ISOÄIDIN RESEPTILLÄ viettää nyt 2-vuotis syntymäpäivää, samalla lukijalaskuri raksuttaa tasaiseen tahtiin, jo huikean kahdensadantuhannen rajapyykin ohikin... Sata vuotta vanhat reseptit ovat päässeet yksi kerrallaan esiintymään aina viiden päivän välein; kahden vuoden saldo on 155 reseptiä ja 267 lukijakommenttia.
Anna Hildan koekeittiöstä on tullut parissa vuodessa "makujen mummola", minne karkaan kiireiden keskeltä aina kun vain pääsen. Makumatkailu menneisyyteen osaa pysäyttää kellon; ajantaju katoaa totaalisesti kirjoitus- ja kuvauspäivinä.
Jos tämä blogi olisi pulla, olisin minä tietystikin leipurimestari ja te, hyvät lukijat, olisitte sen pullan rusinat. Jokaikinen kommentti maustaa blogia interaktiivisella innostuksella ja kannustaa iloisesti eteenpäin. Jopa sellaisetkin kommentit, missä ollaan oltu asioista kanssani täysin eriä mieltä! Kiitos maukkaat rusinani, toivon teitä pussikaupalla uusiin taikinoihinkin.
Kaksivuotias ISOÄIDIN RESEPTILLÄ on myös saanut oman "suojelijansa", "hovihankkijansa", "lahjoittajan", "blogi-kummin". Antiikin ammattilainen Kerstin on luvannut lainata astiasarjoja kuvauksiin ja lahjoittaa yksittäisiä kuvausastioita, mitkä eivät keräilijöiden tarkkaa seulaa, syystä tai toisesta, läpäise. Juuri näitä pitkän matkan kulkeneita aarteita metsästän itsekin antiikkikaupoista ja kirpputoreilta; kulumista ja pienistä lohkeamista viis ! Ja mikä sattuma; ensimmäiset Kerstinin lähettämät lautaset olivat Arabian Irja-sarjaa, juuri sitä kultakuviosta IRJAA, mikä on ollut Anna Hildan ja Lauri Albinin juhla-astiasto! Blogi-kummi-Kerstinille kauneimmat kiitokset! ♡
Ja muutama sana vielä TUTTI-FRUTISTA: alkuperäisessä ohjeessa marjat ja hedelmät peitettiin konjakilla, mutta meillä kun sattui vain olemaan rommia kaapissa, käytin sitä. Tarkoitus oli antaa seoksen muhia jouluun asti ja sitten siivilöidä liemi "likööriksi" ja syödä marjat vaikkapa kohokkaan höysteenä...mutta mutta...halusimme vain ottaa pienet maistiaiset vaniljajäätelön seuraksi...ja yhtäkkiä jäljellä oli vain pari luumua...ja niin tutti-frutista tuli Anna Hildan koekeittiön makuraadille kaksivuotiskakun korvike.
TUTTI-FRUTTI vuodelta 1909
Lasipurkkiin pannaan noin 3 dl. hienoa konjakkia. Siihen ladotaan perattuja, huuhdottuja marjoja ja hedelmiä sitä myöten, kun kypsyvät, ja aina marjain tahi hedelmäin paino sokeria. Ellei konjakki peitä hedelmiä on sitä tarpeen mukaan lisättävä.
parjaiten soveltuvat tutti-fruttiin puutarhamansikat, vadelmat, mesimarjat, muureimet, kirsikat ja luumut. Se säilytetään kylmässä paikassa.
_______________________________________
TUTTI-FRUTTI nykykielellä
konjakkia tai rommia
sokeria
marjoja
kirsikoita
luumuja
Punnitse peratut marjat, punnitse marjojen painon verran sokeria, kaada 3 dl alkoholia lasipurkkiin ja lisää marjat ja sokeri. Lisää tarvittaessa alkoholia niin paljon että marjat peittyvät. Jos lisäät marjoja tai hedelmiä myöhemmin, muista punnita ne ja lisää aina saman verran sokeria. Säilytä tutti-fruttia jääkaapissa.
___________________________________________
Löysin tämän blogin onnekseni jo alkuvaiheissa, ja olen päässyt nauttimaan kaikista herkuista koko kahden vuoden ajan. Aivan hurmaavan ihana blogi, ja historiallinenkin luonteeltaan. Olet nähnyt suuren vaivan tätä tehdessäsi ja kaksi vuotta on pitkä aika ! ONEKSI OLKOON ja KIITOS ! Toivottavasti pidät blogia ainakin kaksi vuotta lisää...
VastaaPoistaOnnea kaksivuotiaalle blogille! Hieno idea ja hieno toteutus:)
VastaaPoistaOnnea 2-vuotiaalle! Tämä on kyllä ihana blogi, niin ohjeiltaan kuin tunnelmaltaan. Minulla on tuo sama keittokirja, isotätini vanha, joka käytti sitä emäntäkoulussa. Hän oli sellainen supersiisti ja supertarkka vanhapiika, ja en ole löytänyt minkäänlaista merkkiä siitä, että kirjaa olisi käytetty, omistuskirjoitusta lukuunottamatta. Tiedän kyllä että se on ollut käytössä, mutta sitä ei vain näe, harmin paikka.
VastaaPoistaPitääkin laittaa vielä tutti-frutit tulemaan.
Paljon onnea blogillesi! Pidän tosi kunnioitettavana sitä, että olet nähnyt sen vaivan, että olet kokeillut reseptejä ja jalostanut niitä nykymaailmaan soveltuviksi. Itse olen aina suurella mielenkiinnolla lukenut vanhoja keittokirjoja, mutta en ole saanut tehtyä niiden mukaan kuin muutamia ruokia. Jollei mukaan lasketa kaikkia niitä ruokia, joiden valmistamisessa olin mukana lapsuudessa, jolloin kotonani tehtiin suomalaista, vanhaa karjalaista perua olevaa ruokaa : )
VastaaPoistaRespektii ja paljon onnee !
VastaaPoistaOnnea onnea onnea ei kaksi vaan kakskyt vuotta lisää kiitos.
PoistaIhana punainen kattaus, pitää syödä silmillä ja nauttia.
Eihän ilman näitä voi päiväänsä aloittaa ja pääsee paljon helpommalla kun voi vain silmillä nauttia näistä ihanuuksista eikä tarvi kokata. Kiitos kiitos!
Paljon onnea blogisi puolesta! Ihania isoäidin reseptejä täällä, itsekin tykkään leipoa oman mummuni keittokirjan ohjeilla. Toivottavasti blogisi jatkaa vielä pitkän aikaa! :)
VastaaPoistaWau tämä blogi on ainut laatuaan! Onneksi olkoon! :)
VastaaPoistaKIITOS RAKKAAT LUKIJAT ,
VastaaPoistakaksi vuotta on mennyt tosi nopeasti!
Projektin toteuttaminen on tosi hauskaa, mutta myös aikaavievää ja välillä tyyristäkin...mutta teidän kommentit antavat uskomattoman nosteen, ja kannustavat tekemään aina vaan lisää...
Vanhat reseptit ovat ottaneet johdon ja vievät mukanaan, minä vain toteutan....blogi elää vähän niin kuin omaa elämäänsä....
KIITOS KIITOS JA VIELÄ KERRAN KIITOS !
Anna Hildan koekeittiö kiittää ja kumartaa !!!!!
ps. Jos jaksatte kiinnostua, mitä teen niiden viiden päivän aikana kun Isoäidin Reseptillä ei ilmesty, käykää kurkkaamassa Bulgarialaisen isoäidin reseptejä uudesta blogistani "MAKUMUISTOJA LAPSUUTENI BULGARIASTA"
http:makumuisto.blogspot.com
SIIS BLOGIOSOITE ON
Poistahttp://makumuisto.blogspot.com
Blogisi idea on loistava, ja vanhan ajan reseptit ihania. Mummon reseptikirjassa on elämisen makua, kunpa itsellekin olisi moinen siunaantunut. Uusia postauksia odotellessa!
VastaaPoista