SOKERITIPPALEIVÄT

"OIK. HYVÄT" näkyy himmeästi sokeritippaleipäohjeen kulmassa. Taikina oli epäilyttävän löysää, mutta toimi viimeiseen pisaraan saakka. Tippaleivät olivat tosin kattilassa kiehuessaan pulleita ja suuria, mutta vetäytyivät talouspaperin päällä littanoiksi. Jos taikinaan lisäisi jauhoja, saattaisivat herkut pysyä näyttävämmän näköisinä. Mutta maku oli kohdallaan; hmmmmmm, oikein hyviä minunkin mielestäni. Ja kaiken lisäksi niin helppoja valmistaa, että näitä voi väsätä hetken mielijohteestakin. Nykykielisestä ohjeesta tulee reilut 10 tippistä.

SOKERITIPPALEIVÄT vuodelta 1909

9 munanvalkuaista
1 munankeltuainen
160 gr. sokeria
160 gr. vehnäjauhoja

Munat ja sokeri ainoastaan sekoitetaan, mutta ei vatkata vaahdoksi, ja vehnäjauhot lisätään.

Raasvaa tahi voita kuumennetaan pienessä kasariss; siihen kaadetaan suppilon läpi seosta noin 2 rkl. siten, että se muodostaan pinnalle ikäänkuin ristikon. Tippaleipä käännetään reikäkauhalla, keitetään vaalean ruskeaksi kummaltakin puolen, asetetaan imupaperille valumaan ja sokeroidaan. Tarjotaan siman ohella.

____________________

SOKERITIPPALEIVÄT nykykielellä

3 munanvalkuaista
1 munankeltuainen
50 g sokeria
50 g vehnäjauhoja
lisäksi tarvitset:
reikäkauhan, minigrip-pussin/pursotinpussin ja ryösiöljyä uppopaistamiseen

Riko valkuaisten ja keltuaisen rakenne, lisää sokeri ja jauhot. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kuumenna öljy kattilassa 180℃:ksi, öljy on sopivaa kun siihen tiputettu leipäkuutio ruskistuu 30 sekunnissa. Lusikoi taikina minigrip-pussiin, sulje pussin suu ja leikkaa alakulmasta pala pois. Pursota öljykattilaan varovasti zikzak kuviota niin että saat linnunpesän näköisen nyytin (varo, ettei pussi pääse koskettamaan kiehuvaa öljyä). Käännä tippaleipä toisinpäin ja paista kauniin ruskaksi. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan, ripottele tomusokeria pinnalle juuri ennen tarjoamista.

______________________

HILLOMUNAKAS (-OMELETTI)

Vanhanajan hillomunakas on oikeastaan ilman ternimaitoa valmistettua uunijuustoa; kananmunaa ja maitoa...mutta kun osan maidosta korvaa kermalla, ja valmiin tekeleen päälle siivilöi tomusokeria, niin munakas alkaakin muistuttaa creme caramel-vanukasta. Mainio, makea, ja täysin gluteniton vaihtoehto brunch pöytään.

Nykykielinen versio on alkuperäistä pienempi, mutta paksumpi...enkä siksi kääntänyt hillomunakasta kaksinkerroin...jokainen syöjä lohkaisi munapaistoksesta haluamansa kokoisen palan, ja levitti hilloa sekä tomusokeria päälle...kelpasi jopa lapsille, ketkä vierastavat tavallisia aamiais-munakkaita.

__________________________

HILLOMUNAKAS vuodelta 1909

6 munaa
1/2 ltr. kermansekaista maitoa
hilloa

Munat vispilöidään ja maito sekoitetaan joukkoon. Seos kaadetaan voideltuun munakaspannuun ja paistetaan uunissa. Kun munakas on valmiiksi paistunut, kaadetaan se vadille ja käännetään kaksinkerroin hilloa välissä. Munakkaalle sirotellaan paksu kerros sokeria, johon painellaan kuumalla raudalla koristeeksi ruutuja tahi juovia.

________________________

HILLOMUNAKAS nykykielellä
= "ternimaidoton uunijuusto"

3 munaa
2,5 dl kahvikermaa, kevytkermaa, ruokakermaa tai maitoa
tomusokeria koristeluun
vadelmahilloa
voita uunivuoan voiteluun

Vatkaa munat ja kerma/maito sekaisin. Voitele uuninkestävä vuoka tai pannu ja kaada munamaito vuokaan. Paista 200℃ uunissa 30-40 minuuttia, anna jäähtyä hetki ja siivilöi pinnalle tomusokeria. (Sokeri sulaa unikuuman hillomunakkaan pinnalle, siksi kannattaa odottaa hetki, tai käyttää taloussokeria).  Tarjoa vadelmahillon kanssa.

_________________________

LAMPAANLIHA RIISIN JA TOMAATIN KERA

Aina ei huvita nähdä kamalasti vaivaa, eikä ole rahaakaan... On kuitenkin pääsiäinen...ja loma...ja kerrankin aikaa...

Vanhan kirjan lammasohje tulee jo puoliväliin vastaan; liha mureutuu itsestään, ajan avustuksella, sitten lopuksi vaan riisit pataan ja vielä vähän lisää aikaa, ja pääsiäisen gourmét pata on valmis. Tämä ohje oli kuin Lemin särän "pikkuserkku"; molemmissa lammasresepteissä matala lämpötila ja pitkä kypsytys muuttavat lihan mureaksi. Särän lisukkeena on  perunaa, Anna Hildan lammasohjeessa riisiä.

Minä kuuluin niihin ketkä luulivat, etteivät onnistu koskaan valmistamaan lammasta. Muttei tässä ole mitään vaikeaa;  jos ohjeessa sanotaan 3 tuntia, eikä liha ole vieläkään mureaa, niin annat padan muhia 4 tuntia. Jos aika loppuu kesken, etkä voi "vahtia" lihapataa tuntikaupalla, säilytä keitos viileässä ja jatka urakkaa seuraavana päivänä.

Mausteina tässä isoäidin pääsiäispadassa oli pelkästään suolaa, valkopippuria, tomaattipyreetä ja aikaa. Jos haluat tehdä juhlaversion, lisää muutama valkosipulin kynsi ja timjamin oksa. Lopputulos ei ole kovin juhlallisen näköistä, mutta ulkonäöstä viis kun maku vie kielen!

KIIREETÖNTÄ PÄÄSIÄISTÄ MEILLE KAIKILLE !

LAMPAANLIHA RIISIN JA TOMAATIN KERA vuodelta 1909

1 1/2 kg. lampaanlapaa ja -rintaa
1 rkl.  voita
1 sipuli
2 dl. vettä
3-4 rkl. tomaattisosetta
suolaa
hienonn. valkopippuria
4 dl. riisiryyniä
lihalientä

Liha pestään kuumaan veteen kastetulla pyyhkeellä ja leikataan palasiksi. <lihapalaset ruskeutetaan voissa kuoritun, viipaleiksi leikatun sipulin kera, ja pannu huuhdotaan senjälkeen vedellä. Palaset asetellaan sekaan veden, tomaattisoseen ja mausteiden kera. Riisiryynit huuhdotaan ja pannaan lihan päälle, ja lihalientä sekä pannun huuhdelientä kaadetaan viimeksi niin paljon, että liha peittyy. Kasari asetetaan uuniin, ja liha saa sekoittamatta kannen alla hautua 2-3 tuntia. Kana- tahi jänispaistin tähteitä käytetään yllämainitulla tavalla.

_____________________________

LAMPAANLIHA RIISIN JA TOMAATIN KERA nykykielellä

500 g pata/keittolammasta kuutioina
1 rkl voita
1 sipuli
2 rkl tomaattipyreetä
merisuolaa
1 rkl vasikanfondia
valkopippuria myllystä
(3 valkosipulin kynttä
timjamin oksa, ei välttämätön)
vettä
2 dl risottoriisiä

Taputtele lihapalat talouspaperilla kuiviksi, sulata voi padassa ja ruskista lihat kuumassa padassa. Lisää sipulit, kuullota hetki, laske lämpöä ja kaada pataan kuumaa vettä niin paljon että lihat ja sipulit peittyvät. Lisää tomaattipyree, suola, fondi, pippuri ja kokonaiset (kuoritut) valkosipulinkynnet (ja timjamin oksa). Nosta kansi päälle ja hauduta miedolla lämmöllä kahdesta kolmeen tuntiin, lisää riisit, sekoita ja anna muhia vielä tunti, tai niin kauan että riisit kypsyvät. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

___________________________

MAKSAPIHVIT

Vanhassa ohjeessa keitetään maksapihvejä hiljalleen kermamaidossa, mutta nykyisin maksaa pidetään à la minute-tyylisenä herkkuna, mitä ei missään nimessä kannata ylikypsentää. Kun maksan jättää keskeltä punertavaksi, saa mehevän ja pehmeän pihivn.

Harjoittelin maksapihvien kevytpaistoa (puolen sentin paksuinen pihvi tarvitsee vain minuutin molemminpuolin), kastikkeen kaadoin päälle vasta tarjoamisvaiheessa. Lisäsin ohjeeseen vähän tuoretta salviaa, se kun kulkee niin nätisti maksan kanssa käsikädessä...

Ei mikään terveysvaikutteinen annos käristettyine pekoneineen ja kermakastikkeineen, mutta hurjan herkullinen. Sellainen, millä ei tarvitsekaan täyttää vatsaa. Pieni herkkupala riittää. Silti koko komeus on tehty arkisista ja edullisista aineksista... Olisiko tämä sitä arjen gourmeeta?
______________________

MAKSAPIHVIT vuodelta 1909

3/4 kg. vasikanmaksaa
2 rkl. vehnäjauhoja
1 rkl. suolaa
150 gr. silavaa
1 dl. vettä
1 1/2 dl. kermansek. maitoa
1 rkl. voita
1 sipuli

Maksa huuhdotaan kylmässä vedessä, pyyhitään kuvaksi ja kalvot poistetaan. Maksa leikataan ohkaisiksi viipaleiksi; vehnäjauhot ja suola sekoitetaan ja siinä pyöritetään viipaleet. Silava leikataan samoin viipaleiksi, ruskeutetaan äkkiä kuumassa pannussa, otetaan pois jasen jälkeen pannaan maksaviipaleet rasvaan paistumaan.

Vesi ja maito lisätään vähitellen ja maksan annetaan siinä hiljalleen kiehua mureaksi. Silavaviipaleet ladotaan keskelle vatia ja maksapihvit niiden ympäri. koristeeksi pannaan jokaiselle pihville voissa ruskeutettu sipuliviipale, ja kastike kaadetaaan varovasti päälle.

____________________

MAKSAPIHVIT nykykielellä

170 g pekonia
1 ruukkusalvian lehdet
1 punasipuli
1 dl kuohukermaa
300 g naudan maksaa
1 rkl voita
1 dl kuohukermaa

Ruskista pekonisiivut pannulla. Kuori sipuli ja leikkaa ohuiksi renkaiksi, kuullota sipulirenkaat ja salvian lehdet pekonin rasvassa, siirrä sivuun.

Poista maksasta kalvot (työnnä sormet kalvon ja maksan väliin ja revi kalvo ronskisti irti). Poista suurimmat suonet veitsellä. Leikkaa maksa viipaleiksi ja taputtele kuivaksi talouspaperilla. Sekoita suola ja valkopippuri jauhoihin. Pyörittele maksaviipaleet jauhoissa, sulata voi pannulla ja paista maksapihvit (älä paista läpikypsäksi, maksa saa jäädä keskeltä rosén väriseksi). JOS haluat tehdä pihveistä gluteenittomia, jätä jauhotusvaihe kokonaan pois ja mausta pihvit ennen paistamista suolaripauksella ja pippurilla. Lorauta kerma lopuksi pannulle, sekoita pohjia myöten, anna kiehahtaa mutta älä keitä.

Laita pekonia, salviaa, sipulirenkaita ja kermakastiketta maksapihvin päälle. Tarjoa samantien.

_____________________

"PARAS KOTIRUOKA" -KILPAILU

Sain bloginpitäjänä kutsun "Hyvää Suomesta kotiruoka kilpailuun", missä joutsenmerkittyjä kotimaisia tuotteita käyttäen pitäisi valmistaa perisuomalainen ruoka-annos. Säännöissä painotettiin, ettei ohjeen tarvitse olla monimutkainen, yksinkertainenkin kelpaa, kunhan se on taidokkaasti toteutettu.

Ensireaktioni oli vähän samantyylinen kuin suhtautumiseni kaikenlaisiin kilpailuihin; ajattelin ettei tämä projekti ole minulle. Suomalaisuus jäi kuitenkin poukkoilemaan mieleeni. "Ruokaa omasta maasta"-teema muovautui ihan itsestään "ruokaa omista juurista"-ajatukseksi. Selailin isoäidin keittokirjaa ja päätin sittenkin ilmoitteutua leikkiin mukaan, "Anna Hildan koekeittiön" puolesta.

Herkullisen ajatusleikin jälkeen päädyin KESÄKEITTOON, mikä löytyy isoäidin keittokirjasta "sekavihannes-keittona". Anna Hilda on raapustanut ohjeen kulmaan "Hieno keitto", se riitti minun valintakriteeriksi. Ohje on kotimainen, ja ylistää kotimaisia kasviksia. Kesäkeitto sopii kasvissyöjillekin, siitä saa myös helposti laktoosittoman, maidottoman ja gluteenittoman. Tämän keiton perusohje on ainakin 100 vuotta vanha, mutta resepti on kuin räätälöidysti uusien kotimaisten ravitsemussuositusten mukainen. (Suomalaisten ylenpalttista lihansyöntiähän pyritään toppuuttelemaan ja samalla kasvisten kulutusta lisäämään). Muuntautumiskykyinenkin tämä perinnekeitto on; kirkasliemisen keiton voi tuunata siskonmakkarakeitoksi ja maitopohjaisen keiton vaikkapa lohisopaksi.

Jos Anna Hildan kesäkeitto herättää Sinussakin positiivisiä väreitä; voit käydä antamassa äänesi täällä;
http://ruoka.fi/ruokajutut/hyvaa-suomesta/aanesta-suomen-paras-kotiruoka-ja-voita-100-euron-ravintolalahjakortti 24.4.2014 asti.

              "IHAN KOHTA ON KESÄ...JA KATTILASSA NYT JO"                

TÄSSÄ SE ON: TUIKITAVALLINEN, MUTTA IKI-IHANA KESÄKEITTO ⚑

♒ ☀♒ ☀♒ ☀♒ ☀♒ ☀♒ ☀♒ ☀♒ ☀♒ ☀♒ ☀♒ ☀♒ ☀♒ ☀♒ ☀♒

KESÄKEITTO

6 uuden sadon porkkanaa
6-10 uutta perunaa
1 l vettä
1 tl merisuolaa
1 tl sokeria
1 pieni uuden sadon kukkakaali
kourallinen sokeriherneitä
kourallinen pinaatinlehtiä
6 dl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl laktoositonta rukakermaa
1 kananmunankeltuainen
2 rkl persiljanlehtisilppua

TAI TALVIVERSIO:
500 g perunaa (Laitilan Siikli)
1 l vettä
1 tl merisuolaa
1 tl sokeria
 300 g kotimaisia pakastevihanneksia (Apetit)
75 g kotimaista pakastepinaattia (Apetit)
nokare voita (Valio)
6 dl maitoa (vanhanajan luomumaito, Ingman)
2 rkl vehnäjauhoja (Sunnuntai)
1 dl laktoositonta ruokakermaa (Valio)
1 kananmunankeltuainen (Laitilan luomumunat)
2 rkl persiljanlehtisilppua (Järvikylä)

Hankaa perunat ja porkkanat juuresharjalla puhtaiksi. Kuori porkkanat tarvittaessa ja pilko suupalan kokoisiksi. Huuhdo ja paloittele kukkakaali. Kiehauta vesi, mausta suolalla ja sokerilla, lisää perunat. Anna kiehua muutama minuutti ennen kun lisäät porkkanat ja viimeiseksi kukkakaalin. Keitä al denteksi (=jätä purutuntumaa, älä ylikeitä). Huuhdo herneet, poista kannat ja lisää keittoon, anna kiehua kunnes herneet hieman pehmenevät. Huuhtele ja revi pinaatti, lisää sekin keittoon.

Jos teet keiton talvella, pakastetuista vihanneksista: kuori ja pilko perunat. Kiehauta vesi kattilassa, mausta suolalla ja sokerilla, keitä perunat puolikypsiksi, kaada kotimaiset pakastevihannekset kattilaan ja keitä al denteksi (=jätä purutuntumaa, älä ylikeitä). Lisää keittoon sulatettuja pakastepinaattikuutioita.

Jos jätät keittoliemen kirkkaaksi, lisää tässä vaiheessa nokare voita, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Jos haluat valkopohjaisen keiton: sekoita jauhot maitoon ja kaada seos keittoon, anna kiehahtaa. Vatkaa ruokakerma ja keltuainen sekaisin, nosta keitto hellalta ja kaada kermaseos kattilaan, sekoita pohjia myöten. Mausta ja lisää tarvittaessa suolaa.

Mikäli haluat keitosta ruokaisamman, lisää kirkkaaseen keittopohjaan paloiteltuja siskonmakkaroita ja keitä makkarat kypsiksi. Lohipalat muuttavat maitopohjaisen kesäkeitton maukkaaksi kalasopaksi.

Ripottele persiljasilppu päälle juuri ennen tarjoamista.

♒☀♒☀♒☀♒☀♒☀♒☀♒☀♒☀♒☀♒☀♒☀♒☀♒☀♒☀♒☀♒☀♒☀♒

Kesäkeitto on nimensä mukaisesti parhaimmillaan kesällä, vihannessesongin aikaan, mutta valmistuu talvellakin näppärästi kotimaisista pakastevihanneksista. Eikä kukaan estä sulattamasta talviversioon nokaretta sulatejuustoa? Tai vuohenjuustoa? Tai...

Kesäkeitto taitaa olla vahvojen naisten lempikeitto. Anna Hildan lisäksi kesäkeittoon on aikanaan tykästynyt rouva Runebergkin. Tiesitkö, että kansallisrunoilijamme, J.L. Runebergin vaimo, Fredrika Runeberg oli taitava kokki. Suurperheen äiti kehitteli keittiössään torttureseptien lisäksi paljon muutakin. Innokkaan puutarhurin  kasvimaan sato päätyi usein maidottoman kesäkeiton tapaiseksi, maukkaaksi Fredrikan kasviskeitoksi.

 FREDRIKAN KEITTO⤴    SISKONMAKKAROILLA TUUNATTU⤴   LOHIVERSIO⤴    

SIIKAKEITTO

Tämän yksinkertaisen, ja hämmästyttävän herkullisen keiton resepti sai mielikuvitukseni liikkeelle. Mieleen tuli nuotio valkohiekkaisella rannalla, öljylyhtyjen hämyä kokoontaitettavan pöydän ääressä, siikakeitto emalikattilassa porisemassa...tai sitten lapin maisema, missä eräretkeläiset asettuvat joen rannassa leirinuotiolle, kaivavat repusta perunoita ja ruisleipää ja keittävät päivän saaliista illalliskeiton. Ja helpostihan onnistuisi tämä keitto vaatimattomammassakin "kenttäkeittiössä".

Vanhassa ohjeessa ei kaloja misään vaiheessa pilkottu, eikä tarkemmin luettuna perunoitakaan. Itse olin jo tohinoissani fileoinut siian ja pistänyt paloiksi. Leikkasin sitten pään pois (juu juu, tiedetään, silmissä ja poskissa olisi ollut hyviä aromeja, mutta kun ne kidukset piti poistaa kuitenkin, ja tällä siialla oli jotenkin äkäinen katse)... mutta heitin selkärangan pyrstöineen keittoon, siitä otin kaiken irti, noukin sen pois vasta juuri ennen tarjoamista.

Vanhaan aikaan on varmaankin keitetty potut kokonaisina, ja laitettu peratut kalat myös keittoon kokonaisina...tämä taitaakin olla niitä rannassa keitettyjä valtavia valurautapata-keittoja?!

_____________________________

SIIKAKEITTO vuodelta 1909

1 ltr. perunoita
2 1/2 ltr. vettä
suolaa
1 1/2 kg. siikaa
1 sipuli
6 maustepippurinhernettä
hapanleipä-voileipä
1 rkl. hienonn. ruohosipulia
1 rkl. hienonn. persiljaa

Perunat kuoritaan ja keitetään suolatussa vedessä puolipehmeiksi. Peratut, huuhdotut kalat ladotaan perunain päälle, sitte lisätään muut yllä mainitut ainekset. Keitto saa kiehua hiljasella tulella kannen alla, kunnes perunat ja kalat ovat pehmeät. Leipäviipale otetaan pois, ja keitto on valmista.

_____________________________

SIIKAKEITTO nykykielellä

4 perunaa
kokonainen perattu siika (350g)
1 sipuli
3 kokonaista maustepippuria
ruisleipäviipale
1 rkl ruohosipulisilppua
1 rkl persiljasilppua

Fileoi ja paloittele kala. Kuori ja pilko perunat ja sipuli, keitä melkein pehmeäksi maustepippureiden, ruisleipäpalan ja fileoinnista jäänneen selkärangan kanssa (leikkaa pää pois).

Nouki leipäviipaleen palaset keitosta reikäkauhalla, lisää kalapalat ja yrttisilput.  Anna keiton vielä kerran kiehehtaa, ota kattila hellalta, sekoita ja maista, lisää tarvittaessa suolaa.

__________________________

SIPATTI

Sipatti nimenä kuulostaa perinneherkulta, mutta onkin vain läskisoosi...tai kauniimmin ilmaistuna kinkkukastike. Erittäin yksinkertainen sellainen, ilman mausteita valmistettu, tuhti pekoninmakuinen kastike. Alkuperäisen ohjeen mukaan liha olisi ollut silavaa, siis pelkkää valkoista rasvakerrosta, en kuitenkaan rohjennut ostaa ihraa, sillä kaikki Anna Hildan koekeittiön ruoat päätyvät oikeasti ruokapöytään. Ja meidän suvussa kun on perinnöllinen rasva-aineenvaihduntahäiriö, juuu-uh, oikeasti, enkä tarkoita läskin kerääntymistä vyötärölle...vaikka sekin kyllä meidän sukua riivaa...sen lisäksi rasva kerääntyy pieniksi, herneen kokoisiksi kokkareeksi (lipooma) ihon alle, ja tuntuu kovana möhkäleenä. Siispä ymmärrät varmaan, että näin sieluni silmin jokaisen silavapalasen omassa kehossani...ja ostin mielen helpotukseksi palvikylkeä (niinkuin siinä nyt olisi paljoakaan enemmän varsinaista lihaa). Nykykielinen resepti on isoäidinaikaisen silavan ja tämän päivän kinkkusuikalieden välinen "kultainen sipatti-keskitie". Niin tai näin, mutta tämä kastike tehdään aina kuitenkin possun lihasta, valkoisesta jauhosta ja jostain maitotuotteesta.

SIPATTI OLI ANNA HILDAN LEMPIRUOKALISTALLA.

______________________

SIPATTI vuodelta 1909

200 gr. savustettua silavaa
1 rkl. vehnäjauhoja
maitoa tahi hapanta kermaa

Silava leikataan ohkaisiksi viipaleiksi, joka käristetään kuumassa pannussa; vehnäjauhot ripotellaan päälle, ruskeutetaan hiukan ja maitoa tahi hapanta kermaa lisätään vähitellen niin paljon että saadaan kohtalaisen sakea kastike, jonka annetaan kiehahtaa. Tarjotaan keitettyjen perunain kera.

____________________

SIPATTI nykykielellä

200 g ylikypsää palvikylkeä
1 rkl vehnäjauhoja
loraus kermaa tai ruokalusikallinen creme fraicea

Pilko liha ohuiksi viipaleiksi, ruskista kuumalla (ja kuivalla) pannulla, ripottele jauhot päälle, odota että rasva imeytyy jauhoihin. Lisää kerma ja tarvittaessa tilkka kuumaa vettä.

___________________