lauantai 5. elokuuta 2017

"JUHLAT TULOSSA"

RESEPTIPOSTAUS ON MYÖHÄSSÄ; MUTTA KOEKEITTIÖLLÄ KUHISEE... 

ISOÄIDIN RESEPTILLÄ valmistautuu oikein porukalla 7-vuotis syntymäpäiväjuhliin. Blogia ja sen viimeistä vuotta juhlistetaan; missäs muualla kuin keittiössä. Kirja pääsee mukaan kesämatkalle lapnuusmaisemiini.

Kun olin kuusi vuotias, muutti perheeni uuteen pihapiiriin. Kaikki olivat vieraita, mutta kutsuin päättäväisesti naapurin parikymppisen kotiäidin "akvaariojuhliin". Aikuisille totuus valkeni vasta illalla, ohjatessani Maijaa ulko-ovelta suoraan kylpyhuoneeseen, sinitarralla lavuaariin kiinnitettyjä muovikaloja ihastelemaan. Siitä illasta lähtien olemme olleet "yhtä perhettä".


Kuusivuotias ei muutenkaan turhia kainostele. Eräät toisetkin naapurit kutsuin kesäisenä lauantaina meille tupaantuliaisiin... Unohdin silloinkin kertoa asiasta kotona... Hämmästystä riitti, kun äitini avasi saunanraikkaana, kylpytakissaan, ulko-oven, kukkapuskan kanssa kyläilemään saapuneille  naapureille. Sen perheen kotikieli oli ruotsi, ja kesti monta vuotta, ennen kun oivalsin, että uuden leikkikaverini, Caritan äidin iloiselta kuullostava kutsuhuuto: "Kariitta, kommoeeetta" tarkoitti "Carita, kom och ätä" (=Carita, syömään). Maire-täti oli keskisuomalaisen mittapuun mukaan muutenkin hurjan "eksoottinen"; sain samalla kerralla ensikokemukset tupakoivasta täti-ihmisestä, vieraasta kielestä ja läskisoosista.


Lisää eksotiikkaa keskisuomalaiseen arkeen toivat ovelta ovelle pitsiliinoja kaupustelleet  romanimummut. Voi niitä nilkkapituisia, mustia samettihameita, ja kirkkaan valkoisia  pitsiröyhelöpuseroita! Kun muut pihan lapset juoksivat "mustalaismummoja" karkuun,  pyytelin minä kaupustelijat sisälle levähtämään, ja ihastelin rouvien ruskeita silmiä.

No, mutta takaisin koekeittiön vierailevaan tähteen; Maijaan... Ja ruokaan.
Kun oma äitini teki makaroonilaatikkoa, keitteli Maire-täti läskisoosia, Maija paellaa ja mustalaismummot ties mitä. Siitä alkoi seikkailuni makujen maailmassa.

Maire-tätiä ei enää ole, eikä vanhoilla kotikulmilla enää voi mustalaismummujakaan ihastella. Blogin viimeiset syntymäpäiväkahvit juodaan siis Maijan ja Äidin kanssa.


Blogipostaus on hieman myöhässä, mutta älä hermostu; juhlan kunniaksi on leivottu kakku, savustettu kala, valmistettu makkaroita sekä saippuaa... Ei kestä enää kauaa, uusi resepti on ihan kohta linjoilla...


4 kommenttia:

  1. Onnittelut! Seuraillut olen lähes alusta asti anonyyminä kuten nytkin. Hieman jäi ihmetyttämään tämän postauksen aloitus. 8-vuotisjuhlat? (eikö blogi ole "vasta" 7-vuotta) Viimeinen vuosi? Teini-ikä 8-vuotiaana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei uskollinen Anonyymi-seuraaja,
      KIITOS kun olet jaksanut olla kiinnostunut koko 7 vuotta! Ja kiitos vienosta ja aiheellisesta ihmettelystäsi 8-vuotis juhlista... Nyt vasta lähtee kahdeksas vuosi käyntiin. Teiniksi tätä 7-vuotiastakaan ei kyllä voi tituleerata (teini=teen=thirteen➔nineteen=vain 13-19-vuotiaat).

      Hullunmoinen kiire ja hulina ympärillä, ja ajatukset sikin sokin juuri nyt... Aivotoiminta katkolla. Mutta kivaa kiirettä mukavia aiheita ja rauhoittuminen siintää jo nurkan takana.

      Kiitos myös onnitteluista. VIimeinen vuosi pitää paikkansa: vuoden vaihtuessa loppuu "isoäidin reseptillä"- blogi. Ehkä juuri siksi jokainen postaus tuntuu juhlalliselta... :)

      Poista
  2. Trevligt blogginlägg! Har också Reinilä-Calonius och Kranks gamla bok, men på svenska. Där hittas så mycket bra. Lycka till med festen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack Monica!
      Visste jag inte att kan hittas också på svenska. Fint!

      Poista

mikä jälkimaku tästä jäi? mitä toivoisit lisää? tai minkä voisi unohtaa kokonaan?