PIKKELSI

Pikkelsi on vanhanajan talvisalaatti. Mausteiseen etikkaliemeen säilötyistä värikkäistä sekavihanneksista saa pöytään sopivasti silmänruokaakin. Itse tosin olin niin tohinoissani että unohdin kokonaan huuhdella puolikypsät vihannekset kylmässä vedessä...siksi niiden väri haalistui hiljalleen...aivan kuin olisivat kotoisin oikeasti isoöidin ajoilta...Sen verran mukavalta vihannespurkki kuitenkin jääkaapin hyllyllä näytti, ettei koemaistajien kärsivällisyys kestänyt talveen asti. Purkki korkattiin vajaan kuukauden kuluttua valmistuspäivästä. Aromi oli melko etikkainen, eikä vihannesten omista mauista  ollut jäljellä juuri mitään, liekö syy liian hätäisen aikataulun, tiedä häntä...Pikkelsi tarjosi kyllä enemmän silmän- kuin suunruokaa...
_______________________________________

PIKKELSI vuodelta 1909

1 pieni kukkakaalinkupu
1/4 ltr. pieniä papuja
1/4 ltr. silvottuja herneitä
1/4 ltr. pieniä porkkanoita
1/2 ltr. vihreitä kurkkuja
5 pientä vihreätä tomaattia
1/4 ltr. hopeasipulia
1/4 ltr. paratiisiomenia
1/4 ltr. pieniä sieniä
1 dl. krassinnippuja
vettä
suolaa
Etikkaliemi:
1 1/2 ltr. spriietikkaa
3 dl. vettä
1/2 rkl. väkevääpippuria
1/2 rkl. valkopippuria
2 inkiväärinpalaa
1/2 rkl. muskottikukkaa
1/2 rkl. sinapinsiemeniä
espanjanpippurin palkoja

Yllämainitut vihannekset ja juurekset puhdistetaan, niinkuin tavallisesti, ja keitetään puolipehmeiksi suolatussa vedessä, kukin laji erikseen. Keittämisen jälkeen valellaan ne heti kylmällä vedellä, säilyttääkseen paremmin värinsä. Ne pannaan pyyhkeelle valumaan ja järjestetään senjälkeen somasti pienempiin lasipurkkeihin.

Etikka, vesi ja mausteet (paitsi ei espanjanpippuria), liinatilkkuun sidottuina, keitetään 15 min. Mausteet otetaan pois, ja liemi kaadetaan kylmänä purkkeihin. Yksi espanjanpippurin palko pannaan päällimmäiseksi jokaiseen purkkiin, ja purkit peitetään paperilla.

____________________________________________

PIKKELSI nykykielellä
=pikkelssi

kukkakaali
tuoreita papuja
silvottuja herneitä
pieniä uudensadon porkkanoita
pieniä vihreitä (tai keltaisia) tomaatteja
vettä
suolaa
Etikkaliemi:
3 dll väkiviinaetikkaa
4 1/2 dl vettä
1 tl kokonaisia mustapippureita
1 tl kokonaisia valkopippureita
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä, kuorittuna ja viipaloituna
pari palaa muskottikukkaa
1/2 tl sinapinsiemeniä
vihreitä chilejä

Puhdista ja paloittele kasvikset suupalan kokoisiksi. Keitä kasvikset laji kerrallaan puolipehmeiksi, jäähdytä nopeasti kylmän juoksevan veden alla. Lado kasvikset lasipurkkeihin.

Keitä etikkalientä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Siivilöi jäähtynyt liemi ja kaada vihannesten päälle tölkkeihin. Aseta jokaiseen tölkkiin päällimmäiseksi vihreä chilipalko ja sulje purkkien kannet. Säilytä pikkelsiä jääkaapissa.

TUTTI-FRUTTI

ISOÄIDIN RESEPTILLÄ viettää nyt 2-vuotis syntymäpäivää, samalla lukijalaskuri raksuttaa tasaiseen tahtiin, jo huikean kahdensadantuhannen rajapyykin ohikin... Sata vuotta vanhat reseptit ovat päässeet yksi kerrallaan esiintymään aina viiden päivän välein; kahden vuoden saldo on 155 reseptiä ja 267  lukijakommenttia.

Anna Hildan koekeittiöstä on tullut parissa vuodessa "makujen mummola", minne  karkaan kiireiden keskeltä aina kun vain pääsen. Makumatkailu menneisyyteen osaa pysäyttää kellon; ajantaju katoaa  totaalisesti kirjoitus- ja kuvauspäivinä.

Jos tämä blogi olisi pulla, olisin minä tietystikin leipurimestari ja te, hyvät lukijat, olisitte sen pullan rusinat. Jokaikinen kommentti maustaa blogia interaktiivisella innostuksella ja kannustaa iloisesti eteenpäin. Jopa sellaisetkin kommentit, missä ollaan oltu asioista kanssani täysin eriä mieltä!  Kiitos maukkaat rusinani, toivon teitä pussikaupalla uusiin taikinoihinkin.

Kaksivuotias ISOÄIDIN RESEPTILLÄ on myös saanut oman "suojelijansa", "hovihankkijansa",  "lahjoittajan", "blogi-kummin". Antiikin ammattilainen Kerstin on luvannut lainata astiasarjoja kuvauksiin ja lahjoittaa yksittäisiä kuvausastioita, mitkä eivät keräilijöiden tarkkaa seulaa,  syystä tai toisesta, läpäise. Juuri näitä pitkän matkan kulkeneita aarteita metsästän itsekin antiikkikaupoista ja kirpputoreilta;  kulumista ja pienistä lohkeamista viis ! Ja mikä sattuma; ensimmäiset Kerstinin lähettämät lautaset olivat Arabian Irja-sarjaa, juuri sitä kultakuviosta IRJAA, mikä on ollut  Anna Hildan ja Lauri Albinin juhla-astiasto! Blogi-kummi-Kerstinille kauneimmat kiitokset!  ♡

Ja muutama sana vielä TUTTI-FRUTISTA: alkuperäisessä ohjeessa marjat ja hedelmät peitettiin konjakilla, mutta meillä kun sattui vain olemaan rommia kaapissa, käytin sitä. Tarkoitus oli antaa seoksen muhia jouluun asti ja sitten siivilöidä liemi "likööriksi" ja syödä marjat vaikkapa kohokkaan höysteenä...mutta mutta...halusimme vain ottaa pienet maistiaiset vaniljajäätelön seuraksi...ja yhtäkkiä jäljellä oli vain pari luumua...ja niin tutti-frutista tuli Anna Hildan koekeittiön makuraadille kaksivuotiskakun korvike.

TUTTI-FRUTTI vuodelta 1909

Lasipurkkiin pannaan noin 3 dl. hienoa konjakkia. Siihen ladotaan perattuja, huuhdottuja marjoja ja hedelmiä sitä myöten, kun kypsyvät, ja aina marjain tahi hedelmäin paino sokeria. Ellei konjakki peitä hedelmiä on sitä tarpeen mukaan lisättävä.

parjaiten soveltuvat tutti-fruttiin puutarhamansikat, vadelmat, mesimarjat, muureimet, kirsikat ja luumut. Se säilytetään kylmässä paikassa.

_______________________________________

TUTTI-FRUTTI nykykielellä

konjakkia tai rommia
sokeria
marjoja
kirsikoita
luumuja

Punnitse peratut marjat, punnitse marjojen painon verran sokeria, kaada 3 dl alkoholia lasipurkkiin ja lisää marjat ja sokeri. Lisää tarvittaessa alkoholia niin paljon että marjat peittyvät. Jos lisäät marjoja tai hedelmiä myöhemmin, muista punnita ne ja lisää aina saman verran sokeria. Säilytä tutti-fruttia jääkaapissa.

___________________________________________

MUHENNETUT AHVENET

Nyt kaikki kotikokit matoja kaivamaan ja ongelle !
Kotimaisesta ahvenfilestä saa maksaa 35,90€/kg. Kokonaisia ahvenia ei ollut tarjolla ollenkaan, siksi tein tämän ohjeen siisteistä fileistä. Pienensin määriä melkoisesti heti kun älysin kysäistä fileiden hintaa. Loppujen lopuksi lähdin tiskiltä 220 g/7,90€ ahvensatsi korissani ja harkitsin saman tien onkivavan ostoa.

Kallista herkkua, mutta onneksi resepti teki ahvenista varsinaista juhlaruokaa. Tällä yhtälöllä ei voi epäonnistua: Yrtit+voi+arvokkaat ahvenet = vanhanajan kesägourmeeta.

MUHENNETUT AHVENET vuodelta 1909

2 kg. ahvenia
5 rkl. voita
4 rkl. vehnäjauhoja
1 1/2 rkl. suolaa
4 rkl. hienonn. persiljaa
4 rkl. hienonn. ruohosipulia
1 rkl. hienonn. dilliä
6 dl. vettä

Kalat suomustetaan, perataan ja huuhdotaan. Mäti huuhdotaan, suolataan ja pannaan kalaan takaisin. Kalat asetellaan voideltuun kasariin, kerroksittain, voita, vehnäjauhoja, suolaa, persiljaa, ruohosipulia ja dilliä pannaan kerroksien väliin. Vesi kaadetaan viimeksi päälle, ja kalat saavat hiljalleen kiehua noin 15-20 min. tiiviin kannen alla. Senjälkeen nostetaan ne vadille, ja kastike kaadetaan kalojen päälle.

_____________________________________________

MUHENNETUT AHVENET nykykielellä

220 g ahvenfileitä
2 rkl voita + ylimääräistä kattilan voiteluun
2 rkl vehnäjauhoja
1/2 rkl suolaa
1/2 rkl jauhettua mustapippuria
4 rkl persiljasilppua
4 rkl ruohosipulisilppua
1 rkl tillisilppua
1 dl vettä

Voitele kattila, pinoa kalat kattilan pohjalle, ripottele väliin jauhoja, suolaa pippuria, tilliä, persiljaa ja ruohosipulia. Levitä voinokareita pinnalle ja kaada vesi kalojen päälle. Keitä ahvenmuhennosta kannen alla miedolla lämmöllä noin 15 miniuttia, nosta kalat tarjoilulautaselle ja kaada kastike päälle.

_________________________________________

ETIKKAKURKUT

Tällaiset ohjeet saavat minut harmittelemaan että asun kerrostalossa, enkä maalla. Kellaria ei ole, ja jääkaapin hyllyt ovat jo valmiiksi tupaten täydet.

Suurta kurkkupurkkia ihastellessa tulee sellainen juhlallinen olo. Tuijoteltuani hetken ylvään näköistä säilykettä oivalsin, ettei kyseessä ollutkaan mikätahansa suolakurkku. Kun tilanpuute kerran pakotti typistämään säilöntäinnon yhteen ainoaan purkkiin, ja arkena on tyydyttävä Saarioisen valmisteisiin, niin nämä etikkakurkut kuuluvat oikeastaan juhlakattaukseen... Joulu, tai itsenäisyyspäivä? Itsenäisyyspäivä vai joulu...?

_________________________________________

ETIKKAKURKUT vuodelta 1909

Pieniä vihreitä kurkkuja
 mustia viinimarjan-, kirsikan- tahi tammenlehtiä
dillin latvoja
piparjuurta
sinapinsiemeniä

etikkaliemi:
1 ltr. spriietikkaa
2 ltr. vettä
2 dl. suolaa
1 rkl. neilikoita
1 rkl. valkopippuriherneitä
1 rkl. maustepippuriherneitä

Vikaantumattomia, kiintetä kurkkuja pannaan vuorokaudeksi raikkaaseen veteen ja pyyhitään senjälkeen kuiviksi. Ne ladotaan puiseen pyttyyn tahi kiviruukkuun kerroksittain kuivien lehtien, dillin latvojen ja piparjuuripalasien väliin. Jotteivät kurkut koskettelisi toisiinsa ja sen kautta pilaantuisi, kääritään jokaisen kurkun ympärille kuivia lehtiä. Sinapinsiemeniä, sidottuina pieneen liinatilkkuun, pannaan päällimmäiseksi. Etikka, vesi sekä mausteet, samoin sidottuina liinatilkkuun, keitetään, vaahto kuoritaan pois ja liemi kaadetaan kylmänä kurkuille ja kevyt paino pannaan niiden päälle. Paperi sidotaan purkin peitteeksi.

__________________________________________

ETIKKAKURKUT NYKYKIELELLÄ

pieniä avomaankurkkuja
herukan lehtiä
tilliä
peukalonpään kokoinen pala piparjuurta
sinapinsiemeniä

etikkaliemi:
5 dl väkiviinaetikkaa
1 l vettä
1 dl merisuolaa
1/2 rkl neilikoita
1/2 rkl kokonaisia valkopippureita
1/2 rkl kokonaisia maustepippureita

Liota pestyjä kurkkuja yön yli vedessä. Mittaa kaikki etikkaliemen ainekset kattilaan ja keitä lientä viitisen minuuttia. Kuori ja leikkaa piparjuuri viipaleiksi. Kieritä jokaisen kurkun ympärille huuhdeltu ja talouspaperilla kuivaksi taputeltu herukan lehti ja aseta kurkut suureen säilykepurkkiin. Ripottele sinapinsiemeniä ja laita piparjuuren palat sekä tillinvarret (- ja kukinnot) kurkkujen väliin, kaada liemi päälle. Sulje kannet ja säilytä kurkkupurkkeja jääkaapissa.

KIRSIKKAHILLO

Kirsikkahillon resepti ounastelee: "jos liemi on liian vetistä, keitetään se uudestaan..." Ja vetistähän tuo oli, niin kuin kirsikat olisivat uiskennelleet sokeriliemessä...hillosokerilla saisi tästäkin tukevampaa ilman että tarvitsisi keitellä lientä kasaan...mutta eipä kaikkien hillojen tarvitse ollakaan samaa sarjaa; vaikkei tämä ehkä lettuhillona toimi, saa vanhan ajan kirsikkahillosta täydellisen kastikkeen vaniljajäätelölle.

KIRSIKKAHILLO vuodelta 1909

2 kg. kirsikoita
2 kg. sokeria
1/2 ltr. vettä

Kirsikat huuhdotaan, kivet poistetaan. Hilloamiseen käytetään keittoaseiana tinaamatonta kupari- tahi messinkikasaria, tahi myöskin emaljoitua tahi kivikasaria.

Vesi ja sokeri (mieluimmin toppasokeria) keitetään kirkkaaksi lankamaiseksi sokeriliemeksi, josta vaahto kuoritaan tarkkaan pois. Lientä on senjälkeen jonkunverran jäähdytettävä, marjat pannaan sekaan ja hillo kuumennetaan hitaasti. Se saa kiehahtaa hiljaisella tulella useamman kerran, kasaria pudistellaan silloin ja vaahto kuoritaan hopealusikalla tarkkaan pois. Kun marjat näyttävät kirkkailta eikä vaahtoa enään muodostu pinnalle, pudistellaan hilloa vielä vähän aikaa, että marjat sen kautta täyttyvät ja näyttävät kokonaisilta, jonka jälkeen hillo kaadetaan kuivaan kuumennettuun lasipurkkiin. Jos liemi on liian vetistä, keitetään se uudelleen ja kaadetaan kylmänä marjojen päälle.

Kun hillo on jäähtynyt, peitetään sen pinta konjakissa kastetulla pergamenrripaperilla ja kuumassa vedessä kastettu ja pyyhitty pergamenttipaperi sidotaan purkin päälle.

Hillo säilytetään kuivasssa, viileässä ja pimeässä oaikassa. Tilkkasen kiehuvaa vettä tahi hillon liemeen liuotettua salisyylihappoa (1 gr. 1 kg:aan marjoja) saattaa sekoittaa valmiiksi keitettyyn hilloon, jotta se paremmin säilyisi.

Jos hillo säilyttäessä homehtuu, kuoritaan home pinnalta pois, ja hillo kiehautetaan; jos se alkaa käydä, lisätään vähän sokeria ja kiehautetaan samoin; jos se taas on sokeroitunut, lisätään vähän vettä, ja hillo keitetään uudestaan.

KIRSIKKAHILLO nykykiellä
1 kg kirsikoita
1 kg sokeria
2,5 dl vettä

Huuhdo kirsikat, poista kivet. Mittaa kattilaan sokeri ja vesi, keitä sokerivelli kirkkaaksi siirapiksi. Lisää kirsikat sokeriliemeen, keitä hilloa miedolla lämmöllä 10-15 minuuttia, kuori vaahto pinnalta pois. Ravistele kattilaa ja kaada hillo kuumennettuun (1065 ml kokoiseen) lasipurkkiin. Sulje kansi ja anna jäähtyä huoneenlämmössä. Säilytä jäähtynyttä hilloa jääkaapissa.

SOKEROIDUT VIINIMARJATERTUT

Sata vuotta vanha niksinurkka esittelee tällä kertaa kuvankauniita kakunkoristeita.
Kuinka ilahduinkaan sokeroitujen viinimarjaterttujen ohjeesta... Huurteisen näköisten koristeiden väsääminen käy käden käänteessä, varsinainen kolmen H:n resepti ➸  Helppoa, herkullista ja hienostunutta !

SOKEROIDUT VIINIMARJATERTUT vuodelta 1909

1/2 ltr. viinimarjaterttuja
1 munanmvalkuainen
200 gr. hienoa sokeria

Viinimarjatertut huuhdotaan ja pyyhitään kuiviksi pyyhkeen välissä. Lautanen kostutetaan munanvalkaisella. Osa viinimarjatertuista pyöritetään ensin siinä ja sitten hienoimmassa lämmitytyissä sokerijauhoissa. Täten jatketaan kunnes kaikki marjat ovat sokeroidut. Marjat levitetään senjälkeen seulalle ja asetetaan lämpimään paikkaan kuivumaan.

__________________________________________

SOKEROIDUT VIINIMARJATERTUT nykykielellä

5 dl herukkaterttuja
1 munanvalkuainen
200 g hienoa sokeria

Huuhtele ja taputtele marjatertut kuiviksi. Vatkaa valkuaista hetki, kasta terttu kerrallaan munanvalkuaiseen ja pyörittele sitten sokerissa. Anna kuivaa huoneenlämmössä.

_________________________________________

PUNAVIINIMARJAMEHU

Rakkaalla lapsella on monen monta nimeä: punaviinimarja, punaherukka, lännen punaherukka, Ribes rubrum...Kauniinvärisen marjan pirteä maku hurmaa makeahkolla häivähdyksellä, mutta se raikas ja kirpeän hapan jälkimaku jää makumuistoihin päällimmäiseksi.

Tuoreessa punaherukassa on hurjasti C-vitamiinia, ja vanha kansa käytti marjaa luonnonlääkkeenä, jopa pensaan lehtiäkin. Kuivatuista puhaherukan lehtistä valmistetun teen tiedettiin lievittävän kihdin ja reumatismin oireita, parantavan mätäneviä haavoja sekä suun tulehduksia.

Siis hopi hopi, nyt on aika säilöä punaherukan lehdet ja marjat. Sitten kun päivät hämärtyvät ja viima viheltää ikkunan takana, eikä huvittaisi nousta lämpimästä pesästä minnekään...ei muuta kuin kulaus vanhanajan punaviinimarjamehua...ja hymy piirtyy väkisinkin kasvoille, kokeile vaikka.

_____________________________________________

PUNAVIINIMARJAMEHU vuodelta 1909

5 ltr. punaviinimarjoja
vettä
1/2-3/4 kg. sokeria 1 ltr:lle mehua

Marjat perataan, huuhdotaan ja pannaan kannelliseen ruukkuun. Kiehuvaa vettä kaadetaan marjoille sen verran, että ne juuri peittyvät. Ruukku asetetaan mietoon uuninlämpöön noin 12 tunniksi, tahi hellan reunalle niin ettei mehu pääse kiehumaan. Mehu pannaan pulloihin joko heti tahi hetken aikaa kovalla tulella keitettynä, joko sokerin kanssa tahi ilman; vaahto on tarkkaaan kuorittava pois. Pullot korkataan ja hartsataan. On katsottava, että korkit ovat ehjiä, ne keitetään vedessä hetken aikaa, pyyhitään kuiviksi ja kastetaan ennen käyttämistä sulatettuun parafiiniin. Mehu säilytetään kuivassa, viileässä ja pimeässä paikassa.
___________________________________________

PUNAVIINIMARJAMEHU nykykielellä
=punaherukkamehu

1 1/2 l perattuja punaherukoita
n. 5 dl vettä
250 g (n.3 dl) sokeria

Huuhtele marjat, nosta kattilaan ja kaada vettä päälle niin paljon että marjat juuri ja juuri peittyvät. Keitä marjoja miedolla lämmöllä 10-15 minuuttia, kunnes marjojen väri haalistuu. Siivilöi mehu, lisää sokeri, kiehauta  ja kuori vaahto pinnalta. Pullota mehu kuumennettuihin lasipulloihin, anna jäähtyä huoneenlämmössä, mutta säilytä jäähtynyt mehu jääkaapissa.
________________________________________________