YKSI REPALEINEN KEITTOKIRJA, ISOÄIDIN MERKINNÄT JA LAPSENLAPSI JONKA MISSIO ON HERÄTTÄÄ HENKIIN 101 VUOTTA VANHAT RESEPTIT. KERROSTALOKEITTIÖN ARKI SAA UUSIA MAUSTEITA KUN RETROSOPPA PORISEE !
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
NOKKOSMUHENNOS
Nokkosmuhennos on herkkua, mutta myös hyperterveellistä! Kohta sitä taas saa tuoreena, nyt kun kevät saapuu etuajassa... Parhaat nokkosenlehdet ovat juuri niitä ensimmäisiä, viotetin ja kirkkaanvihreän sävyttämiä voimakasaromisia villiyrttejä.
Kuvan muhennoksen tein viimekesäisistä, kuivatuista nokkosenlehdistä, ja nykykielinen ohje toimii pelkästään kuivatuille nokkosille. (Tuoreet lehdethän pitää ryöpätä.) Jos et muistanut kerätä kesällä vihreää kultaa talteen, niin voit tehdä muhennoksen yhtä hyvin tuoreista pinaatinlehdistä (vanha ohje) tai pakastepinaatista (nykykielinen ohje). Pinaatin voi sulattaa ja valuttaa lävikössä tai puristella kuivaksi ennen käyttöä, tai jos olet suurpiirteisellä päällä, niin heitä kaikki ainekset vaan kattilaan, hienonnettu pinaattikin jäisinä paloina. Kypsennä seosta miedolla lämmöllä niin kauan, että saat haluamasi paksuisen muhennoksen. Helppoa?! Ja niin hyvää!
Portugalin Lissabonissa tätä pinaattisörsseliä tarjoillaan vartaassa grillattujen kokonaisten kanojen kanssa. Juhlapäivän versiosta voit jättä maidon pois ja käyttää nesteenä pelkästään kuohukermaa (taitaapi portugalilaisilla olla joka päivä juhlapäivä)...
____________________
NOKKOSMUHENNOS vuodelta 1909
600 g. tuoreita nokkosen lehtiä
vettä
suolaa
3 rkl. vehnäjauhoja
2 rkl. voita
1/2 ltr. maitoa
2 tl. suolaa
1 rkl. sokeria
Nokkosen lehdet perataan, huuhdotaan ja kiehautetaan suolatussa vedessä, sekä kaadetaan lävikköön valumaan. Lehdet hienonnetaan vehnäjauhojen kera. Voi käristetään, hienonnettu pinaatti lisätään, ja kiehuva maito sekoitetaan joukkoon vähitellen; saa kiehua 10 min. ja maustetaan. Kovaksi keitettyjä munia käytetään muhennoksen koristamiseksi. (Kuivattu nokkonen keitetään maitotilkkasessa ennen käyttämistä.) Pinaattiliemen vi maidon asemasta käyttää muhennokseen. Raparperinlehtiä ja tuoretta pinaattia muhennetaan edellä mainitulla tavalla.
____________________
NOKKOSMUHENNOS nykykielellä
=nokkosmuhennos kuvatuista lehdistä
6 dl kuvattuja nokkosia
1 dl kuohukermaa
3-5 dl maitoa
(1 kuorittu valkosipulin kynsi hienoksi silputtuna, ei välttämätön)
merisuolaa
sokeria
mustapippuria myllystä
2 rkl vehnäjauhoja
Mittaa nesteet ja nokkoset kattilaan, painele kuivat lehdet nesteen sekaan, ripauta suolaa, sokeria ja jauhettua mustapippuria sekaan, sirottele vehnäjauhot (ja valkosipulisilppu) viimeiseksi ja sekoita. Kuumenna seos kiehumispisteeseen, alenna lämpöä ja anna hautua miedolla lämmöllä, kannen alla, ainakin 10 minuuttia.
Lisää maitoa tarvittaessa, hauduta niin kauan että saat haluamasi paksuisen muhennoksen. Jos haluat, aja muhennos sauvasekoittimella tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Tarjoa lihan, kalan tai kanan lisukkeena.
___________________
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Näyttipä pehmeältä ja riittävän nokkosiselta! (Sovitaanko, että 'nokkosinen' on suomea, eikä tarkoita nokkauniltaan vastahakoisesti heräilevää henkilöä?)
VastaaPoistaTuota... olen hiukan miettinyt tuota nokkosten kiehauttamista/ryöppäämistä ennen käyttöä. Nykyäänhän kuivattuja ei esikeitellä, mutta ohje ryöppäämisestä tuntuu edelleen olevan käytössä tuoreiden osalta. Nitraateista lie kysymys? ...Häviääköhän se nitraatti sitten kuivatessa...
VastaaPoistaItse olen käyttänyt nokkoseni viime vuodet ilman mitään esikäsittelyjä (eivät ole navetan takaa), eikä maussakaan ole ollut huomauttamista. Välillä kuitenkin mietin, onko ryöppäämiseen oikeasti todella syy - ja samalla muistelen lapsuudessa syötyjä korvasienimääriä, jotka kuivaamisen jälkeen äiti käytti ryöppäämättä, koska "kuivaaminen poistaa myrkyn". Lisäksi silloin ryöpättiin kevyemmin kuin nykysuositusten mukaan. (Tulipa pitkä posti, mutta tämä on ollut mielen päällä osittain itse ryöppäämistarpeen ja osittain ohjeistuskulttuurin suhteen. Itselläni ei ole tietoa tai mielipiteitä, vain oma nokkoskäytäntö sekä nykyohjeistuksen mukainen korvasienikäytäntö.)
mbkarhi1, moi, nokkosten kuvaaminen ei vaikuta nitraattipitoisuuteen, tietääkseni, mutta se hävittää polttavan vaikutuksen...samoin kuin tuoreiden lehtien ryöppääminenkin tekee. Enkä ainakaan itse osaa maistaa nitraattia, sen tunnistaa vasta syömisen jälkeen päänsärkynä ja pahoinvointina.
PoistaKorvasienistä hengenvaarallisesta myrkystä pääsee eroon joko kuivaamalla tai ryöppäämällä.
:)
Korvasienen myrkystä EI pääse eroon kuivaamalla!
PoistaKIITOS ANYNYYMI ,
PoistaJA HUOM KAIKKI;
KORVASIENET PITÄÄ AINA KEITTÄÄ x2 !
Leväperäisesti ajattelin lapsuudenkotia, ja siellä naruissa roikkuneita korvasieniä... silloin ja siihen aikaan sienet joko ryöpättiin tai kuivattiin, kuivauksen jälkeen vielä liotettiin, vesi heitettiin kyllä pois, mutta sienet käytettiin sellaisenaan... ja meidän perhe on vieläkin hengissä!
MUTTA se oli silloin ja nyt on nyt, ja nykykäsityksen mukaan korvasienen vesiliukoinen syromitriini-solumyrkky hävitetään kahteen kertaan keittämällä väljässä vedessä (1 osa sieniä+3 osaa vettä), keitinvesi heitetään pois ja sienet huuhdellaan keittämisten jälkeen hyvin. Ja kuivatut sienet liotetaan ensin 2 tuntia (100 g sieniä+2 litraa vettä), jonka jälkeen nekin ryöpätään kaksi kertaa aivan samalla rituaalialla kuin tuoreetkin korvasienet. NÄIN!
hmm, voikohan tosiaan raparperinlehtiäkin tehdä muhenokseksi - oletko koskaan koittanut? :) Ja joo, ihan kohta, ihan kohta nousee kaikkea yllinkyllin maasta Jee!
VastaaPoistaMoikka Nelle, en kyllä itse lähtisi raparperinlehtiä muhentamaan, vaikka vanhassa kirjassa niin sanotaankin...nykykäsityksen mukaan raparperin lehdet ovat myrkyllisiä! En tiedä, mikä tekee lehdestä niin erilaisen pitoisuuksiltaan kuin varresta, mutten ole viitsinyt tehdä "ihmiskokeita" omassa keittiössäni... ;)
Poista