keskiviikko 15. helmikuuta 2012

KERMAKARAMELLIT (KINUSCHKI)


Ajattelin ensin, ettei tästä ohjeesta saa mitään muutai kuin tähmäisen vellin. Olin keittänyt kinuskikastiketta jo puoli tuntia, eivätkä koepisarat vaan vieläkään jähmettyneet vesilasissa, niin jännittävältä kuin resepti luettuna kuulostikin. Ja sitten; melkein tunti siitä kun aloitin keittämisen, kun pitkästyneenä tiputin vielä kerran seosta veteen, mätkähti lasin pohjalle kiinteä kinuskihippu.

Sain arvatenkin uutta puhtia karamellitehtailuun. Kaadoin massan vuokaan ja annoin sen jäähtyä. Mutta uusi "tenkkapoo" tuli vastaan kun yritin leikata levystä palasia: tähmäinen kinukskimassa tarttui veitseen. Kun muukaan ei auttanut, rasvasin käteni rypsiöljyllä ja pyörittelin kinuskimassasta palloja, jotka sitten muotoilin suorakaiteenmuotoisiksi tengoiksi. Olin ehkä hieman hätäinen, sillä seuraavana päivänä tangot olivat jo huomattavasti jäykempiä, ja varmasti sitä seuraavana päivänä leikkaaminenkin olisi saattanut onnistua. Se jäi kuitenkin arvoitukseksi, koe-erä oli jo siinä vaiheessa syöty ja sormetkin nuoltu. Jälkikäteen mietin, että olisihan kinuskitahnaa voinut keittää vielä vähän kauemmin, tai sitten olisin voinut valuttaa massan suoraan öljytyihin silikonimuotteihin, niistä tähmäinenkin karamelli lähtisi helposti irti.

Teknistä toteutusta pitää vielä hioa, mutta makua ei tarvitse muuttaa milliäkään, vanhan ajan kinuschki  hipoo täydellistä makeannautintoa.

_________________________________________

KERMAKARAMELLIT (KINUSCKI) vuodelta 1909

1 ltr. kermaa
1/2 kg. sokeria
2 dl. hyvää siirappia
vaniljatanko

Kerma, sokeri ja vaniljatanko keitetään ensin paksuksi seokseksi, joka kaadetaan jäähtymään. Sitten kiehautetaan siirappi, 3 rkl. jäähtynyttä seosta lisätään ja kiehautetaan. Täten jatketaan, kunnes koko kermaseos on siirappiin sekoitettu. Seos keitetään edelleen sitä hyvästi hämmentäen, niin kauan, kunnes pisara seosta veteen kastettuna sitkistyy. Vaniljatanko otetaan pois, ja seos kaadetaan ruokaöljyllä tahi pestyllä voilla sivellylle vadille jäähtymään. Siitä leikataan 1 sm. levyisiä ja 4 sm. pitkiä palasia, jotka pannaan saman pituisiin, kahdelta reunalta vastakkain kirrettyihin paperilevyihin.

____________________________________________

KERMAKARAMELLI (KINUSKI) nykykielellä

5 dl kevytkermaa
250 g sokeria
1 dl siirappia
1 vaniljatanko

lisäksi tarvitset terflonpintaisen piirakkavuoan tai muun laakean vuoan ja rypsiöljyä öljyä sen voiteluun

Mittaa kattilaan kerma, sokeri ja halkaustu vaniljatanko. Keitä n. 5 minuuttia, herkeämättä hämmentäen ja vahdi ettei seos kiehu yli, anna jäähtyä. Mittaa toiseen kattilaan siirappi ja 1/2 dl jäähtynyttä kermaseosta, kuumenna kiehumispisteeseen, sekoita ja lisää jälleen 1/2 dl kermaseosta...jatka kermatahnan lisäämistä pienissä erissä kunnes kaikki on samassa kattilassa sekaisin. Keitä kinuskikastiketta kasaan, kunnes vesilasiin tiputettu kastikepisara jähmettyy.

Kalasta vaniljatanko pois, kaada massa teflonpintaiseen vuokaan (tai öljyllä voideltuun vuokaan), anna jäähtyä. Leikkaa kinuskista haluamasi kokoisia paloja ja kääri ne leivinpaperista leikattuihin paperipaloihin.

___________________________________________

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa jälleen niin ihanalta! Blogissani on sinulle pieni haaste :)

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen monet kermakaramellit keittänyt.... Olen aika varma että keittoaika sinulla oli niin pitkä koska et käyttänyt "oikeata" kermaa... Siis yli 30% rasvaa sisältävää tavaraa = kuohukermaa :)
    Kokeilepa seuraavan kerran!

    Nautin kovasti tästä sun blogista - minäkin lueskelen isoäidin ja iso-isoäidin keittokirjoja kommentteineen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Caysa, Kiitos,
      totta puhut ! Seuraavaan satsiin vain aitoa ja oikeeta alkuperäistä KERMAA !
      :)

      Poista
  3. Lapsena saatiin naapurissa useinkin kinuskia. Nopeimmin se on syöntikunnossa, kun kaataa kinuskin kattilasta laakeaan astiaan (koko lapsilauman annos oli yleensä isolla pellillä...) sitten pelti pakkaseen - ja pakkasesta otettuna vaan kaikki lusikoilla pellin kimppuun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Anonyymi, näen sieluni silmillä lapsuutesi kinuskiherkuttelut...ja pakkasesta otettu kinuski olisi varmasti kesähelteellä aivan erityisen ihanaa! Ei ollut muuten Anna Hildan aikaan pakastimia...tässä taas hyvä esimerkki miten arki muuttuu ajan myötä...
      :)

      Poista

mikä jälkimaku tästä jäi? mitä toivoisit lisää? tai minkä voisi unohtaa kokonaan?