YKSI REPALEINEN KEITTOKIRJA, ISOÄIDIN MERKINNÄT JA LAPSENLAPSI JONKA MISSIO ON HERÄTTÄÄ HENKIIN 101 VUOTTA VANHAT RESEPTIT. KERROSTALOKEITTIÖN ARKI SAA UUSIA MAUSTEITA KUN RETROSOPPA PORISEE !
maanantai 20. helmikuuta 2012
OHUKKAAT
Laskiainen on suunniteltu hienosti, kun sen makuun pääsee ensin sunnuntaina, niin heti tiistaina voi ottaa kaiken uusiksi. Ajattele, jos vaikka juhannusta tai vappua vietettäisiin samaan tyyliin...
Tästä ohukasohjeesta tulee pino vanhan ajan laskiaisräiskäleitä; suussasulavia, rapeareunaisia pitsilettuja. Kukapa nyt näistä voisi kieltäytyä? En ainakaan minä.
______________________________________________
OHUKKAAT vuodelta 1909
4 munaa
1 tl. sokeria
1 tl. suolaa
1 ltr. maitoa tahi kermaa
2 dl. vettä
1/2 dl. sulatettua voita
4 1/2 dl. vehnäjauhoja
voita paistamiseen
Munat ja sokeri vatkataan, suola, maito, vesi, sulatettu voi ja vehnäjauhot sekoitetaan joukkoon. Vehnäjauhot saavat taikinassa paisua tunnin. Ohukaspannu kuumennetaan, sivellään voilla ja siinä paistetaan ohukkaat.
Ohukkaat voi saada yksinkertaisemmaksi ja halvemmiksi jättämällä pois munia taikinasta, mutta silloin täytyy vehnäjauhoja hiukan lisätä.
Tarjotaan hillon kera.
OMENAOHUKKAAT
valmistetaan samoin kuin edelliset, mutta omenaohukkaita paistaessa asetetaan sokeroitu omenaviipale joaisen ohukkaan keskelle.
____________________________________________
OHUKKAAT nykykielellä
4 kananmunaa
1 l maitoa
1 tl sokeria
1 tl suolaa
2 dl vettä
50 g voita (tai 1/2 dl rypsiöljyä)
4 1/2 dl vehnäjauhoja
voita tai rypsiöljyä paistamiseen
Vatkaa munat ja maito sekaisin, lisää sokeri, suola, vesi, voisula ja jauhot. Vatkaa taikina tasaiseksi ja jätä taikina tekeytymään huoneenlämpöön tunniksi.
Kuumenna rasva pannulla ja paista ohukkaat molemmilta puolilta kuparin ruskeiksi. Jos haluat makuohukkaita, tiputa lettutaikinan sekaan paistamisvaiheessa ohueksi leikattu omenasiivu, vadelmia, mustikoita tai baanaanisiivuja.
______________________________________________
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pitsireuna, se on jotain niin hyvää! Onnistuuko tällä ohjeella jo se ensimmäinenkin lettu? Taisi isoisoäideillä olla kunnon patinoituneet pannut, että onnistui.
VastaaPoistaJoo, mistä arvasit, maagista mutta totta, se ekakin, koiran lettu, tai mikä menee vaihtoehtoisesti suoraan roskiin, sekin tuli syötyä. Vanhanajan laskiaistaikaa kait ?!
PoistaNyt kyllä alkoi tekemään mieli lettuja, noita kauniita pitsireunaisia. Kyllä silmänilo on myös tärkeää ruuassa.
VastaaPoistaHarmillisesti juuri nyt olen vähähiilihydraattisella painonhallinnalla, mutta odotas, kun tulee aihe juhlistaa jotain, niin silloin tartun lettuohjeeseen. Toivottavasti saan noin kauniita aikaiseksi...
Meillä ensimmäinen rumalettu menee tekijän suuhun paistamispalkaksi ja saahan siitä selkoa, onko maku onnistunut.
HooPee, minunkin pitäis olla vähillä hiilareilla, mutta olen vielä teoriakarppaaja, ehkä jonain päivänä pääsen tekotasolle... ;)
VastaaPoistaMeillä paistaja saa sen viimeisen letun, sen kaikkein parhaan !
Eikä, sulla on niin ihana blogi! :) Itse aina mietin jotain ruokaa tehdessäni että mitenköhän mummo tämänkin tekisi. Kaikki parhaat lempireseptit on mummolta peräisin, eikä ihme :)
VastaaPoista