tiistai 5. heinäkuuta 2011

SOKERIKAKKU


Sokerikakku on se oikea kesäkakku! Väliin mansikoita ja kermavaahtoa, ja pelkkä ajatuskin tästä makuelämyksestä saa jo veden kielelle. Sata vuotta vanhan reseptin niukka jauhomäärä ja erikseen vatkatut munanvalkuaiset tekevät taikinasta kuohkean, ja ostoslistasta voi jälleen unohtaa leivinjauheen kokonaan.

Anna Hildalta irtosi sokerikakulle arvosana 10.
Minä lisäsin poutapilven keveän kakkupohjan väliin tuoreita mansikoita ja vastavatkattua kermaa, ja arvosanaan vielä plussankin.

Hyviä kakkukekkereitä ja ihanaa mansikkakesää kaikille !

_____________________________________________

SOKERIKAKKU vuodelta 1909

6 munaa
6 rkl. sokeria
5 rkl.vehnäjauhoja
3 rkl. perunajauhoja
2 pisaraa karvasmanteliöljyä tahi vaniljaa

Munankeltuaiset ja sokeri vatkataan vaahdolsi, karvasmanteliöljy tahi vaniljaa sekä jauhot lisätään, ja viimeksi sekoitetaan varovasti joukkoon kovaksi vaahdoksi vatkatut munanvalkuaiset. Seos kaadetaan voideltuun ja survotuilla korpuilla vaahdotettuun vuokaan ja oaistetaan tavallisessa uuninlämmössä.

_____________________________________________


SOKERIKAKKU nykykielellä

6 kananmunaa
6 rkl sokeria
5 rkl vehnäjauhoja
3 rkl perunajauhoja
1 raapaisu halkaistusta vaniljatangosta

lisäksi tarvitset irtopohjavuoan, voita vuoan voiteluun, korppujauhoja vuoan jauhottamiseen, mansikkamehua valmiin kakkupohjan kostuttamiseen, sekä mansikoita ja kermavaahtoa kakun täytteiksi

Erottele munankeltuaiset valkuaisista, vatkaa valkuaiset kiinteäksi vaahdoksi. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi tahnaksi, lisää jauhot ja raaputa sekaan veitsenkärjellinen vaniljan siemeniä. Kääntele valkuaisvaahto varovasti taikinaan.

Voitele ja jauhota irtopohjavuoka, kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa noin 20  minuuttia, kunnes kakku on keskeltäkin kypsä (kokeile puutikulla). Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan, kostuta mansikkamehulla ja levitä väliin mansikoita ja kermavaahtoa.
____________________________________________

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

mikä jälkimaku tästä jäi? mitä toivoisit lisää? tai minkä voisi unohtaa kokonaan?