maanantai 30. maaliskuuta 2015

"NOSTALGIA-FAKTAA"

Tässä isoäidin KALEVA-ravintolan henkilökunta; tarjoilijoilijat valkoisissa pikkuessuissa, keittiön väki kokoessuissa ja Omistaja-emäntä Anna Hilda keskellä.
Kiitos sinulle Anna Hildan koekeittiön ystävä, kuka lähetit eilen ensimmäisen blogitekstin palautelaatikkoon kyselyn blogin sivussa esiintyvistä mustavalkokuvista. Olit kiinnostunut, josko kuvat ovat oikeasti peräisin perhealbumista, vai ovatko vain kuvituskuvia.

Ja mitä ihmeellistä telepatiaa nyt olikaan ilmassa; juuri eilen selasin kirjakaupassa kirjauutuutta, nimeltään "Isoäidin parhaat reseptit"! Voitko kuvitella?! Kirja oli suuri, mutta se oli nopeasti läpiplärätty. Sanoin oikein ääneen ystävälleni, että "Katso, ei mitään tunnelmaa, vanhat valokuvatkin näyttävät siltä, että ovat jostain antiikkikaupan kuolinpesälaatikoista ostettuja... Ihan kivoja, muttei mitään lämpöä eikä tunnetta, pyh!" Tavallisesti ostamieni esineiden pitää pitää herättää jonkunlainen tunne pääkopassani, ja pelkästään hyvän tuntuiset tavarat lähtevät mukaani. Joskus antiikkikaupoissa tulee vastaan sellaisiakin tavaroita, mitkä herättävät ikävän tunteen, jotkut jopa kammottavatkin... Vaikka olisivat ihan tavallisia lautasia tai haarukoita... Mutta tämä kirja ei sykäyttänyt millään tasolla, jätti täysin kylmäksi. Tarkistin samantien tekijän; kirja oli saksalainen... Ehkäpä se oli maantieteellisesti liian kaukaista historiaa...

Siksi kerron nyt erityinen ylpeys äänessäni; että tämä Anna Hildan tarina on tosi! Ja jokainen kuva on oikeasti isoäidin albumeista peräisin. Äitini oli vain 4 vuotias, kun isoisä nukkui pois, ja 14 vuotias isoäidin kuollessa. Sen takia monet kuvissa esiintyvät ystävät ja työntekijät ovat meille jälkipolville nimettömiä...

Mutta yksi asia on varma; Anna Hildalla oli ravintola Lappeenrannassa, sen nimi oli KALEVA ja se oli Koulukadulla. Ennen sitä isoäti pyöritti samalla kadulla ollutta kahvila-Sointulaa, mutta siitä ei ole tietoa, onko kahvila ollut Anna Hildan omistuksessa, vai onko isoäiti ollut siellä vain keittiössä töissä. Jokatapauksessa keittiöväen kanssa on otettu monen monta yhteiskuvaa. Isoisällä oli vanhanaikainen haitarikamera, ja kuvaaminen oli hänen rakas harrastuksensa. Ehkä juuri siksi isovanhempani räpsivät siihen aikaan nähden paljon kuvia, eivätkä ne olleet vanhalle ajalle tyypillisiä vakavia poseerauskuvia, vaan suurin osa oli, ei niin loppuun saakka harkittuja, mutta mukavia tilannekuvia.

Nostalgista maanantaita kaikille!

Tässä kuvassa Kalevan keittiöväkeä huivipäisinä, mukana yksi tarjoilijakin.
Tässä Anna Hildan ystäviä vasemmalla, ja tarjoilija keskellä,  isoäiti oikealla, merimiespaidassaan.
Anna Hilda vasemmalla, kahvila-Sointulan työntekijoiden kanssa.
Tässä poseeraa Anna Hildan kanssa isoisä; Lauri Albin.
Tässä pappa-Albin (Lauri Albinin isä), Kalevan keittiöväen keskellä.  (Ja hyi, tupakki kädessä!)
Tässä kuvassa vasemmalla perhetuttu, keskellä isoisä ja oikealla isoäiti.
Anna Hildan nuoruudenkuva, oikein studiossa otettu. 
Ystävysten yhteiskuva, isoäiti vasemmalla.
Anna Hilda oli innokas sienestäjä.
Isoäidin Kaleva-ravintolassa musisoitiin ystäväporukalla, Anna Hilda keskellä haitari sylissään.
Itse virkattu pitsiverho taustalla, lemiläisen ystävän kanssa ikkunalla päivää paistattelemassa, kukkapaitainen Anna Hilda oikealla. 

17 kommenttia:

  1. Kiitos tästä kuvapläjäyksestä ja tarinasta! Ihania kuvia, kertovat silloista aikaa, laadullisesti tosi hyviä. Mukavaa, että on noita kuvia otettu paljon ja ovat tallella, siihen aikaan ei kamera ollut kenellekään itsestäänselvyys. Kesäiset ulkokuvat ovat sille ajalle tyypillisiä, mites sitä pitkinä, pimeinä talvina juuri kuvia otetaan eikä varsinkaan sisätiloissa.
    Omat vanhempani olivat saman aikakauden kasvatteja kuin Anna Hilda. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos viestistä! Joo, ovat kyllä varsinaisia aarteita! Mulla on muuten se isoisän kamerakin olemassa, on vaan varastossa hyvin pakattuna... kunhan saan varastonsiivoamisinspiraation (lue sitten jos), niin laitan tänne kamerastakin kuvan! :)

      Poista
  2. Kiitos näistä kuvista ja tarinoista, ihan uskomaton tunnelma jokaisessa. Aika monta laatikollista mustavalkoisia kuvia on kärrätty kuolinpesien mukana kaatopaikalle ja kirpputoreille, onneksi nämä sinun kuvasi ovat säästyneet. Minulla on eteisen seinällä suurennettu kuva, jossa ravintoloitsija-mummoni seisoo Sevilla-nimisen ravintolansa edessä ruutumekossaan kahden työntekijänsä kanssa. Tai ruokalahan tuo hänen ravintolansa taisi ennemminkin olla, mutta silti. Mummo kuvasi itse paljon ja piti huolen, että hänkin osui kuviin tarpeeksi usein. Ravintolasta tosin en ole nähnyt kuin tuon yhden ulko-ovella otetun kuvan.
    Onko muuten tämä Koulukadun talo, jossa Kaleva-ravintola sijaitsi, edelleen olemassa?
    Terveisin se valokuvista kysellyt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei valokuvista kysellyt Anonyymi, wow, Sevilla-ravintola!!!! Kuulostaa eksoottiselta! Ei kai Anna Hildan Kalevakaan mikään fine dine ravintola ollut, varmaan ruokalatyylinen sekin...meilläkin suurin osa kaikista kuvista on ulkona otettuja, ravintolan sisäkuvia ei juuri ollenkaan...Se koulukadun talo on kuule purettu jo pois kauan sitten, koko kortteli on rakennettu uudelleen...ja ennen uudelleenrakennusta Kaleva on vielä ollut siellä paikoillaan...mutta viimeisinä aikoinaan se oli kahvila-kuppila-kaljapaikka...Anna Hilda myi ravintolan ennen äidin syntymää, jo joskus 1930-luvulla...

      Poista
  3. Ihania kuvia ja ihania tarinoita! :) Rakastan vanhaa aikaa ja siksi blogisikin kiinnostaa. Olen myös aina ajatellut, että sivulaidan kuvat ovat Anna Hildasta. Ei käynyt mielessä, että olisivat vaan rekvisiittaa. Anna Hildan tunnistaa kuvista hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Taru, Kiitos, minunkin mielestä vanha aika on jotenkin puoleensavetävää, ja hohdokasta... ja jos oikein ajatellaan, niin sehän on osa meitä! :)

      Poista
  4. Aivan ihania kuvia! Vanhoissa kuvissa on hienoa tunnelmaa :)

    -Lilli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lilli, niin onkin, ja iloitsen, jos tunnelma välittyy sinne asti. Aikamatkoja on mukava tehdä ajatuksissa, kun tämä nykyaika alkaa tympiä... :D

      Poista
  5. Aivan ihania kuvia! Ennen jotenkin ravintobisneskin oli "sielukkaampaa", kun ei ollut nykyisen kaltasia s-ketjuja.

    VastaaPoista
  6. Äitini täti meni 1920-luvun lopulla Lappeenrantaan töihin ompelijattareksi. Hän kertoi lomalla käydessään, että kävi joskus syömässä Kalevassa, joka on hyvin siisti ja napakasti pidetty paikka. Maalaistalon pikkutyttönä mietin pääsenköhän minä koskaan ravintolaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. WOOOW VEERA, tosi hienoa kuulla!!!! Oot varmaan päässyt jos jonkinlaisiin ravintoloihin?! Olipa mukava kuulla Kalevasta ja Äidistäsi, kovin paljon ei enää ole kanta-asiakkaita kokemuksistaan kertomassa...

      Poista
  7. Kuvista löysin äitini ja tätini. olivat molemmat Kalevassa töissä 1930-luvun puolivälin paikkeilla.

    VastaaPoista
  8. Äitini kuva siskosa kera löytyi noista kuvista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan jukra!
      Jorma, ovatko äitisi ja tätisi jo Anna Hildan kanssa pilvenreunalla, vai vielä täällä meidän maailmassa? Kalevan nuorimmat työntekijäthän näyttävät kuvissa melkein lapsityövoimalta... vaikkakin, jos ovat Anna Hildan ikäluokkaa, niin isoäitini olisi nyt 120 vuotias...

      Jos kuulet tai löydät jotain Kalevaan liittyvää tietoa, kuulisin mielelläni. Saa laittaa sähköpostiakin minnatalka@yahoo.com

      KIITOS MUKAVASTA YLLÄTYKSESTÄ!

      Poista

mikä jälkimaku tästä jäi? mitä toivoisit lisää? tai minkä voisi unohtaa kokonaan?