perjantai 15. kesäkuuta 2012

ALEKSANTERIN TORTUT


Venäjän keisari Aleksanteri I:n nimikkotorttuja on leivottu täällä Suomessa aina 1800-luvun alusta lähtien. Sveitsiläinen resepti kulkeutui Suomeen, niin kuin siihen aikaan moni muukin herkku, Pietarin hovin kautta.

Itse keisarin tarina on aika kiehtova: 47-vuotias Aleksanteri I kuoli vuonna 1825...tai sitten ei...nimittäin heti kuoleman jälkeen Britannian suurlähettiläs ilmoitti, että keisari olikin lähtenyt laivalla Englantiin. Ja arvatenkin Venäjällä syntyi legenda, minkä mukaan keisari ei oikeasti kuollutkaan, vaan vetäytyi julkisuudesta ja jatkoi salaista elämää "taviksena". Kun Neuvostoliiton keskuskomitea yli 100 vuotta myöhemmin avasi Aleksanteri I:n haudan Pietarissa, oli hauta tyhjä, eikä marmoriarkussa ollut minkäänlaisia jälkiä siitä, että sisällä olisi koskaan ollutkaan ruumista.

Kuolematon mies tuo Aleksanteri I, varsinainen legenda, aivan niin kuin nimikkoleivoksensakin.
__________________________________________

ALEKSANTERIN TORTUT vuodelta 1909

100 gr. sokeria
300 gr. vehnäjauhoja
1/2 tl. leivinpulveria
200 gr. voita

täyte:
marja- tahi hedelmähyytelöä

sokerikuorrutus:
2 rkl vettä
1/2 rkl. etikkaa
3-4 dl. hienoa sokeria

Ylläolevat kuivat ainekset sekoitetaan ja pesty voi vaivataan joukkoon. Taikina jaetaan kahteen osaan, molemmat osat kaulitaan noin 1/2 sm. paksuisiksi levyiksi, ja paistetaan hyvässä uuninlämmössä. Levyistä leikataan, niiden vielä kuumana ollessa, pieniä neliskulmaisia torttuja, jotka jäähtyneinä asetetaan kaksi päällekkäin, hyytelöä väliin ja kuorrutetaan.

Sokerivesikuorrutus:
Sokeri hierotaan huhmarissa vielä hienommaksi ja seulotaan siivilän läpi. Kuta hienompaa sokeri on, sen parempaa kuorrutusta saadaan. Sokeri sekoitetaan vesi- ja etikkaseokseen, ja seos hierotaan aivan tasaiseksi ja kiiltäväksi. Kuorrutuksen saattaa värjätä karamellivärillä, jota saa ostaa rohdoskaupoista. Nuppineulan nupun kokoinen pala väriainetta liuotetaan muutamaan pisaraan kylmää vettä, jota sekoitetaan kuorrutukseen sen verran, että saadaan siihen mieluinen värivivahdus.

Kun sokerivesikuorrutus on levitetty leivoksille, kuivataan ne vetoisessa paikassa.

___________________________________________

ALEKSANTERIN TORTUT nykykielellä

pohja:
200 g voita
1/2 dl sokeria
4 dl jauhoja
1 kananmunan keltuainen

täyte:
vadelmahilloa tai-marmeladia

kuorrutus:
tomusokeria
tilkka etikkaa
vettä

Nypi voi, jauhot ja sokeri murumaiseksi, lisää keltuainen ja sekoita tasaiseksi. Kauli taikinalevy 1/2 cm paksuiseksi levyksi kahden leivinpaperiarkin välissä. Tasaa reunat terävällä veitsellä ja paista taikinalevyä 200 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Leikkaa vähän jäähtynyt pohja neliöiksi. Levitä vadelmahilloa puolelle paloista, ja nosta loput palat vadelmaleivosten päälle kansiksi. Sekoita tomusokerista, etikasta ja vedestä sokerikuorrute, värjää seos elintarvikevärillä ja levitä notkea kuorrute leivosten pinnalle. Anna kuorrutteen kovettua ennen torttujen tarjoamista. (Jos haluat päästä nykyaikaisen helpolla; kokoa jättileivos paistetuista levyistä ja hillosta, kuorruta se sokerikuorrutteella ja leikkaa vasta sen jälkeen neliöiksi).

________________________________________________

6 kommenttia:

  1. Nyt on kyllä oikeesti niin , että tätä kuvaa katsoessa ja tuijottaessa sen ihanuutta, on kuin olisi myös syönyt nuo herkut. Se on niin täydellinen että kaikki sanat ja maut jäävät unholaan ja tunne on täydellinen tämän kuvan katselemisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tuula, kommenttisi on ihanan kannustava!
      Siispä; harjoitukset jatkukoon ja perästä kuuluu !
      :D

      Poista
  2. Hei
    Kiva idea, minulla on tuon Kotiruoka-kirjan 13.painos vuodelta 1933. Olga-mummoni perintoa. Toin sen tanne Israeliin mukanani. Ei siita ole juuri mitaan tullut tehtya, mutta mukava sita on selailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anumorchy,
      kiitos pitkänmatkan viestistäsi, aika hienoa, että Anna Hildan reseptejä luetaan Israelissa saakka !
      :D

      Poista
  3. Nämä Aleksanterit päihittävät 1-0 ne kaupan kuivat aleksanterit, joita lapsuudessani äiti osti kaupasta. Olikohan ne jo silloin niin kuivia kakkuja kuin nykyään? Enpä usko, ei äiti olisi sellaisia ostanut, hän osti aina parasta mahdollista...
    Minua ihastuttaa se näissä vanhoissa keittokirjoissa, että kaikki on väsätty vähistä aineksista, kaikkea löytyy kotoa eikä tarvitse lähteä erikoisliikkeisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HooPee,
      minukin mielestä on upeaa, miten vanha kansa on loihtinut joskus ihan mitättömistä aineksista huimia herkkuja...
      ps. kaupan aleksanterit saattaa seistä tiskssä niin pitkään, että tuntuvat jo liiankin kuivilta...

      Poista

mikä jälkimaku tästä jäi? mitä toivoisit lisää? tai minkä voisi unohtaa kokonaan?