tiistai 17. elokuuta 2010

HEINÄLAATIKKO

Rahaa ei ole koskaan liikaa ja sairaslomalla tuntuu ettei sitä ole edes tarpeeksi. Kaikki on kuitenkin suhteellista. Selailtuani isoäidin kirjaa oivalsin ettei laihtunut lomapakko ehkä olekaan kovin vakava asia, ainakaan näissä mittasuhteissa.

Pula-ajan ihmisillä ei ollut oikeasti yhtään mitään ja pelkästään jokapäiväisestä arjesta selviytyminen vaati melkoista kekseliäisyyttä. Säästämisestä tuli elämäntyyli ja reippaasta mielestä perusasenne. Keittokirjan lopusta, ennen lihan paloittelemisohjeita, löysin vinkit heinälaatikkokypsentämiseen. Täytyy myöntää, että sain lukea tekstin muutamaan kertaan, ennen kun edes ymmärsin, mistä on kyse, niin uskomattomalta polttopuiden säästöidea kuulosti. Itse en edes tiedä, paljonko modernin keittiöni keraaminen liesi syö sähköä, ja se todistaa, ettei minulla ole sairaslomalaisenakaan mitään hätää !

*********************************************

RUUAN KYPSENTÄMINEN HEINÄLAATIKOSSA

on vaivatonta ja aikaa sekä puita säästävää. Tällaisen laatikon voi valmistaa monella tavalla. Sopivin on neliskulmainen noin 1/2 metrin leveä ja 60-70 cm. korkea puulaatikko, jonka kansi on saranoilla varustettu. Puulaatikon puhja, reunat ja kansi peitetään sisäpuolelta 10-15 sm. paksuisella tiiviillä heinäkerroksella, niin että keskelle jää sopiva tila kannella varustetulle keittoastialle.

Heinäkerros päällystetään vielä säkkikankaalla. Tähän tarkoitukseen kelpaa kyllä mikä laatikko tahansa tahi kannellinen korikin, joka kumminkin on ensin vuorattava moninkertaisella sanomalehtipaperilla. Täytyy vaan katsoa että tähän tarkoitukseen aijottu laatikko tahi kori ovat kylliksi suuria, niin että keittoastian ympärille mahtuu sopivan paksu heinäkerros.

Ennenkun keittoastia upotetaan heinälaatikkoon, pannaan kaikki ruokalajiin tarvittavat aineet yhtä aikaa keittoastiaan, joka sitten saa olla tulella siksi kun keitto hyvin kiehuu. Keittoastia nostetaan niin joutuin kuin mahdollista paikkaansa laatikkoon jonka kansi suletaan. Ruuan kypsymisen aikana kantta ei saa avata, ennenkuin ruokareseptissä määrätty aika on kulunut, jotta ei kuumuus haihtuisi. Jos heinälaatikko on kylliksi syvä, voi asettaa kaksikin kaittoastiaa päällekkäin, mutta täytyy ne panna sinne samalla aikaa, olettaen että niissä kypsytettävä ruoka vaatii yhtä pitkän valmistusajan.

On huomioon otettava että maitoa ja vettä käytetään suhteellisesti vähemmän heinälaatikossa valmistettavissa ruuissa, syystä että nestemäärä siinä pysyy samana, jota vastoin tulella keitettäessä joku määrä haihtuu höyrynä.

Tässä seuraa luettelo muutamista tavallisimmista heinälaatikossa keitettävistä ruuista. Kokemus pian osoittaa, kuinka pitkän ajan ruuan kypsyttäminen heinälaatikossa vaatii. Luukeitto, simppukeitto, ohraryynivelli, muhennetut ahvenet, lihamuhennus, maksapaisti, keitetyt luumut.

**********************************************

7 kommenttia:

  1. Noniin tähähän on aivan selvästi vanhan ajan aromipesä :D en ollutkaan ennen käynyt sivuillasi mutta nyt etsin googlesta maustekakkuun erilaisia reseptejä ja päädyin tänne.aloitin lukemisen ensimmäisestä kirjoituksestasi ja olen niin innoissani näistä resepteistä.

    VastaaPoista
  2. Olen säästynyt laatikon rakentamiselta, kun olen käyttänyt kylmälaukkua, jonka vuoraan sanomalehdellä.Laitan myös kiehuvan kattilankin päälle lehden, joten ruis-,riisi-ja ohrapuuro ovat vielä aamullakin lämpimät. Näihin puuroihin olen kyllä käyttänyt ohjeenmukaisesti nestettä.

    VastaaPoista
  3. Päivi, hienoa että joku vielä mikroaaltouunien aikakaudella kypsyttää puuroa "puulaatikossa" !!!! Teetköhän sen takia että tulee parempaa kuin esim. uunissa vai oletkohan huippu ekologinen ???

    Näin ne perinteet elävät !!!!!!!

    :)

    VastaaPoista
  4. heinälaatikko oli vuosisadan alkupuolella ihan yleinen ruuanlaittoväline esim. työläisperheissä. 90-luvulla maatamme vaivannut aromipesä on heinälaatikon moderni vastike, joka toimii samalla periaatteella. huomauttaisin vielä että 1910-30 luvut eivät suomessa olleet mitään varsinaista pula-aikaa, mutta tuohon aikaan koko elämänfilosofia oli kulutuksen suhteen aivan erilainen kuin nykyään, joten meidän näkövinkkelistämme voisi virheellisesti kuvitella kyseessä olleen "pula"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Kiitos ideasta Anonyymi, taidankin kirjoittaa yhden postauksen pula-ajasta, sillä kirjan välissä oli niin kuin kirjanmerkkinä vanha säännöstelykuponki...kun äitini oli vasta 2 viikkoinen, lähti Anna Hilda perheineen evakkoon...ja alkoi sokerin ja kahvin säännöstely...kupongilla sai kilon sokeria/hlö/4 viikoksi, kahvia tai korviketta (=25% kahvia+75% viljaa) sai 250 g /hlö/kk...

      Poista
    2. Poistin vahingossa vastaukseni, jäljelle jäi vain tuo PS, joten tässä pikakertaus:

      Juuri näin, Anonyymi !
      Pula-aika alkoi kai talvisodasta, ja jatkui aina 50-luvulle asti. Tämä kirja on julkaistu jo 1909, Anna Hilda on syntynyt jo 1896, meni kihloihin 1935 ja naimisiin 1936. Äitini, AH:n tytär syntyi 1939, samaisena vuonna, kun alkoi talvisota ➔sännöstely➔ja pula-aika.

      Blogissani pohdiskelen isoäidin elämää, niitä ruuhkavuosia kun tämä keittokirja on ollut ilmeisen kovassa käytössä, juuri pula-ajan alusta, eikä minua edes oikeastaan kiinnosta kirjan kirjoittajien aikainen elämä. Kirjoittajat ovat tehneet pohjatyön kirjalle jo varmasti kauan ennen sotaa ja pula-aikaa, kun Suomi kuului vielä Venäjään. Sitä aikaa voisi pohtia ihan erikseen, muttei se ole tämän blogin idea...

      Poista

mikä jälkimaku tästä jäi? mitä toivoisit lisää? tai minkä voisi unohtaa kokonaan?