lauantai 14. elokuuta 2010

RANSKANLEIPÄ






Leipätaikinan tekeminen ei ole koskaan tuntunut näin juhlalliselta. Kyseessähän on tavallinen hiivataikina, mutta tämä oli ensimmäinen kokeilu Anna Hildan 10+ arvosanan saaneista resepteistä.

Leivoin leivät eilisiltana ja jätin jäähtymään yöksi keittiöpyyhkeillä peiteltyinä. Retroranskanleivän debyytti  oli varsinainen menestys aamupalapöydässä, varsinkin paahdettuna. Tästä on hyvä jatkaa. Ei ehkä ihan 10+ arvoinen makuelämys, mutta ainakin 8 1/2  !!!

************************************************

RANSKANLEIPÄ vuodelta 1909

40 gr. hiivaa
6 dl haaleata vettä
1 rkl. suolaa
1 rkl. sokeria
1 dl. sulatettua voita tai rasvaa
900 gr.-1 kg. vehnäjauhoja

Hiiva luotetaan haaleaan veteen, mausteet, sulatettu voi ja vehnäjauhot sotketaan taikinaan. Noustuaan kooltaan kaksinkertaiseksi, vastataan se uudelleen.

Toisen nousemisen jälkeen vanutetaan taikina leivinpöydällä, jaetaan 4:jään osaan, muodostetaan soikeiksi leiviksi, jotka ovat kapeammat keskeltä, ja annetaan nousta. Ennen kypsentämistä leikataan terävällä veitsellä juova pitkin leipää. Vaativat hyvää uuninlämpöä.

*************************************************


RANSKANLEIPÄ NYKYKIELELLÄ

30 g (1 pussi) kuivahiivaa
900 g vehnäjauhoja (plus ylimääräistä leipomiseen)
1 rkl suolaa
1 rkl sokeria
6 dl vettä (+42C)
1 dl sulatettua Oivariinia tai reilu 1/2 dl oliiviöljyä

Yhdistä kaikki kuiva-aineet kulhossa. Sekoita 42-asteinen (reilusti kädenlämpöinen) vesi jauhoseokseen vähitellen, pienissä erissä. Lisää taikinanteon loppuvaiheessa sulatettu Oivariini tai oliiviöljy.

Vaivaa taikina tasaiseksi ja kimmoisaksi, peitä keittiöpyyhkeellä ja anna nousta 40 minuuttia.

Vaivaa taikinaa jauhotetulla leivinalustalla ja tee neljä pitkulaista leipää. Anna leipien nousta uudelleen vielä 20 minuuttia leivinpaperilla päällystetyllä uunipellillä. Tee leivän pintaan veitsenkärjellä viilto.

Paista 200 -asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes pinta saa kuparinruskean sävyn.
Anna leipien vetäytyä keittiöpyyhkeen alla 15 minuuttia ennen tarjoamista.

****************************************************

9 kommenttia:

  1. Hei Minna! Minun Kotiruokani on 50 vuotta nuorempi kuin sinun, mutta ahkerassa käytössä kulunut melkoisesti. Esim. se ainoa oikea lapsuusajan makaroonilaatikko syntyy vain pitkistä ja paksuista "putkimakarooneista" tämän keittokirjan ohjetta noudattaen! Suosittelen myös kokeilemaan "piimäkakkua", jos haluat saada miesten suut makeaksi (meillä se kulkeekin nimellä "miesten kakku"). Odotan innolla jatkoa ! terveisin Maija
    P.S. Toivottavasti jalkasi on jo parempi

    VastaaPoista
  2. ohoh, poistin vahingossa Maijalle tarjoitetun vastauksen. Kiitän siis uudestaan vinkeistä; kokeilen varmasti makaroonilaatikon ja miestenkakun! Mahtaakohan se olla kirjassa nimellä kirnupiimäkakku?

    Jalalla ei vielä juosta lenkkejä, mutta sairaslomalta olen päässyt takaisin töihin, joten eiköhän tämä tästä, pienin askelin...

    Vaikkei sairasloma jatku, jatkuu Anna Hildan koekeittiön kokeilut, joten jatkoa on luvassa kyllä! Happy cooking ja mukavaa syyskesää !

    VastaaPoista
  3. Moi
    Kokeilin tota ranskista, oli hyvää ja ihan ton alkuperäisen reseptin mukaan. Hyvä uuninlämpö joka ohjeessa luki, oli mulla jotain 230-250. Leivinuunin lämpötiloja, en niin tarkkaan tiedä, kun ei ole mittaria. Vanhassa leivinuunissa oli kyllä mukava paistella vanhan ajan reseptin mukaan leipää. (Uuni ja talo vuodelta 1948). Oli ensimmäinen vaalea leipä jonka tein. (tähän asti tehnyt pelkkää ruisleipää juuresta jonka joskus sain mummolta ja jota säilyttelen tulevia leipiä varten puisessa leipäsoikossa kuivattuna(säilyy maailman tappiin)). Lupaan tehdä tätä vielä uudestaan, meni eka leipä ihan maistajaisissa pelkällä voilla. Terveisin Elsa Amandan tyttärenpoika Ari.

    VastaaPoista
  4. Tämä on kyllä hyvä perusranskanleivän resepti:) Minäkin paistaisin leivän hieman kuumemmassa uunissa. Alkoi tehdä pitkästä aikaa mieli, yleensä kun itselle maistuu vain tummempi leipä.. Jos leipään sattuu haluamaan lisää rapsakkuutta kuoreen niin sumuttaa uuniin vähän(!) vettä ennen kuin laittaa leivän sinne, vinkkinä vain, jos joku kaipaa rapeutta.. Leivoin joskus muutama vuosi takaperin tätini syntymäpäiville ranskanleipiä hyvin samanlaisella reseptillä ja koe-erän leivistä tuli omaan makuun liian pehmeäkuorisia. Löydettiin sitten tuo vinkki jostain leipäkirjasta, ja johan toimi:) Mutta tuo kuorihomma on kyllä makuasia:D

    VastaaPoista
  5. Kati, Hyvä vinkki tuo sumutus, jossain vanhassa patonkiohjeessani laitetaan kupin pohjalle vettä ja kuppi uunin pohjalle paistamisen ajaksi...varmaan sama idea... niin tai näin, ainakaan kaupan muovipussissa myytävää ranskanleipää ei enää ikinä tee mieli kotitekoisen ranskiksen jälkeen ! :)

    VastaaPoista
  6. Katille, ja Anna Hildan tyttärentyttärelle: Itse olen ruisleipää paistanut nyt yht 4 vuotta, viimeinen vuosi pelkkään juureen. Juurikin taikinatiinuun nyt, kun sellainen tuli toissaviikolla ostettua. Otin muuan leipäkirjasta vinkin laittaa kupillinen kylmää vettä kuumaan uuniin pohjalle vaikka syvälle pellille. Jos haluaa kovaa leipää, päästää höyryt 20 min päästä ulos, ja jos haluaa pehmeää, pitää luukun kiinni, että höyryt pehmittää. Pätee siis ruisleipään. Saattaa kyllä tehota Ranksalaiseenkin. :) -Sampo-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sampo,
      kiitos kommentistasi!
      Vesilasi toimii, käytän sitä patongin leipomisessa, en vaan ole tullut ajatelleeksi, että konsti toimii jopa ruisleivän kanssa.

      Juureen leivottua ruisleipää, tai muunkaanlaista ruisleipää en ole vielä koskaan kokeillut...tulevaisuudenhaaveitani...kiitos vinkistä ja kerro lisää jos jotain pitäisi hoksata eri tavalla kuin vaaleaa leipää leivottaessa...
      :)

      Poista
  7. Kerrassaan loistava ohje. Tuli todella hyvää.. viimeks valmistanut noin onnistuneita kouluaikoina.

    VastaaPoista

mikä jälkimaku tästä jäi? mitä toivoisit lisää? tai minkä voisi unohtaa kokonaan?