SILLIKÄÄRYLEET

Täytyy myöntää, etten ymmärrä isoäidin makumieltymyksiä näiden sillien, anjovisten ja lipeäkalojen osalta alkuunsakaan.

Kuitenkin; jos toinen on tykännyt jostain yli asteikon, niin siitä lankeaa väistämättä lapsenlapsellekin maistamisvelvollisuus. Se on nyt kuvatodistein toteutettu. Jos ketä kiinnostaa; en edelleenkään kokenut mitään herätystä, silli vaan ei ole minun juttu...

Anna Hildalta sillikääryleohje on saanut arvosanan 10+, tyttären tyttäreltä vaivaiset 4---.

_________________________________________________


SILLIKÄÄRYLEET vuodelta 1909

3 silliä
1 tl. sinappia
1 sipuli
1/4 hienonn. maustepippuria
1 1/2 dl. eitikkaa
1/2 tl. sokeria
10 maustepippurihernettä

Silli liotetaan, perataan, ja ruodot poistetaan. Pippuri ja raastettu sipuli sekoitetaan sinappiin, ja tätä seosta levitetään kunkin sillin sisäpuolelle; se kääritään kääryksi, joka pistetään kiinni pienellä vispilänvarvulla tahi neilikoilla. Kääryleet ladotaan purkkiin, etikka kaadetaan päälle, maustetaan sokerilla ja maustepippuriherneillä. Kolmen neljän päivän kuluttua ovat kääryleet valmiit ja ne tarjotaan silloin viipaleiksi leikattuina asetilla.

________________________________________________

SILLIKÄÄRYLEET nykykielellä

3 tuoretta silliä (jos et saa, käytä suolasilliä)
1 punasipuli
1 tl Dijon sinappia
1/4 tl mustapippuria myllystä
kokonaisia kuivattuja neilikoita
1 1/2 dl etikkaa
1/2 tl sokeria
10 kokonaista maustepippuria

Jos käytät tuoretta silliä, perkaa kala, leikkaa fileiksi ja huuhtele vedessä. Jos käytät suolasilliä, liota liika suolan maku pois "väljässä" vedessä. Kuori ja silppua sipuli. Sekoita kulhossa sinappi, sipuli ja pippuri, ja levitä seosta jokaisen sillifileen sisäpuolelle. Kääri fileet rullalle ja sulje kääryleet kokonaisilla neilikoilla.

Lado sillikääryleet lasipurkkiin, ripottele päälle sokeri sekä maustepippurit ja kaada etikka sekaan. Sulje purkin kansi ja nosta jääkaappiin neljäksi päiväksi. (Jos käytät suolasilliä, maustumiseen tarvitsee varata vain pari päivää, koska suola on jo kypsyttänyt kalan.)
_________________________________________________

OMENATORTTU

Omenatortun voitaikina on saanut Anna Hildalta 10 pistettä ja lisämerkinnän "Mainio". Sen kunniaksi  minäkin ryhdistäydyin ja tein taikinan pitkän kaavan mukaan.

Alunasta en ollut kuullutkaan, etsin ensitöikseni tiedonhiukkasia nettitaivaalta ja opin, että apteekin tiskitavarana myytävää alumiinikaliumsulfaattia, lempinimeltään E522, käytetään mm. lankojen värjäämiseen, akvaarioiden desifiontiin ja ruoka-aineiden teolliseen säilömiseen...Tiedä häntä, vaikuttikohan päätökseni torttuleivonnaiseen millään lailla, mutta jätin alunan taikinasta kokonaan pois.

Ensi kerralla kokeilen pohjataikinaksi isoäidin  joulutorttutaikinaa, ei tarvitsisi ollenkaan kääntää ja kaulita, kääntää ja kaulita ja...Omenasoseen käyttö tortun sydämenä kun puhuttelee nimenomaan kaikkia suurpiirteisiä ja/tai kiireisiä kotileipureita.
_________________________________________________

OMENATORTTU vuodelta 1909

Voitaikina:
1 muna
2 dl. vettä
(1 rkl. konjakkia)
1/2 tl. soodaa
1/2 tl. alunaa
400 gr. vehnäjauhoja
500 gr. voita

Täyte:
omenasosetta

Muna vatkataan, vesi, (konjakki), sooda, aluna ja vehnäjauhot lisätään, ja taikina vaivataan notkeaksi.
Voi, pestään ja muodostetaan puulusikoilla pieniksi kakuiksi, jotka kuivataan pyyhkeen välissä. taikina kaulitaan, pinnaltaan niin suureksi, että voikakut täyttävät siitä puolet. Voikakut pannaan puolelle taikinalle, toinen puoli käännetään päälle, ja taikina jätetään 15 min. ajaksi kovettumaan, jonka jälkeen se kaulitaan jälleen, käännetään kokoon kolmin kerroin ja jättään kovettumaan. Näin menetellään 5-6 kertaa, joiden välillä taikina asetetaan kulmän paikkaan 15 min:ksi. Kaulitesa koetetaan taikina pitää neliskulmaisena, kääntää reunat tasaisiksi sekä käyttää niin vähän jauhoja kuin mahdollista. Taikina on aina käännettävä ristisuuntaan.

Taikina kaulitaan 1/2 sm. paksuksi neliskulmaiseksi levyksi ja jaetaan kahteen osaan. Toinen osa paistetaan pellillä uunissa ja saa jäähtyä. Omenasosetta levitetään tortulle, ja toinen osa taikinasta nostetaan sen päälle. Omenatorttu sivellään vedellä, kristallisokeria sirotellaan pinnalle, ja torttu paistetaan uunissa. Se leikataan lämpimänä nesilskulmaisiksi palasiksi ja tarjotaan sellaisenaan tahi kermavaahdon kera.

________________________________________________

OMENATORTTU nykykielellä

voitaikina:
1 kananmuna
2 dl vettä
(1 rkl konjakkia)
1/2 tl ruokasoodaa
400 g vehnäjauhoja + ylimääräistä leivinalustan jauhottamiseen
500 g voita
lisäksi tarvitset talouskelmua

460 g omenasosetta tai omenamarmeladia
1 dl hienoa sokeria

Kauli voi kahden talouskelmun välissä 1/2 cm paksuiseksi levyksi. Vatkaa muna, vesi, (konjakki), sooda ja jauhot tasaiseksi taikinaksi. Kauli taikina neliskulmaiseksi levyksi. Aseta voilevy kaulitun taikinan toiselle puoliskolle ja käännä toinen taikinapuoli päälle. Nosta taikina jääkkaappiin 15 minuutiksi.

Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi, käännä se kolminkerroin ja nosta uudestaan jääkaappiin 10 minuutiksi. Tee näin 5 kertaa, nosta taikina aina kaulimisten välissä jääkaappiin. Kauli viimeisen kerran taikina 1/2 cm paksuiseksi neliskulmaiseksi levyksi. Leikkaa levy kahtia ja paista toinen puolisko 200 asteisessa uunissa kunnes kulmat saavat hieman väriä. Anna pohjan jäähtyä.

Levitä omenamarmeladi jähtyneen pohjan päälle, nosta raaka taikinalevy kanneksi, voitele vedellä ja ripottele sokeri pinnalle. Paista torttua 200 asteisessa uunissa kunnes pinta muuttuu kauniin ruskeaksi. Leikkaa valmis omenatorttu annospaloiksi heti uunista nostamisen jälkeen.
__________________________________________________

ANSHOVISMUNAT

Tämä antiikkinen tapas-idea maistuu kaikille anjoviksen ystäville. Ja niille lopuille, jotka eivät voi sietää pieniä pehmeäruotoisia, öljyllä kyllästettyjä suolasinttejä, heille tämä resepti tarjoaa vilauksen vanhanajan silmänruokaa.
_______________________________________________

ANSHOVISMUNAT vuodelta 1909

6 ranskanleipäviipaletta
2 rkl. voita
3 kov. keitett. (tahi 6 paistett.) munaa
luutonta anshovista
kastike:
1 munankeltuainen
1-2 tl. sokeria
2 tl. sinappia
2 rkl. etikkaa
1 dl. kermaa
suolaa
hienonn. valkopippuria
2 rkl. hionenn. kaprista
(1/2 rkl. tomaattisosetta)

Munat kuoritaan ja leikataan pitkinpäin kahtia. Leipäviipaleet muodostetaan yhtä suuriksi kuin munanpuoliskot, ruskeutetaan voissa ja ladotaan vadille. Joka leipä viipaleelle pannaan munanpuolisko tahi paistettu muna, sekä munien päälle 2 anshovispuoliskoa ristiin. Kovaksi keitetyn munankeltuainen ja sokeri hierotaan tasaisen hienoksi, muut yllä mainitut ainekset sekoitetaan joukkoon ja kastike kaadetaan vadille.

__________________________________________________

ANSHOVISMUNAT nykykielellä

ranskanleipä- tai patonkiviipaleita
voita tai oliiviöljyä paistamiseen
anjoviksia
kovaksi keitettyjä kananmunia

kastike:
1/2 dl majoneesia
1 rkl Dijon sinappia
1 tl omenaviinietikkaa
1-2 tl sokeria
1/2 tl hienoksi silputtuja kapriksia
ripaus valkopippuria

Kuumenna voi tai öljy pannulla, ruskista leipäviipaleet molemmilta puolilta. Kuori ja halkaise kananmunat, aseta kananmunanpuolikas jokaisen leivän päälle. Valuta anjovikset ja nosta kaksi siivua ristiin kananmunan päälle.

Sekoita kaikista kastikeaineksista tasainen tahna. Nostele kastiketta leipäviipaleiden päälle ja tarjoa leivät saman tien.
_________________________________________________

SUKLAA

Anna Hilda on ollut paksun suklaajuoman ystävä, resepti on saanut 10+ arvosanan. Ja, nam, minun isoäidillä ON OLLUT HYVÄ (ja kansainvälinen) MAKU !

Sata vuotta vanha suklaaherkku muistuttaa yllättävän paljon espanjalaista kaakaota, chocholate espesoa. Espanjassa paksu suklaajuoma suurustetaan maissitärkkelyksellä, isoäidinaikaisessa ohjeessa taas perunajauhoilla ja munankeltuaisilla. Iberian niemimaan mummot tietävät, että perinteisen espanjalaisen kaakaon pitää olla niin paksua, että puulusikka pysyy siinä pystyssä. Siinä ovatkin jo maissi- tai perunajauhot tarpeen.

  Ranskassa paksua suklaajuomaa kutsutaan nimellä chocolat chaud, eikä makuturistin Pariisin kierros ole mistään kotoisin ilman kaakaokannullista Coco Chanelin ja Audrey Hepburnin kantakahvilassa, Café Angelinassa (226 Rue de Rivoli). Minulla on tapana lisätä aikuisten kaakaoon aina tilkka vahvaa kahvia, se antaa makealle liemelle reipasta ryhtiä. Lisäsin sen nyt tähän suklaa-ohjeeseenkin, vähän niin kuin omana puumerkkinä...

___________________________________________________

SUKLAA vuodelta 1909

2 ltr. maitoa
1 1/2 suklaakakkua (tahi kaakaopulveria)
4 munankeltuaista
sokeria
(1 rkl. perunajauhoja)

Suklaakakku taitetaan palasiksi ja pannaan lämpimään maitoon, jota visåilöidään, kunnes suklaa on sulanut. Mnankeltuaiset ja vähän sokeria vatkataan, ja kiehuva maito vispilöidään vähitellen sekaan. Suklaa kaadetaan takaisin kasariin, ja vispilöimistä jatktaan tulella, kunnes suklaa on vähän saonnut. Joka tahtoo suklaan sakeammaksi, saattaa käyttää enemmän munankeltuaisia tahi viimeksi suurustaa kylmään vesitilkkaseen sekoitetulla perunajauholla. Tarjotaan kermavaahdon kera.

__________________________________________________

SUKLAA nykykielellä
=espanjalaistyylinen kaakao

1 l maitoa
200 g tummaa taloussuklaata (Fazer)
1/2 dl espressoa tai muuta vahvaa kahvia
sokeria (oman maun mukaan)
4 kananmunan keltuaista
(1 rkl perunajauhoja tai maizenaa)


Kiehauta maito kattilassa, palottele suklaa kuumaan maitoon, sekoita ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes suklaa sulaa. Lisää esperesso, maista ja mausta tarvittaessa sokerilla. Vatkaa keltuaiset liemeen, nosta kattila hellalta kun seos on sopivan sakeaa. (Mikäli haluat seoksesta vielä paksumpaa, sekoita perunajauhot tai maissitärkkelys tilkkaan kylmää vettä ja vatkaa se hellalla porisevaan kuumaan liemeen). Kaada tarjoilulaseihin ja annostele kermavaahtopilvi päälle (tarjoa churro-munkkien tai keksien) kanssa.

_________________________________________________

SOKEROIDUT SAKSANPÄHKINÄT

Ettei kaikkien jouluherkkujen jälkeen arkeen palaamisesta tulisi vieroitusoireita, valitsin tähän väliin sokeroitujen saksanpähkinöiden ohjeen.

Näissä pähkinäpallukoissa on kaikki elementit kohdallaan, ne edustavat vanhan ajan keittiö-fengshuita ja gourmét-harmoniaa lapsellisen yksinkertaisella tavalla. Eläväinen pinta, pehmeä sisus ja etikalla terästetty sokerikuorrutus harhauttavat makunystyrät luulemaan, että kyseessä olisi edes vähän ihmeellisempi leivonnainen.
___________________________________________________

SOKEROIDUT SAKSANPÄHKINÄT vuodelta 1909

1/2 kg saksanpähkinöitä

Manteliseos:
50 gr. mantelia
100 gr. sokeria
1-2 tl. vettä

Sokeriliuos:
3 dl. sokeria
1 1/2 dl. vettä
1 rkl. etikkaa

Saksanpähkinöistä poistetaan kuoret, ja sydämet jaetaan kahteen puoliskoon. Mantelit kuoritaan ja hienonnetaan raastimella hienoksi sekä survotaan sokerin kera huhmarissa. Vesi lisätään, ja seos vaivataan tasaiseksi ja notkeaksi. Pähkimäpuoliskot liitetään yhteen manteliseoksella.

Sokeri, vesi ja etikka keitetään, kunnes muutama pisara seosta kylmään veteen kastettuna tuntuu hauraalta. Karamellit kastetaan sokeriliuokseen ja nostetaan ruokaöljyllä tahi pestyllä voilla voidellulle vadille.

__________________________________________________

SOKEROIDUT SAKSANPÄHKINÄT nykykielellä

200 g kuorittuja saksanpähkinöitä (esim. californialaiset saksanpähkinät Lidlsta)

manteliseos:
1 dl mantelijauhoa
1 dl tomusokeria
3 tl vettä

sokerikuorrutus:
1 1/2 dl sokeria
3/4 dl vettä
1/2 rkl etikkaa

Sekoita mantelijauhosta, sokerista ja vedestä tahna. Liimaa kaksi pähkinänpuoliskoa mantelitahnan avulla kiinni toisiinsa. Jatka samaan tapaan kunnes kaikki ainekset on käytetty. Keitä sokerista, vedestä ja etikasta liemi. Kasta saksanpähkinämakeiset sokeriliemeen kahden haarukan avulla, pyörittele pähkinäpalloa hetki ja nosta leivinpaperin päälle kovettumaan.

_________________________________________________

LIPEÄKALAVANUKAS

No niin, tässä tulee sata vuotta vanha kierrätysohje joulupöydän lipeäkalatähteille. Meidän jouluperinteissä lipeäkala loistaa vain poissaolollaan, sain siis ostaa herkun varta vasten tähän kokeiluun. Samalla pääsin harjoittelemaan lipeäkalan keittämistä, mikä on hauskaa puuhaa sinäänsä, sen kun voi tehdä tavallisen keittämisen lisäksi "kuivakeittämis"- tai "muovipussikypsennys"-menetelmällä. Vettä ei käytetä ollenkaan, vaan kalapala kypsyy kuumennuksessa irtoavissa nesteissään, tai tyhjiöpussiin pistellään reikiä ja paketin annetaan kiehua porisevassa vedessä. Teit niin tai näin, keittiö täyttyy erikoisesta kalan aromista, lipeäkalavanukaskin on loppujen lopuksi vain turskalle tuoksahtavaa riisiä. Hmmmm, jooo-o, täytyy myöntää, ettei lipeäkalaa tule meidän juhlapöytään ensi vuonnakaan...

Anna Hildan joulupöydässä lipeäkalaa on ollut aivan varmasti, ja se on ollut kaiken lisäksi mieluisaa herkkua, isoäiti on nimittäin antanut vanukkaalle täyden kympin.

_________________________________________________

LIPEÄKALAVANUKAS vuodelta 1909

1 1/2  dl. riisiryyniä
1/2 ltr. vettä
3-4 rkl. voita
1/2 ltr. keitettyä lipeäkalaa
suolaa
hienonn. valkopippuria

Huuhdotut ryynit keitetään vedessä; voi, perattu hienonnettu kala ja mausteet sekoitetaan joukkoon. Seos kaadetaan voideltuun vuokaan ja paistetaan uunissa kauniin ruskeaksi. - Tarjotaan sulatun voin kera.

_________________________________________________

LIPEÄKALAVANUKAS nykykielellä

1 1/2 dl puuroriisiä
5 dl vettä
4 rkl voita
2 dl keitettyä lipeäkalaa
suolaa
valkopippuria myllystä

Hauduta riisi miedolla lämmöllä pehmeäksi, hienonna lipeäkala. Voitele uunivuoka, yhdistä kaikki aineet kulhossa ja kaada vuokaan. Paista 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, kunnes pinta saa hieman väriä. Tarjoa voisulan kanssa.

________________________________________________