Punajuurisalaatti on saanut Anna Hildalta täyden kympin ja lisähuomautuksen "Herkkua".
Salaattia kutsutaan nykyisin säilykkeeksi, etikkapunajuuriksi. Nykyajan ohjeissa maustelientä keitetään, mutta sata vuotta sitten kaikki ainekset vain ladottiin lasipurkkiin ja etikka kaadettiin päälle. Tämän herkun salaisuus piilee pikkuriikkisissä neilikoissa. Neilikkaa ei saa olla liikaa, vain sen verran että liemi saa syvän, mäntymäisen aromin ja antaa punajuurille sopivasti potkua.
PUNAJUURISALAATTI vuodelta 1909
1 ltr. punajuuria
1/2 rkl. neilikoita
2-3 rkl. sokeria
3 dl. etikkaa
Huuhdotut punajuuret asetetaan kuumaan uuniin paistumaan tahi vedessä kiehumaan pehmeiksi. Senjälkeen ne kuoritaan ja leikataan viipaleiksi, jotka asetetaan lasipurkkiin; sokeria ja neilikoita pannaan viipaleiden väliin, ja etikka kaadetaan päälle.
___________________________________________
PUNAJUURISALAATTI nykykielellä
= etikkapunajuuret
1 kg suomalaisia pestyjä punajuuria
8 kokonaista neilikkaa
2-3 rkl sokeria
3 dl hunaja-omenaviinietikkaa
lisäksi tarvitset 1062 ml kokoisen kannellisen lasipurkin
Kypsennä punajuuria 200 asteisessa uunissa noin tunti, kunnes kuori kurtistuu ja sisus pehmenee. Kuori punajuuret ja leikkaa viipaleiksi. Pinoa punajuriviipaleita lasipurkkiin, tiputa sekaan neilikoita ja ripottele päälle sokeria, nosta uusi kerros punajuuria ja jatka kunnes kaikki neilikat ja punajuuret on purkissa, kaada päälle etikka ja sulje kansi. Punajuurisalaatti on valmista syötäväksi vasta seuraavana päivänä. Säilytä etikkapunajuuria jääkaapissa.
___________________________________________
Voi miten ihana blogi!
VastaaPoistaLöysin tänne kun hain raparperimehun ohjetta. Minulla on tuo sama keittokirja, se on löytynyt mummun sedän luota. Olen joskus harkinnut tekeväni sieltä jotain ruokia tai leivonnaisia ja blogisi kyllä innoitti kokeilemaan.
Tarkistin vielä että munkin kirjasta löytyy punajuurisalaatti, sivulta 248.
Mun kirjassa ei valitettavasti ole merkintöjä ruokien herkullisuudesta, mutta joitain mielenkiintoisia kortteja ja papereita on välissä. Alussa on kirjoitus "Kummitädille Ainolta 1935"
Teija,
Poistakiitos,
eikö olekin kuin viesti jostain menneisyydestä, kun selailee vanhaa kirjaa ja löytää kaikenlaista mielenkiintoista sieltä välistä...
Näitä punajuuria aion tehdä, kunhan syksyn sato valmistuu. Tietää mitä syö ja jos se on herkkua ollut, niin pakkohan sitä on saada.
VastaaPoistaHooPee,
Poistajuuuu-u, herkkua!
:)