lauantai 30. joulukuuta 2017

"ISOÄIDIN RESEPTILLÄ" ELÄKEPÄIVILLE


Rakkaat lukijat ja isoäidin reseptien ystävät; uuden vuoden juhlat ovat samalla Isoäidin Reseptillä- blogin jäähyväisjuhlat... Tai pikemminkin "eläkkeelle siirtymis juhlat". 7 vuotta ja 4 kuukautta vastaa  blogimaailmassa jo vanhuksen ikää.

ALKUPALAKSI SAHRAMI-SIMPUKOITA...PÄÄRUOAKSI HALSTERISSA  HIILLOSTETTUA LOHTA JA HUMMERIA...
Kyllä tätä kelpaa juhliakin! Viiden päivän välein olen valinnut ohjeen, hankkinut raaka-aineet, testannut reseptin, kyttäillyt kuvaukseen sopivaa luonnonvaloa, etsinyt ja valinnut kuvauspaikan, kuvausastiat ja muun rekvisiitan... Sitten kirjoittanut tekstin ja kaksi täsmäreseptiä, kuvannut annoksen, siirtänyt kuvat tietokoneelle, korjaillut valotusta ja liittänyt blogitekstiin... Ja lopuksi  julkaissut postauksen.... Sama taas uudestaan viiden päivän päästä. Haastavaa, varsinkin talviaikaan, kun valoa on tarjolla vuorokaudessa vain muutama tunti.


Olen matkustanut isoäidin kirjan kanssa ympäri maailmaa. Reseptejä on testattu milloin missäkin, kaiken tasoisissa keittiöissä. Viiden päivän rytmitys on ollut aika mukaansatempaavaa... Blogista on tullut kiinteä osa viikkorutiinia... Ja niin antoisia kun nämä vuodet ovat olleetkin; kyllä tämä on käynyt ihan työstä.

Usein minulta kysytään, että kuka maksaa palkan ja paljonko sitä saan. Olen siitä omalaatuinen bloggaaja, etten ole lähtenyt mukaan mihinkään tempauksiin, enkä suostunut markkinointiyhteistyöhön, en ole myöskään liittynyt blogirinkeihin. ISOÄIDIN RESEPTILLÄ on siis melko epäsosiaalinen, "yksinäinen susi". Palkaksi olen saanut tutustua isoäitini makumaailmaan ja herätellä henkiin suomalaista ruokaperinnettä. Tippinä sain viiden päivän välein puhdasta nautintoa ja hauskanpitoa... Niin, ja valtavaa kannustusta teiltä, hyvät lukijat. Kahden miljoonan kävijän rajapyykki ohitettiin ennen joulua. Se on aika hurja määrä! Keskimäärin blogia on käynyt kuukausittain katsomassa 20 000 lukijaa, tosin alussa teitä oli vain kourallinen, ja nyt viimeisen kuukauden aikana 55 478!

Eniten isoäidin reseptit kiinnostavat, luonnollisestikin; täällä kotimaassa. Kakkosena tulee USA, sitten Ruotsi, neljäntenä Venäjä ja viidentenä Saksa.

JA JÄLKIRUOAKSI MUNANVAAHTOLEIVOKSIA VANILJAKERMAN, KRANAATTIOMENAN SIEMENIEN JA SUOLATOFFEEKASTIKKEEN KANSSA.
Ruokakuvaus on oma lajinsa. Ellei valoja ja varjoja käytä hyväkseen, tai jos ei onnistu asettelemaan annosta "kolmiulotteisesti", näyttää hienostuneinkin ruoka kuvassa vain "koiranoksennukselta". Minulle luonnon valo on tärkeä elementti. Olen myös ehdoton siinä, että lämmin ruoka pitää kuvata höyryävänä. Kylmän pataruoan tai kohmeisen kyljyksen kuvaaminen olisi anteeksiantamatonta katsojan aliarvioimista. Onnistunut kuva on herkullista silmänruokaa. Jos kuvasta häviää aitous, häviää myös katsojan silmistä nälkä.... Silloin kyseeessä on vain "räps-räps" tusinatuote, peli on menetetty, ja koko projekti epäonnistunut.

Seitsemän vuoden ja neljän kuukauden aikana olen kuluttanut loppuun yhden järjestelmäkameran, pari mikrojärkkäriä, ja kuusi pokkaria. En omista enää yhtään toimivaa kameraa... Viimeisen vuoden kuvasin pelkästään iPhonella.


Lempireseptieni perään kysellään myös paljon. Tiedän, että pitäisi nimetä vain yksi, mutta se on täysin mahdotonta... Siksi jaoin suosikit alaryhmiin.

KALAT: hiilloskala (hilloksella paistetut silakat-ohjeella), kuha herkkusienikastikkeen kera ja kalamureke, lohi-riisilaatikko.

LIHAT: vatkuli, silavoitu selkäliha, siskonmakkara, kääresyltty, padassa paisettu vasikanlapa, linströmin pihvit, kaalikääryleet, maksapiiras.

KASVIKSET: (sisältää kananmunaa ja maitoa/kermaa): porkkanavanukas, porkkanakourukat, nokkosmuhennos, ranskalainen perunavanukas, pinaattikeitto.

KASTIKKEET: vaahtokastike, hieno vaniljakastike, hollantilainen kastike, tumma herkkusienikastike, varsinainen majoneesikastike, rapu- tahi hummerikastike.

SUOLAISET PIIRAKAT: lihapiirakka, pasteijat, piirakkapaistos, juustoleivät, kaalipiirakka.

LEIVONNAISET: hiekkahentuset, voitähdet, tuulihatut, mantelivuoret, raparperitorttu, munanvaahtoleivokset, valkoinen mantelikakku, valkoiset piparkakut, mantelinäkkileivät, hedelmäpiiras, aleksanterin tortut, bebe-leivokset, joulutortut, tippaleivät.

JÄLKIRUOAT: luumukermahyytelö, kylmä sitruunavanukas, paahtovanukas, inkivääripäärynät, maissikiisseli, poltetut mantelit, hovijälkiruoka.

MUUT: näkkileipä, maalaisjuusto, vesirinkilät, Viipurin rinkilät, sima, voitaikina, saippuan valmistus.

Mitä sitten olen oppinut?
Noh, ainakin sen, että Isoäidillä oli hyvä maku. Kermaa, eikä voita säästelty, ja jos suolaa lisättiin, ripautettiin aina kylkiäisenä myös hitusen sokeria. Sata vuotta sitten maku oli pääosassa. Mistä tahansa raaka-aineesta tehtiin herkkua; joko kermalla tai voilla, tai sitten vatkaamalla rakenteeseen riittävästi ilmaa, tai lisäämällä kananmunia. Tärkeimmät mausteet olivat suola, valkopippuri, inkivääri, kaneli, manteli, fariinisokeri ja kardemumma. Niukkaa maustepalettia käytettiin taitavasti. Hidas kypsytys mureutti raaka-aineen ja aktivoi luontaiset aromit. Hiilloksella kypsentäminen toi toisenlaisen makuvivahteen, savustaminen taas ihan jotain muuta.

Jälkiruoista sata vuotta vanha keittokirja esittelee sen tason herkkuja, mitä ranskalaisissa leipomoissa leivotaan yhä edelleen. Minne ne ovat meidän korvapuustiemme seasta hävinneet? Myös kastikkeissa isoäidin kirja noudattaa ranskalaisen keittiön klassikkolinjaa, vain nimissä on eroja.

Jo Anna Hildan aikaan on osattu kuivata vihanneksia, yrttejä (pinaatti, tilli, persilja, meirami), hedelmiä ja marjoja. Eikä mitään heitetty pois, kaikille kasvin, lihan ja kalan osille keksittiin käyttätarkoitus. Se on jäänyt omaan keittiööni uutena piirteenä. Entistä "tuhlarityttöä" harmittaa hirmuisesti, jos näkee missään muuallakaan ruokahävikkiä!

Ja olenhan minä oppinut tuntemaan Anna Hildan, isoäitini, ketä en koskaan ole tavannut. Tämän reilun seitsemän vuoden matkan taivalsimme yhdessä... Mutta on tämä ollut paljon muutakin, kuin emotionaalinen mielikuvitusmatka. Mukana on kulkenut joukko oikeita ystäviä, koemaistajia, apukokkeja, oppi-isiä ja -äitejä. Olen saanut nauttia kauniista maisemista, hyvistä sapuskoista ja mielenkiintoisista tarinoista, parhaassa mahdollisessa seurassa.

Niin, ja tämän reilun seitsemän vuoden sisällä olen opiskellut itselleni uuden ammatin; minusta tuli vuonna 2014, virallisestikin; KOKKI. Tiedä häntä; olisiko se ollut meidän Anna Hilda, kuka minut tälle tielle sysäsi?!


ANNA HILDAN KOEKEITTIÖ KIITTÄÄ  YHTEISESTÄ MAKUMATKASTA & TOIVOTTELEEPI KAIKILLE PERINNERUOKARIKASTA UUTTA VUOTTA!

"SE OLI SIINÄ"

19 kommenttia:

  1. Kiitos hienoista kuvista ja resepteistä!
    Jään odottamaan kirjaa
    T. Ellamari

    VastaaPoista
  2. Kiitokset Anna Hildalle ja lapsenlapselleen! Olen miettinyt, mitä tapahtuu satojen vuosien päästä kun silloin tehdään historiantutkimusta. Säilyykö kaikki digitaalinen vai ei? Nyt nämä reseptit ovat sekä paperilla että koneilla, molemmissa tapauksissa henkilökohtaisella lisäyksellä.

    VastaaPoista
  3. Mukavia "eläkepäiviä" Sinulle Hildan tyttärentytär! Jään jännityksellä odottamaan mitä keksit seuraavaksi. Kiitos, että olen saanut olla ihan "viimemetreillä" mukana tässä Sinun uskomattomassa projektissasi! Malja sille, vaikka juuri tuon vihreän kaakeliuunin edessä!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kivasta ja erilaisesta blogista. Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
  5. Hei
    Kenen valmistama tapetti taustalla?

    VastaaPoista
  6. Kiitos Kaura, samoin Sulle; kaikkea hyvää uudelle vuodelle!!!

    VastaaPoista
  7. EEEIIIIIIII! Ihan kamala uutinen näin juhlan keskellä!
    Onko ihan pakko lopettaa? Jos vaikka joku jatkoaika?

    VastaaPoista
  8. Kiitos ja kumarrus Anna Hildalle ja lapsenlapselle upeiden resepitien ja kuvien jakamisesta. Ihanaa vuotta 2018 sinulle ja onnea tulevaan :) <3

    Terkuin Pirjo Porvoosta

    VastaaPoista
  9. Kiitos viehättävästä blogista, jonka reseptejä on ollut ilo käydä kurkkimassa.

    VastaaPoista
  10. Kiitoksia tästä ajasta ja onnellista jatkoa! Kai pidät osoitteen kuitenkin hengissä jos tekee mieli selailla reseptejä?

    VastaaPoista
  11. Kiitos vuosien urakasta, tämähän on suorastaan historiallinen urotyö! Miksi et tekisi kirjaa näistä tunnelmallisista kuvista ja perinneresepteistä?

    VastaaPoista
  12. &quot;toinen uskollinen lukija&quot;17. tammikuuta 2018 klo 8.36

    Tee juttusarja johonkin lehteen tai TV-sarja!

    VastaaPoista
  13. Kiitos! Tää on ollut pitkäaikainen kestosuosikki, kun muuten blogikiinnostuksen kohteet ovat vaihdelleet. Siman ilosanomaa oon levittänyt ympäri Suomea. :) Toivottavasti sivut jäisivät olemaan, tai ainakin varoittaisit etukäteen jos reseptit meinaa täältä hävitä, tietäisi kirjoittaa jokusen (monta) talteen. :) Ihania raaka-aineita, mahtavia makuja ja tosi kauniita kuvia on ollut ilo seurata! Kaikkea hyvää tulevaan!

    VastaaPoista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. uskollinen lukija minäkin!25. tammikuuta 2018 klo 19.55

    Aivan kamalaa jos nämä ohjeet häviävät linjoilta!!!!! Toivon sydämmeni pohjasta, että tämä reseptiurakka jää selailtavaksi. Jos teet kirjan ostan sen heiti! Mutta älä ainakaan ennen sitä hävitä reseptejä, pliiiis!

    VastaaPoista
  16. Kiitos kun pidit tätä blogia! Siitä on ollut minulle mittaamattomasti iloa <3

    VastaaPoista
  17. Minäkin toivon, että tekstit ja kuvat jäisivät lukulistalle, nyt kun surukseni en voi jatkossa lukea uusia postauksiasi! KIITOS kaikista hyvistä ohjeista, ja mukaansatempaavista saatesanoista, ja tietysti myös tunnelmallisista ruokakuvista. Blogi on ollut uniikki alusta loppuun, ja kuten joku muu sen jo sanoi on tämä kulttuurihistoriallinen urotyö. Hieno kokonaisuus. KIITOS!

    VastaaPoista

mikä jälkimaku tästä jäi? mitä toivoisit lisää? tai minkä voisi unohtaa kokonaan?