.

Poista tilli ja anna rapujen tekeytyä jääkaapissa keitinliemessään ainakin 6 tuntia ennen tarjoamista. Nosta ravut tarjoiluastiaan ja koristele kruunutillillä juuri ennen tarjoamista.

________________________________________________

KANAKEITTO

No niin, nyt saatan kuvietella olevani 1900-luvun alun perheenäiti, olen somistautunut kukkakuvioiseen esiliinaan ja jääkaapissani (vai kuuluikohan silloin edes jääkaappi keittiön varustukseen...) on edellispäivän kanapaistin tähteet, ja kätevänä emäntänä venytän penniä ja loihdin kanantähteistä perheelleni keiton.

Ja ajatusleikki jatkuu...minkälainen keittiöni oikein on? Siellä on varmaankin puuhella, muttei tietenkään minkäänlaista liesituuletinta...ja se jääkaappi, onko sitä vai ei...piti oikein googlettaa jääkaapin historia. Sieltä selvisi että "vuoteen 1929 asti jääkaapit käyttivät jäähdytysaineina myrkyllisiä kaasuja ja niistä  koitui useita kuolemaan johtaneita onnettomuuksia. 1920-luvulla kolme amerikkalaista yritystä päätti yhteistyönä keksiä vähemmän vaarallisen jäähdytystavan ja syntyi freonikäyttöinen jääkaappi".  Minun mielikuvituskeittiössäni ON siis voinut olla jääkaappi, aika vaarallinen kapistus kylläkin.

No, mutta takaisin siihen kanakeittoon: ei mikään gourmét elämys, mutta mainio kierrätysidea !


___________________________________________

KANAKEITTO vuodelta 1909

2-3:sta kanapaistista tähteitä
1 1/2 ltr. vettä
1 ltr. vasikanlihalientä
1 purjosipuli
1/2 selleriä
1 rkl voita
2-3 rkl vehnäjauhoja
suolaa
hienonn. valkopippuria
2 rkl. viiniä tahi sitruunan mehua

Luut rikotaan ja pannaan lihaliemeen kiehumaan puhdistettujen juureksien kera. Kun liemessä on kylliksi tuntuva kanan maku, siivilöidään se. Voi ja jauhot käristetään, liemi lisätään vähitellen; saa kiehua 10 min. ja maustetaan. Tajotaan ohukaspiirasten tahi lämpimien juustovoileipien kera.

_____________________________________________

KANAKEITTO NYKYKIELELLÄ

1 purjo
1/2 sellerin varsi
1 kanan koipireisi (kypsennetty)
1 1/2 l vettä
1 Fond du Chef kasvisfondi tiiviste
2 rkl extra virgin oliiviöljyä
mustapippuria
merisuolaa

Pese ja pilko kasvikset, irrota liha kanankoivesta. Kuumenna vesi kattilassa, lisää liemitiiviste, oliiviöljy, vihannekset ja kananpalat. Keitä kunnes vihannekset pehmenevät. Tarkista maku, mausta suolalla ja pippurilla.

____________________________________________

AAMIAISRUOKA KEITETYSTÄ LIHASTA

Anna Hilda ei ole kommentoinut liha-aamiaista mitenkään, ja täytyy myöntää; aika sanattomaksi tämän tyyppinen aamuherätys saisi minutkin. Resepti kuulostaa erikoiselta, suorastaan omituiselta, eikä kuitenkaan yhtään kiinnostavalta. No, kiinnostavalta kyllä siinä mielessä, että ihmettelen makuyhdistelmää joka kerta kun luen sen läpi. Mutta maistiaisia en kyllä jää kaipaamaan.

Onkohan tämä ollut pikkutunneille venyneiden juhlien jälkeistä "dagen efter" aamiaista? Ainakin se on suolasta ja tuhtia...

____________________________________________


AAMIAISRUOKA KEITETYSTÄ LIHASTA vuodelta 1909

1/2 ltr. hionenn. lihaa
2 rkl. voita
1 silli tahi 2 suol. silakkaa
1-2 rkl. survottuja korppuja
2 dl. kermaa

Liha ruskeutetaan voissa, perattu, hienonnettu kala, survotut korput ja kerma listään ja seos saa kiehahtaa. Tarjotaan lämpimänä keitettyjen perunain kera.

____________________________________________

KARJALAISET PIIRAKAT

Karjalanpiirakka on rekisteröity Euroopan uninonin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi ja saanut TSG-luokituksen (traditional speciality guaranteed). Pienet piirakat ovat siis virallisesti aitoa eurooppalaista perinneruokaa oliivien ja juustojen tapaan.

Karjalanpiirakalle on haettu Euroopan unionin tuotesuoja ja määritelmä: "taikinasta pitää olla ainakin puolet ruista ja täyte saa olla vain puurosiiriä, ohraa tai preunaa". Virallisesti näitä värikkäitä piirakkatekeleitäni ei siis saisi edes kutsua karjalanpiirakoiksi, mutta Anna Hildan koekeittiössä kaikki on sallittua, varsinkin jos luvassa on lisää väriä ruokapöytään.

____________________________________________


KARJALAISET PIIRAKAT vuodelta 1909

2 dl. vettä
1 tl. suolaa
3 1/2 dl. vehnäjauhoja
3 1/2 dl lestyjä ruisjauhoja

Täyte:
1/2 ltr. vettä
2 dl riisiryyniä
2 rkl voita
1 ltr maitoa
suolaa

2 dl. kiehuvaa vettä
2 rkl. voita

vesi, suola ja jauhot sekoitetaan sekä vaivataan notkeaksi taikinaksi, jaetaan pieniin, yhtä suuriin osiin, joteka kaulitaan huvin ohuiksi, soiksiksi kakuiksi. Täytettä levitetään jokaisen kakun keskelle, reunat käännetään ja painellaan sirmilla sieviin poimuihin. Piirakat paistetaan hyvässä uuninlämmössä, sen jälkeen peitetään ne vähäksi aikaa ja kastellaan voi- ja vesiseoksessa.

perunasosetta ja ohraryynipuuroa käytetään myöskin piirakoitten täytteenä.

_______________________________________________


KARJALAISET PIIRAKAT nykykielellä

kuoritaikina:
2 dl vettä
5 1/2 dl hieno täysjyväruisjauhoja (sihti)
1 tl suolaa

riisitäyte:
5 dl vettä
2 1/2 dl puuroutuvaa riisiä
1 l maitoa
3/4 tl suolaa

vaihtelun vuoksi:
perunatäytettä tai värikästä bataatti- tai punajuuritäytettä:
keitä perunat kypsiksi, kaada keitinvesi pois (mutta ota vesi talteen), ja soseuta perunat. Lisää joukkoon keitinvettä, voita, muna ja suolaa. (sekä keitetty, kuorittu ja soseutettu bataatti tai muussattu punajuuri.)

lisäksi tarvitset piirakkapulikan, tuorekelmua, leivinpaperia ja pyöreän piparimuotin.

Sulata riisitäytteen voi kattilassa, lisää vesi ja kuumenna seos kiehumispisteeseen. Kaada riisit kattilaan, sekoita hyvin ja keitä n. 10 minuuttia, kunnes riisi on imenyt vedin itseensä. Lisää maito ja keitä  miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia, välillä hämmentäen. Mausta suolalla ja anna täytteen jäähtyä.

Sekoita kylmään veteen jauhot ja suola. Vaivaa taikinaa, kunnes se on tasaista ja kiinteää. Jaa taikina neljään osaan, kääri taikinanokareet tuorekelmuun. Jauhota leivinalusta ja kauli nokare kerrallaan levyksi. Paina taikinasta ympyröitä pyöreällä muotilla. Irrota taikinakiekot ja säilö ne muovin alle, ripottele ruisjauhoja väliin. Jatka samaan tapaan, kunnes koko taikina on valmiina kiekkoina.

Kauli tailkinkiekot piirakkapulikalla mahdollisimman ohuiksi. Aseta valmiiden piirakkapohjien väliin leivinpaperia, etteivät pohjat tarttuisi kiinni toisiinsa.

Levitä täytettä kuoren päälle, älä kuitenkaan ihan reunoille asti. Käännä vastakkaiset reunat täytteen päälle ja nipistä reunaan aaltokuvioita (tyyli vapaa).

Nosta piirakat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Varmista, ettei leivinpaperi ole peltiä suurempi, muuten paperi palaa kuumassa uunissa. Paista karjalanpiirakoita 275 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Avaa uunin luukku hetkeksi ja päästä vesihöyry ulos ensimmäisen viiden minuutin jälkeen (tämä vain sähköuunia käytettäessä, puu-uunissa ei vesihöyrystä tarvitse huolehtia).

Vedä uunista otetut piirakat pelliltä leivinpaperin avulla pöydälle, peitä hetkeksi keittiöpyyhkeellä.
Voitele piirakat voisulalla, pinoa ne sitten päällekkäin, pohjatkin saavat imeä itseensä voita. Anna piirakoiden vetäytyä vielä hetki levinpaperin ja keittiöpyyhkeen alla ennen herkuttelua.

_________________________________________________

PAISTETUT TOMAATIT

Tomaatin paneeraus murustetuilla vanhoilla leivänkannikoilla ja käyttäminen pannulla muuttaa vihanneksen lämpimäksi lisukkeeksi. Vanhanajan ruokaväki osoittaa jälleen kerran kekseliäisyytensä. Yltäkylläisyyteen puettu tomaatti onkin ihan maukasta, vaikkei nykyajan karppaajasukupolvi varmaankaan näe ohjeessa kuin kielletyt hiilarit (korppujauhot) ja kalorit (voi).

___________________________________________


PAISTETUT TOMAATIT vuodelta 1909

1/2 kg. tomaattia
1 muna
1 dl. survottuja korppuja
1 tl. suolaa
voita paistamiseen

Tomaatit huuhdotaan, leikellään viipaleiksi, jotka kastetaan vatkattuun munaan ja sitte korppujauhoihin, mihin suolakin on sekoitettu. Viipaleet paistetaan ruiskeutetussa voissa kummaltakin puolen.

________________________________________________

PAISTETUT TOMAATIT nykykielellä

2 tomaattia
1 kananmuna
1 dl korppujauhoja
1 tl merisuolaa
voita paistamiseen

Leikkaa tomaatit siivuksi, vatkaa munan rakenne sekaisin. Sulata voi pannulla ja sekoita suola korppujauhoihin. Kasta tomaattisiivu kerrallaan vatkattuun munaan ja kääntele sen jälkeen korppujauhoissa. Paista kuparin ruskeiksi molemmilta puolilta.

_________________________________________________

PAINETTU KAKKU

Painettu kakku on ollut Anna Hildan makuun; reseptin kulmasta löytyy arvosana 10+.

Tässä leivonnaisessa ei ole voita säästelty. Vahva kahvi on kakun juju, se antaa rasvaiselle täytteelle ryhdikkään luonteen, eikä lopputulos ole ollenkaan hassumpi...päinvastoin, jälkimaku on varsin  hienostunut. Melko tuhtia ja tiivistä tavaraa tämä kuitenkin on.

______________________________________________

PAINETTU KAKKU vuodelta 1909

sokerikakku:
6 munaa
6 rkl. sokeria
5 rkl. vehnäjauhoja
3 rkl. perunajauhoja
2 pisaraa karvasmanteliöljyä tahi vaniljaa

Munankeltuaiset ja sokeri vatkataan vaahdoksi, karvasmanteliöljy tahi vaniljaa sekä jauhot lisätään ja viimeksi sekoitetaan varovasti joukkoon kovaksi vaahdoksi vatkatut munanvalkuaiset. Seos kaadetaan voideltuun ja sirvotuilla korpuilla jauhotettuun vuokaan ja paistetaan tavallisessa uuninlämmössä.

täyte:
100 gr. voita, hierotaan vaahdoksi
100 gr. sokeria
1 munankeltuainen
1/2 dl. väkevää kahvia

Hyvää, pestyä voita vatkataan vaahdoksi sokerin kera, munankeltuainen lisätään, ja jäähtynyt kahvi vaivataan seokseen vähitellen. Sokerikakku halaistaan kolmeen osaan. Nämä asetetaan päällekkäin, yllämainittua seosta levitetään kunkin osan väliin, nämä asetetaan päällekkäin, ja kakku pannaan painon alle muutamaksi tunniksi.

___________________________________________


PAINETTU KAKKU nykykielellä

pohja:
3 kananmunaa
3 rkl sokeria
2 1/2 rkl vehnäjauhoja
1 1/2 rkl perunajauhoja
1 vetsenkärjellinen vaniljansiemeniä (halaistusta vaniljatangosta)

täyte:
100 g voita
100 g sokeria
1 kananmunankeltuainen
1/2 dl espressoa

lisäksi tarvitset irtopohjavuoan, voita vuoan voiteluun, korppujauhoja vuoan jauhottamiseen ja tomusokeria kakun koristeluun



Tee pohja:
Erottele keltuaiset ja valkuaiset, vatkaa valkuaiset kiinteäksi vaahdoksi. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi tahnaksi, lisää jauhot ja vanilja. Voitele ja jauhota kakkuvuoka, kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes kakku on keskeltäkin kypsä (kokeile puutikulla).

Tee täyte:
Vatkaa voista ja sokerista kuohkea tahna, lisää keltuainen ja jäähtynyt espresso.

Kokoa kakku:
Halkaise jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan, levitä täyte väliin ja kokoa kakku irtopohjavuokaan, aseta teelautanen päällimmäiseksi, ja sen päälle paino (esim. hillopurkki). Anna kakun tekeytyä 2 tuntia ennen tarjoamista. Nosta painettu kakku tarjoilualustalle ja siivilöi päälle tomusokeria.

____________________________________________

MAKAROONIPAISTOS

Makaroonipaistos todistaa karun totuuden nykyajan makumieltymyksistä, (tai ainakin omista mieltymyksistäni). Vanhan ajan ojeella valmistettu paistos oli kuivaa, eikä maistunut mielestäni yhtään millekään...siksi muokkasin reseptiä amerikkalaisen "Macaroni & Cheese" lisukkeen suuntaan. Tein ohjeesta euroversion käyttämällä raastettua juustoa amerikkalaisen Velveeta-sulatejuuston sijaan.

Hiilihydraatit (makaroonit) saavat versiossani kaverikseen rasvaa (kaksi eri juustoa) ja aimo annoksen suolaa (tönkkösuolattu pecorino)...jos tällaista söisi jatkuvasti, alkaisi ulkonäkökin muistuttaa amerikkalaistyylistä jumbopäärynää...ja kolesteroliarvot lähtisivät varmaan nousukiitoon...Siispä: don't try this at home !

____________________________________________

MAKAROONOIPAISTOS vuodelta 1909

200 gr. makaroonia
vettä
suolaa
3 rkl voita
1-2 rkl. raastettua juustoa
3 munaa
1/2 ltr. kermansekaista maitoa
1/2 rkl. suolaa
2 rkl. sokeria
1/8 tl. hienonn. valkopippuria
2 rkl. survottuja korppuja

Makaroonit katkotaan palaisiksi, huuhdotaan, kiehautetaan suolatussa vedessä ja kaadetaan lävikköön valumaaan.

Makaroonit, raastettu juusto ja osa voista asetetaan kerroksittain vuodeltuun vuokaan. Munat, maito ja mausteen vispilöidään sekaisin ja seos kaadetaan makaroonien päälle.

Survotut korput ripotellaan pinnalle ja loput voista pannaan kokkareina päälle. Paistos asetetaan uuniin paistumaan vaalean ruskeaksi.

____________________________________________

MAKAROONIPAISTOS NYKYKIELELLÄ

300 g suolevedessä keitettyä makaroonia
2 dl pecorino romano juustoraastetta (voimakassuolaista lampaanmaitojuustoa)
1 dl cheddarjuustoa
5 dl maitoa
3 kananmunaa
mustapippuria
suolaa
muskottipähkinää
1 rkl voita
3 rkl korppujauhoja

Keitä makaroonit "al dente", melkein kypsiksi, raasta juustot.

Vatkaa maito, munat ja mausteet sekaisin. Lisää juustoraaste maitoseokseen. Voitele uunivuoka ja aseta makaroonit vuokaan, kaada juustokastike päälle ja nostele makarooneja niin että kastike leviää tasaisesti. Ripottele pinnalle korppujauhoja.

Paista 200 asteisessa uunissa 20-30 minuuttia, kunnes pinta ruskistuu.

______________________________________________

ÖLJYNSEKAINEN LEHTISALAATTI

Kesän kunniaksi höystän lehtisalaatin mansikoilla, mozzarellalla, oliiveilla ja pinjansiemenillä. Mitäköhän Anna Hilda tästä sanoisi?

Oikeastaan kastikkeeksi ei muuta tarvittaisi kuin loraus oliiviöljyä ja tippa balsamicoa, muttei vanhan ohjeen tyylinen sekoituskaan ole hassumpi vaihtoehto. 

________________________________________________

ÖLJYNSEKAINEN LEHTISALAATTI vuodelta 1909

tuoreita salaatinlehtiä

kastike:

3-4 rkl. ruokaöljyä

2 rkl. etikkaa tahi sitruunan mehua

1/2 tl. suolaa

1/4 tl. hienonn. valkopippuria

1 tl. sokeria

1 tl. sinappia

Salaatin lehdet perataan, huuhdotaan, kuivataan pyyhkeen välissä ja leikataan palasiksi. Etikka tahi  sitruunan mehu sekoitetaan öljyyn, mausteet lisätään ja kastike kaadetaan salaatin lehtien päälle.

_________________________________________________

ÖLJYNSEKAINEN LEHTISALAATTI nykykielellä
=KESÄSALAATTI

erilisia salaatteja: rucolaa, herneenversoja, jää- ja tammenlehväsalaattia
buffalonmaito mozzarellaa
mansikoita
kirsikkatomaatteja
vihreitä oliiveja
pinjan- tai auringonkukansiemeniä


kastike:

1 tl sokeria

1/2 tl merisuolaa

1/4 tl valkopippuria

1 rkl Dijon hunajasinappia (Maille au Miel)

2 rkl hunaja-omenaviinietikkaa (Rajamäen)

1 dl rypsiöljyä (Keiju)

Tee salaattikastike: sekoita sokeri, suola ja valkopippuri sinappiin. Vatkaa sekaan etikka ja lopuksi öljy.
Huuhtele salaatti, revi lehdet sopivan kokoisiksi. Valuta ja pilko mozzarella paloiksi, halkaise mansikat ja tomaatit. Tee salaatista peti tarjoilulautaselle, levitä mansikat, tomaatit, oliivit ja mozzarella tasaisesti, ripottele pinjansiemenet ja pirskottele salaattikastike päälle.

________________________________________________