Murtunut jalka, liikuntakielto ja kerrankin aikaa tehdä vaikka mitä. Huono yhtälö!
En ole mikään urheilijatyyppi, mutta puolen tunnin juoksulenkki on mielestäni mukava tapa aloittaa päivä. Sairaslomalla kaikki on toisin, aamusta lähtien; kirjoista, DVD:istä on tullut aamulenkin korvike. Kun oma elämä junnaa neljän seinän sisällä, saa tarinan kuunteleminen uudet ulottuvuudet, melkein mihin vain on hämmästyttävän helppo samaistua. Siis käytännössä kun jalat eivät toimi, mielikuvituksen pitää toimia tuplateholla.
Tämän aamun elokuva "Julie&Julia" puhutteli minua melkein henkilökohtaisesti, se oli kuin mittatilaustyönä tehty. Elokuvan Julia maustoi tylsän arkensa ranskalaisen keittokirjan resepteillä ja bloggasi kokemukset koko maailman luettavaksi. Juliasta tuli vaivihkaa kirjoittamisen ja ruoanlaiton ammattilainen ja tarinalla oli arvatenkin "onnellinen loppu".
Mutta tämä minun tarinani tapahtuu Kartanonkoskella, ei Amerikassa, eikä elokuvassa!
Kirjan kustannussopimuksesta tai elokuvakäsikirjoituksesta ei näillä leveyksillä edes haaveilla, mutta jotain hauskaa voi tämäkin idea poikia. Haaveilen siis sairaslomani "happy endingistä" ja sitä odotellessa vedet kielelle nostattavista, yksijalkaiselle soveltuvista, haasteista. Ruoka kun on lähellä sydäntäni, siirryin saman tien TV:n äärestä kirjahyllylle. Kaikki ruokakirjat tuntuivat läpikolutuilta, eikä mikään tarttunut käteen, kunnes löysin äidinäitini repaleisen Kotiruoka-kirjan vuodelta 1909.
En ole koskaan tavannut isoäitiäni, tai mummoani, mummia tai mammaa...en edes tidä miksi olisin häntä kutsunut. Äidinäitini, Anna Hilda, menehtyi sydänkohtaukseen kun äitini oli vasta 14-vuotias. Voin siis vain arvailla, olisko keittokirjan ohjeilla valmistetut ruoat juuri niitä mitä meidän mummolassa olisi tarjottu. Reseptien reunoille raapustetut kommentit antavat osviittaa: oikein hyvää, 10+, erinomainen, mainio, herkkua, ei just något, kohtalaista, ei juuri mitään, mitäänsanomatonta, joutavaa...
Anna Hilda omisti 1930-luvun alussa ruokaravintolan Lappeenrannassa, sen nimi oli Kaleva. Hildan ikätovereiden kertoman mukaan Kalevan ovelle ripustettiin toisinaan "YKSITYISTILAISUUS" kyltti, ihan vain päähänpistosta. Asiakkaat käännytettiin pois ja ystävät kutsuttiin herkuttelemaan. Tuo kuulostaa kotoisalta, rakkaus ruokaan ja nautiskelu ison pöydän äärellä kulkee meillä ilmeisesti veressä. Anna Hilda oli seurallinen, mutta myös aikansa outolintu ja "puumanainen": meni naimisiin 40-vuotiaana 10 vuotta nuoremman miehen kanssa ja oli 43-vuotias ensisynnyttäjä. Harmi ettei 1930-luvulla harrastettu blogailua, Anna Hildan nettipäiväkirjassa olisi ainekset elokuvaksi asti, epäilemättä jatko-osiinkin.
Lähden nyt makumatkalle 1900-luvun alun ohjeilla. Poimin Otavan vuonna 1909 ilmestyneestä Kotiruoka-keittokirjasta Anna Hildan maun mukaisia reseptejä, kokeilen ja kerron sitten onko retrokokkauksessa mitään ideaa.
Tervehdys! Löysin blogisi eilen ja lisäsin sen heti blogilistaani :) Mainio idea, ja nuo vanhat ohjeet uusien rinnalla ovat niin kutkuttavaa luettavaa!
VastaaPoistamoikka pinea,
VastaaPoistakiva kuulla että mulla on ainakin yksi lukija !!! :)
Hauskaa ja hekullista tekemistä tästä kirjasta kyllä riittää...mukavaa viikkoa ja "happy cooking" !
Hei!
VastaaPoistaOlet keksinyt hauskan idean blogillesi! Minä olen aina ollut tosi kiinnostunut keittokirjoista. Luen niitä ihan huvikseni, vaikken aina mitään teekään. Suurimpia suosikkejani ovat vanhat keittokirjat. Ne ovat aivan aarteita! Haaveissani on ollut opetella tekemään ruokia samalla lailla kuin isoäitini ja äitini 1910-1950-luvuilla. On mukava lukea sinun kokeiluistasi.
Kiitos Ainoanniina kommentistasi, tyhjästä on joskus hauska nyhjästä... :)
VastaaPoistaAika kuluu "kuin siivillä" testikeittiössä ja tietokoneen äärellä kokemuksista kirjoitellessa, ja on tosi palkitsevaa olla interaktiivisessa kommenttisuhteessa lukijoihin! (Ja kuulla että joku yleensäkin lukee Anna Hildan ja keittokirjan tarinaa !) Happy Cooking!
Hei!
VastaaPoistaTätä blogia alankin seuraamaan! Jonkun verran olen jo käynyt oman isoäitini resepteillä. Hyviä ja edullisiahan nuo pula-ajan ruuat yleensä ovat. Tänään kokeilin porkkana-etikkakastiketta. Oli niin makoisaa, että pitää tehdä heti huomenna lisää.
Kiva, että jaksat bloggailla kokeilujasi!
Kiitos Mari kommentistasi,
VastaaPoistahauskaahan tämä on ! Kiva että itse jaksat lukea tarinoitani ja vielä kommentoida! Happy cooking !
Kiitos Sinulle nostalgisesta blogistasi. Herkulliselta vaikuttaa, kun sitä katson ja luen ja varmasti aina vain paranee kokkaillessa ja maistellessa!
VastaaPoistaVuosisata tuntuu käsittämättömän pitkältä aikajaksolta, ihan historialliselta suorastaan. Isoäiti-tytär-tyttärentytär -ketjun muodossa se lyhenee ja tulee lähelle.
Toivottelen sairaslomalaiselle pikaista toipumista, kyllä ne terveet jalat niin tarpeelliset ovat itse kullekin. Hyvin olet kuitenkin aikaasi käyttänyt, myös meidän muiden iloksi ja hyödyksi.
Kiitos Sinulle nostalgisesta blogistasi. Herkulliselta vaikuttaa, kun sitä katson ja luen ja varmasti aina vain paranee kokkaillessa ja maistellessa!
VastaaPoistaVuosisata tuntuu käsittämättömän pitkältä aikajaksolta, ihan historialliselta suorastaan. Isoäiti-tytär-tyttärentytär -ketjun muodossa se lyhenee ja tulee lähelle.
Toivottelen sairaslomalaiselle pikaista toipumista, kyllä ne terveet jalat niin tarpeelliset ovat itse kullekin. Hyvin olet kuitenkin aikaasi käyttänyt, myös meidän muiden iloksi ja hyödyksi.
Kiitos Anonyymi kauniista sanoistasi, tosi hienoa jos joku muukin nauttii tästä projektista yhtä paljon kuin minä...ja lisää on luvassa, kirja on aika paksu...Happy Cooking! :)
VastaaPoistaSelasin tässä juuri blogisi läpi. Ihana idea tuoda isoäitisi aikaiset vanhat reseptit nykypäivään!:)
VastaaPoistakiitos kmsu, aina viiden päivän välein on lisää luvassa...ja isoäitini, kuka ei koskaan edes nähnyt internettiä, on saanut oman face book sivunkin (!!), löytyy jos kirjoitat fb-hakukenttään isoöidin reseptillä
VastaaPoista=D
Löysin blogisi ihan sattumalta googlen kautta. Ihana idea blogille! :)
VastaaPoistaMinulta itseltä löytyy ko. Otavan Kotiruoka kirja 2007 vuoden painoksena. Kirjan takakannessa kerrotaan että kirjaa on uudistettu vuosikymmenien aikana nykyaikaisemmaksi, mutta kirjan pääperiaate on pysynyt samana.
Hei Maikki, ja kiitos!
PoistaSiitä päivitetystä kirjasta voi varmasti tehdä herkkuja ihan nykyaikaisilla raaka-aineilla, suoraan reseptejä seuraten, vanhoja ohjeita joutuu vähän tulkitsemaan ja soveltamaan...mutta mikäs sen mukavampaa...
:D
Hei!
VastaaPoistaLöysin vasta pari päivää sitten blogisi, ja pakko sanoa, että onpa mukavaa luettavaa! :) Muutama juttu lähtee jo tänään itsellä kokeiluun.. :)
KATI, tervetuloa isoäidin maailmaan !
VastaaPoista:)
Löysin tieni tänne etsiessäni simareseptejä. Pari riviä luettuani mieleeni tuli elävästi Julie&Julia -elokuva (yksi lemppareistani), eikä näköjään mennyt yhtään havaintoni pieleen ;) Täytyypä oikein ajan kanssa lukea blogisi läpi!
VastaaPoistaHei! Löysin vahingossa blogisi ja olen neljän päivän aikana saanut luettua sen kokonaan! Ihana ajatus ja ihana blogi! Vanhoja menneitä aikoja täytyy kunnioittaa juuri näin! :) Jään seuraamaan ilolla tulevaa! :D Terv. Taru
VastaaPoistaKIITOS TARU;
Poistakirja vie niinsanotusti mukanaan!
Onneksi se on melko paksu ja täynnä kaikenlaisia ideoita...
☀-ista kevättä sinulle !
Kerrotko näistä mustavalkoisista valokuvista blogissani, keitä niissä on vai ovatko pelkkiä kuvituskuvia.
VastaaPoistaHei! Kerrotko näistä mustavalkokuvista blogissasi, ovatko ne vain kuvituskuvia vai perhealbumista?
VastaaPoista