VEGETAARINEN PERUNAKEITTO

Vegetaarisen perunakeiton nimi kutkuttaa nauruhermoja; tottahan toki keitto on vegetaarinen, jos valmistusaineina käytetään juureksia. Nykyaikana tätä kutsuttaisiin kasvissosekeitoksi tai juuressosekeitoksi. Niin tai näin, Anna Hilda on antanut keitolle täyden kympin ja kirjoittanut vielä reunaan " Sopii vieraillekin, oikein hyvää, Delikat främmen soppa". Juotsenossa syntyneen ja Lappeenrannsssa, kaukana länsirannikon ruotsinkielisistä alueista, vaikuttaneen naisen väsäämät kaksikieliset huomautukset kertovat myös siitä, ettei Annan Hildan elämässä tunnettu käsitettä "pakkoruotsi".

Minunkin mielestäni keittoa voi tarjota kennelle tahansa, för vem som hälst, ja medän perheen makuraati antoi sopalle arvosanan 10+. Keiton juju piilee juuresten reilussa ja konstailemattomassa maussa. Lisäksi samasta ohjeesta voi pienellä muunnoksella valmistaa sosekeittoa tai juuresmuusin.

Tämä gourmet-keitto ja sen antiikkinen resepti sopii kaikille ketkä "etsivät juuriaan"!

********************************************

VEGETAARINEN PERUNAKEITTO vuodelta 1909

1 ltr. perunoita (vaillinainen)
5 juuriartisokkaa
1/2 porkkanaa
1/2 selleriä
1/2 palsternakkaa
1/2 sipulia
2 1/2 ltr. vettä
3 rkl. voita
1 rkl. vehnäjauhoja
suolaa
hienonn. valkopippuria
1 munankeltuainen
2 dl. kermaa
1 rkl. hienonn. persiljaa
1/2 rkl. hyvää voita

Perunat huuhdotaan ja kuoritaan, muut juurekset huuhdotaan samoin ja kaavitaan puhtaiksi. Ne pannaan sipulin kera kylmään veteen ja keitetään pehmeiksi, sekä puserretaan senjälkeen siivilän läpi.

Voi ja jauhot käristetään, keitto lisätään vähitellen, annetan kiehua noin 10 min. ja maustetaan.

Munankeltuainen ja kerma vatkataan liemimaljassa, keitto kaadetaan siihen  hyvin vispilöiden. Viimeiseksi sekoitetaan liemeen hienonnettu persilja ja kylmä voi.

*********************************************

VEGETAARINEN PERUNAKEITTO NYKYKIELELLÄ
=JUURESSOSEKEITTO

500 g perunoita
350 g maa-artisokkaa
1 porkkana
300 g selleriä
200 g palsternakkaa
1 sipuli
vettä
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl vehnäjauhoja
suolaa
valkopippuria
2 dl laktoositonta ruokakermaa
(1 munankeltuainen tai
100 g kuoretonta vuohenjuustoa, esim. Président Petit Chvres Doux)
1/2 dl persiljanlehtisilppua

Kuori kaikki juurekset ja sipuli. Pilko paloiksi ja keitä pehmeiksi. Valuta juurekset lävikössä, ota keitinvesi talteen ja soseuta perunamusertimella tai sauvasekoittimella.

Kuumenna oliiviöljy pannulla, sekoita siihen jauhot ja 2 dl juuresten keitinlientä. Kaada seos juuressoseen sekaan. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Jos teet sosekeittoa, lämmitä ruokakermaa ja haluamasi määrä keitinvettä ja sulata sekaan vuohenjuusto, lisää seos juuresten sekaan. Jos taas teet juuresmuusin, vispaa ruokakerman sekaan munankeltuainen ja sekoita se muussattuihin juureksiin.

Lisää lopuksi persiljasilppu ja sekoita hyvin.

********************************************

PERUNALEIVOKSET

Sen verran laiska olen, etten edes meinaa kokeilla perunajauhojen valmistamista, vaikka ohjeen löysinkin isoäidin keittokirjasta. En jätä kokeilua väliin siksi, ettenkö välittäisi tai olisi kiinnostunut, perunajauhon arkinen tarinahan on kuin ripaus historiaa.

Perunajauho ei ole missään reseptissä pääosassa, mutta sen poisjättäminen pilaisi kaiken. Ehkä Anna Hildan aikana perunajauhot saivat ansaitsemansa kunnioituksen, mutta arvostus on kokenut sadassa vuodessa totaalisen inflaation. Kaiken lisäksi perunajauhon "kollega", maissitärkkelys-Maizena, on pakattu iloisen keltaiseen pahvirasiaan ja henkii houkuttelevasti kansainvälisyyttä. Perunajauho  puolestaan ei herätä juuri minkäänlaisia tuntemuksia.

Pottujauho on kuitenkin paljon enemmän kuin vain suuruste, se on hyvinvoinnin symboli ja elintasomittari. Pitäisiköhän perustaa pro-perunajauho-yhdstys? Kokouksissa voitaisiin keskustella perunajauhon asemasta ja perunajauho-filosofiasta. Saattaa kuulostaa liioittelulta, mutta jos luet jauhojen valmistusohjeen, niin ymmärrät varmasti mitä tarkoitan.

Anna Hilda on antanut perunaleivoksille täydet 10 pistettä. Suosiopisteet irtoavat minultakin; perunaleivokset valmistuvat vaivatta ja sopivat gluteenittomiinkin herkkuhetkiin (jos kakkuvuoan jättää jauhottamatta). "Kultalusikka suussa syntyneenä" keksin vielä leivoksille täytteenkin, viimeisen sairaslomapäivän kunniaksi. Mieleeni tuli saksalaisen aupair-perheeni sunnuntaikakku. Pohjataikina muistutti perunaleivosohjetta, mutta kakku täytettiin tumman rommin maustamalla kermavaahdolla ja banaanisiivuilla. Kaiken ei aina tarvitse olla runsaudella pilattua, mutta voisihan pyhäpäivän perunakakussa olla täytettäkin?


********************************************

PERUNAJAUHOJEN VALMISTUS

Harva liina sidotaan saavin suulle, ja saavi täytetään kylmällä vedellä niin että liina kastuu. Perunat huuhdotaan erittäin hyvin ja hierotaan liinan päällä raastimella hienoiksi. Puhdas lauta asetetaan poikittain saavin päälle tueksi raastimille. Silloin tällöin kaadetaan vähän vettä liinalle ja seosta hämmennetään hyvin, jotta jauhot paremmin tunkeutuisivat liinan läpi. Liina poistetaan, ja saavissa oleva vesi kaadetaan pois silloin kun jauhot ovat painuneet pohjaan.

Uutta vettä lisätään, jauhoja hyvin sekoittaen, niin monta kertaa, että jauhot puhdistuvat täydellisesti. Kun viimeinen vesi kaadetaan pois, asetetaan saavi kallelleen niin, että kaikki vesi valuu tarkkaan saavista.

Jauhot leikataan veitsellä paloiksi, jotka asetetaan kehiin tahi pitkiin soikeihin kangaspsseihin kuivumaan. Pussit ripustetaan keittiön kattoon. Kuivat jauhot hierotaan senjälkeen hienoiksi siivilän läpi.

*********************************************

PERUNALEIVOKSET vuodelta 1909

6 munaa
212 gr. sokeria
55 gr. mantelia
80 gr. perunajauhoja

Munankeltuaiset ja sokeri vatkataan vaahdoksi, kuoritut, hienonnetut mantelit, perunajauhot ja vaahdoksi vatkatut munanvalkuaiset sekoitetaan joukkoon.

Taikina pannan heti pieniin, voideltuihin ja survotuilla korpuilla jauhotettuihin leivosvuokiin ja paistetaan keskinkertaisessa uuninlämmössä, sitten ne kaadetaan vuoista pois.

Leivokset voi myöskin paistettuina kostuttaa marjamehulla.


***********************************************

PERUNALEIVOKSET nykykielellä = PYHÄPÄIVÄN PERUNAKAKKU

6 kananmunaa
 2 dl sokeria
1 1/2 dl mantelijauhetta
1 1/2 dl perunajauhoja
voita ja korppujauhoja irtopohjavuoan voiteluun ja jauhottamiseen
2 dl vispikermaa
1 rkl tomusokeria
1-2 tl tummaa rommia (ei välttämätön)
2 banaania

Erottele kananmunan keltuaiset valkuaisista. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, lisää sekaan mantelijauhe ja perunajauhot.

Vatkaa valkuaiset kiinteäksi vaahdoksi, kääntele se varovasti taikinaseokseen.

Voitele ja jauhota irtopohjavuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia, kunnes kakkuun työnnettyyn puutikkuun ei enää tartu taikinaa.

Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta sokerilla ja rommilla. Kuori ja leikkaa banaanit siivuksi.
Halkaise jäähtynyt kakkupohja ja täytä puolella kermavaahdosta ja banaanisiivuista, jätä reunoille sentin levyinen valumisvara (tai käy niinkuin minulle; kerma rönsyilee ulos). Nosta toinen pohjakerros kanneksi ja levitä loput täytteestä kakun päälle.

*********************************************

SAIPPUAN VALMISTUS

Kaikki tapahtuu aina tarkoituksella, vaikka viime viikkoisen siivuouskomero-onnettomuuden tarkoitusta onkin vaikea ymmärtää. Nostin pölynimurin letkua seinätelineestään kun se osui hyllyn reunaan ja pudotti pesuainepurkin suoraan kipeän jalkani päälle. Juuri ennen terveysaseman työhönpaluutarkastusta, juuri kun jalkakivut alkoivat lopultakin olla historiaa. Ehkäpä se oli viesti maailmankaikkeudelta, että "palaa takaisin keittiöön, anna miehen hoitaa imurointi"?!

Olin jo varma, ettei murjotulla jalalla ole mitään asiaa töihin, muttei se ollutkaan niin vakavaa; sain lääkärintarkastuksesta "terveen paperit".  Maanantaista lähtien olen siis ex-sairaslomalainen ja Anna Hildan koekeittiössä porisee vasta "virka-ajan" ulkopuolella, mutta porisee kuitenkin.

Työterveyslääkäri tiedusteli vastaanotolla lääkärimäisen kohteliaasti miten aikani on kulunut näinkin pitkällä sairaslomalla, sain siitä oivallisen tilaisuuden mainostaa isoäidin reseptejä. Voin nyt  ylpeänä todeta, että lukijakuntani on tänään kasvanut: tähän mennessä olen laskuissani päässyt neljään interaktiiviseen kommentoijaan, plus äitiini, (joka tirauttaa aina blogitekstin luettuan emotionaaliset nostalgiakyyneleet), plus mieheeni, (joka väkisinkin joutuu koemaistajaksi ja esilukijaksi), joten lääkäri mukaanlaskettuna teitä lukijoita on nyt todistettavasti ainakin 7 !

Siivouskomerosta ja pesuainepurkeista johtaa aasinsilta takaisin isoäidin kirjan sivuille. 1900-luvun alussa ei ollut Marseille-saippuaa trendikkäissä pumppupulloissa, eikä tuoksuvia erikoissaippuakauppoja. Oli vain tehokas yhdistelmä tarmokkaita naisia, annos apteekin lipeäkiveä ja keittokirjan saippuanvalmistusohje. Itse pysyn tyytyväisenä pumppupulloineni nykyajassa, mutta nostan hattua isoäidin aikaisille arjen sankareille. Jos joku muu innostuu kotitekoisesta saippuasta v.1909-reseptillä, kertokaa ihmeessä kokemuksista!


******************************************

SAIPPUAN VALMISTUS

10 ltr. vettä
2 kg. rasvaa
1/2 kg. lipeäkiveä
3 dl suolaa

Rasva pannaan tulelle 9 litrassa kylmää vettä ja keitetään, kunnes se on jonkun verran sulanut. Lipeäkivi lisätään kolmessa osassa 20 min. väliajoilla, ja kaiken tään annetaan kiehua tasaisella tulella, kunnes seos juoksettuu.

Sitte listään suola ja 1 ltr. kylmää vettä; seos saa kiehahtaa, siivilöidään ja annetaan hyytyä. Saippua leikataan sopivan suuriksi palasiksi jotka kuivataan laudoilla lämpimässä paikassa.

**********************************************

PIENET KAHVILEIVÄT

Voi Anna Hilda,
nyt olisi kysyttävää !

Pienistä kahvileivistä tuli suuri kompastuskivi. Maku oli kyllä kohdallaan, mutta heikkohampaisille näitä ei uskaltaisi tarjota. Jo pallukoiden pyörittely oli hankalaa, taikina oli niin kuivaa ja irtonaista, ja sitten paistaminen teki niistä kivikovia. Punnitsin jauhot vaa'alla ja noudatin ohjetta gramman tarkkuudella. Jyrsiessäni kovia kahvileipäpallukoita mietin kuumeisesti, mikä meni pieleen.

Muistin vanhan ajan hopealusikat, ne sellaiset jättiläisen suuhun sopivat. Ehkä 4 rkl voita ja 4 rkl kermaa olisikin ollut aivan eri määrä toisenlaisella ruokalusikalla mitattuna? Entisajan kananmunat ovat voineet olla myös suurempia? Jauhojen ainakin luulisi olevan suht koht samanlaisia? Mutta niitä jauhoja tässä ohjeessa on kyllä aika paljon...Voisiko virhe olla uunin lämpötilassa ja/tai paistoajassa? Olisinko arvioinut ne väärin; paistoin pallukoita vähän alle 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia, ehkä se oli liikaa? Tai sitten tein kahvileivistä liian pieniä?

Anna Hildan valtakunnassa ei varmasti heitetty mitään roskiin, siksi meilläkin on nyt pahaa-avistamattomia yllätysvieraita varten säilössä pallukkarasia, jonka kylkeen on liimattu neonpunainen tarralappu "varo, nämä ovat aika kovia".


*********************************************


PIENET KAHVILEIVÄT vuodelta 1909

4 munankeltuaista
210 gr. sokeria
vaniljaa
4 rkl. sulatettua voita
4 rkl. kermaa
1/2 tl. soodaa
210 gr. vehnäjauhoja
210 gr. perunajauhoja

Munankeltuaiset ja sokeri vatkataan, vanilja, pesty ja sulatettu voi, kerma ja siihen liuotettu sooda sekä jauhot sekoitetaan joukkoon. Taikinasta muodostetaan pieniä pyöryköitä, jotka paistetaan tavallisessa uuninlämmössä.

*********************************************

HEINÄLAATIKKO

Rahaa ei ole koskaan liikaa ja sairaslomalla tuntuu ettei sitä ole edes tarpeeksi. Kaikki on kuitenkin suhteellista. Selailtuani isoäidin kirjaa oivalsin ettei laihtunut lomapakko ehkä olekaan kovin vakava asia, ainakaan näissä mittasuhteissa.

Pula-ajan ihmisillä ei ollut oikeasti yhtään mitään ja pelkästään jokapäiväisestä arjesta selviytyminen vaati melkoista kekseliäisyyttä. Säästämisestä tuli elämäntyyli ja reippaasta mielestä perusasenne. Keittokirjan lopusta, ennen lihan paloittelemisohjeita, löysin vinkit heinälaatikkokypsentämiseen. Täytyy myöntää, että sain lukea tekstin muutamaan kertaan, ennen kun edes ymmärsin, mistä on kyse, niin uskomattomalta polttopuiden säästöidea kuulosti. Itse en edes tiedä, paljonko modernin keittiöni keraaminen liesi syö sähköä, ja se todistaa, ettei minulla ole sairaslomalaisenakaan mitään hätää !

*********************************************

RUUAN KYPSENTÄMINEN HEINÄLAATIKOSSA

on vaivatonta ja aikaa sekä puita säästävää. Tällaisen laatikon voi valmistaa monella tavalla. Sopivin on neliskulmainen noin 1/2 metrin leveä ja 60-70 cm. korkea puulaatikko, jonka kansi on saranoilla varustettu. Puulaatikon puhja, reunat ja kansi peitetään sisäpuolelta 10-15 sm. paksuisella tiiviillä heinäkerroksella, niin että keskelle jää sopiva tila kannella varustetulle keittoastialle.

Heinäkerros päällystetään vielä säkkikankaalla. Tähän tarkoitukseen kelpaa kyllä mikä laatikko tahansa tahi kannellinen korikin, joka kumminkin on ensin vuorattava moninkertaisella sanomalehtipaperilla. Täytyy vaan katsoa että tähän tarkoitukseen aijottu laatikko tahi kori ovat kylliksi suuria, niin että keittoastian ympärille mahtuu sopivan paksu heinäkerros.

Ennenkun keittoastia upotetaan heinälaatikkoon, pannaan kaikki ruokalajiin tarvittavat aineet yhtä aikaa keittoastiaan, joka sitten saa olla tulella siksi kun keitto hyvin kiehuu. Keittoastia nostetaan niin joutuin kuin mahdollista paikkaansa laatikkoon jonka kansi suletaan. Ruuan kypsymisen aikana kantta ei saa avata, ennenkuin ruokareseptissä määrätty aika on kulunut, jotta ei kuumuus haihtuisi. Jos heinälaatikko on kylliksi syvä, voi asettaa kaksikin kaittoastiaa päällekkäin, mutta täytyy ne panna sinne samalla aikaa, olettaen että niissä kypsytettävä ruoka vaatii yhtä pitkän valmistusajan.

On huomioon otettava että maitoa ja vettä käytetään suhteellisesti vähemmän heinälaatikossa valmistettavissa ruuissa, syystä että nestemäärä siinä pysyy samana, jota vastoin tulella keitettäessä joku määrä haihtuu höyrynä.

Tässä seuraa luettelo muutamista tavallisimmista heinälaatikossa keitettävistä ruuista. Kokemus pian osoittaa, kuinka pitkän ajan ruuan kypsyttäminen heinälaatikossa vaatii. Luukeitto, simppukeitto, ohraryynivelli, muhennetut ahvenet, lihamuhennus, maksapaisti, keitetyt luumut.

**********************************************

KAALIPIIRAKKA

Tästä Anna Hilda ei ehkä tykkäisi: joudun tunnustamaan heti alkutöikseni, että yritin oikaista kaalipiirakan kanssa. Pohjataikina kun oli voitaikinaa, ajattelin, etten viitsi sitä väsätä, vaan ostin kaupan pakastehyllystä valmiin voitaikinapohjan.

Piirakasta tuli ihan syötävää, vaikka pohja olikin melkoista kökköä. Anna Hildan taikinareseptin reunaan raapustama huomautus "mainio, halvempi, arki voitaikina" yllytti minut aloittamaan alusta. Olisihan sen voinut arvatakin että kakkospiirakasta tuli moninkertaisesti edeltäjäänsä parempi. Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, etten enää harrasta oikopolkuja!

Vanhanajan kaalipiirakka on myös globaali herkku. Bulgarialaissyntyiselle miehelleni kaalipiirakka nosti  mieleen makumuistoja lapsuudesta. Banitsa-niminen piirakka täytetään yleensä fetatyylisellä valkoisella  sirene-juustolla, tai sitten kaalilla. Banitsan pohja on fillotyylistä ohueksi kaulittua vehnätaikinaa. Meidän perheen kaalipiirakkakiintiö hipoi jo äärirajojaan, päätin silti leipoa vielä yhden. Bulgarialais-suomalaisesta perinnekaalipiirakasta (kuvassa) ei jäänyt lautaselle kuin muutama fillotaikinan murunen.

************************************************

KAALIPIIRAKKA vuodelta 1909

voitaikina:
250 gr. voita
250 gr. keitettyjä perunoita
250 gr.vehnäjauhoja
1 rkl. vettä

täyte:
3 ltr. hienonn. valkokaalia
3 rkl. voita (tämän Anna Hilda on korjannut 6:ksi)
1/2 ltr. lihalientä tahi vettä (tämän Anna Hilda on vetänyt kokonaan yli)
1 rkl. suolaa
3 rkl. fariinisokeria
1 1/2 rkl. etikkaa (tämänkin AH on vetänyt yli)

Voi ruskeutetaan, hienonnettu kaali sekoitetaan joukkoon ja ruskeutetaan. Lihaliemi lisätään vähitellen, ja seoksen annetaan hiljalleen kiehua, jonka jälkeen se maustetaan ja kaadetaan jäähtymään.

Kuoritut, hienonnetut perunat sekoitetaan kylminä voin, vehnäjauhon ja veden kera notkeaksi tahnaksi. Pannaan kylmään paikkaan kovettumaan 1 tunniksi.

Voitaikina jaetaan kahteen eri suuruiseen osaan. Molemmat osat kaulitaan noin 1/2 sm. paksuisiksi, neliskulmaisiksi levyiksi. Suurempi levy asetetaan pellille, kaalitäyte levitetään päälle. Jokapuolelle jätetään noin 3 sm. leveä reuna, pienempi levy asetetaan täytteen päälle, reunat sivellään vedellä, käännetään kannen yli, painetaan kiinni ja poimutetaan. Ylijääneitä taikinakaistaleita voi käyttää piirakan koristelemiseen.

Paistetaan kuumassa uunissa.

**************************************************

KAALIPIIRAKKA NYKYKIELELLÄ
(uunipellillinen)

1,7 kg valkokaalia (keskikokoinen kokonainen kaali)
3 rkl oivariinia
1/2 dl oliiviöljyä
2 rkl suolaa
1/2 - 1 dl fariinisokeria
450 g (1 paketti) fillotaikinaa
100 g sulatettua voita

Poista kaalin uloimmat lehdet, leikkaa kova kanta irti ja silppua kaali hienoksi.

Kuumenna oivariini ja oliiviöljy korkeareunaisessa paistinpannussa, kuullota kaalisilppua (kannattaa jakaa kahtee tai kolmeen erään, pannun koosta riippuen) 5-10 minuuttia, kunnes kaali pehmenee ja saa kiiltävän pinnan. Mausta suolalla ja fariinisokerilla. Siirrä sivuun jäähtymään.

Sulata fillotaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Käsittele taikinalevy kerrallaan; sivele voisulalla ja aseta voidellulle uunipellille. Kaada puolet kaalitäytteestä viidennen levyn päälle. Nosta täytteen päälle pari voideltua fillotaikinalevyä ja levitä niiden päälle loput täytteestä. Voitele loputkin taikinalevyt voisulalla ja nosta täytteen päälle. Riko päällimmäisen levyn pinta kevyesti terävällä veitsellä, muutamalla viillolla, niin että pintaan tulee ristikkokuvio.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes pinta muuttuu kullanruskeaksi.

***************************************************

RANSKANLEIPÄ

Leipätaikinan tekeminen ei ole koskaan tuntunut näin juhlalliselta. Kyseessähän on tavallinen hiivataikina, mutta tämä oli ensimmäinen kokeilu Anna Hildan 10+ arvosanan saaneista resepteistä.

Leivoin leivät eilisiltana ja jätin jäähtymään yöksi keittiöpyyhkeillä peiteltyinä. Retroranskanleivän debyytti  oli varsinainen menestys aamupalapöydässä, varsinkin paahdettuna. Tästä on hyvä jatkaa. Ei ehkä ihan 10+ arvoinen makuelämys, mutta ainakin 8 1/2  !!!

************************************************

RANSKANLEIPÄ vuodelta 1909

40 gr. hiivaa
6 dl haaleata vettä
1 rkl. suolaa
1 rkl. sokeria
1 dl. sulatettua voita tai rasvaa
900 gr.-1 kg. vehnäjauhoja

Hiiva luotetaan haaleaan veteen, mausteet, sulatettu voi ja vehnäjauhot sotketaan taikinaan. Noustuaan kooltaan kaksinkertaiseksi, vastataan se uudelleen.

Toisen nousemisen jälkeen vanutetaan taikina leivinpöydällä, jaetaan 4:jään osaan, muodostetaan soikeiksi leiviksi, jotka ovat kapeammat keskeltä, ja annetaan nousta. Ennen kypsentämistä leikataan terävällä veitsellä juova pitkin leipää. Vaativat hyvää uuninlämpöä.

*************************************************


RANSKANLEIPÄ NYKYKIELELLÄ

30 g (1 pussi) kuivahiivaa
900 g vehnäjauhoja (plus ylimääräistä leipomiseen)
1 rkl suolaa
1 rkl sokeria
6 dl vettä (+42C)
1 dl sulatettua Oivariinia tai reilu 1/2 dl oliiviöljyä

Yhdistä kaikki kuiva-aineet kulhossa. Sekoita 42-asteinen (reilusti kädenlämpöinen) vesi jauhoseokseen vähitellen, pienissä erissä. Lisää taikinanteon loppuvaiheessa sulatettu Oivariini tai oliiviöljy.

Vaivaa taikina tasaiseksi ja kimmoisaksi, peitä keittiöpyyhkeellä ja anna nousta 40 minuuttia.

Vaivaa taikinaa jauhotetulla leivinalustalla ja tee neljä pitkulaista leipää. Anna leipien nousta uudelleen vielä 20 minuuttia leivinpaperilla päällystetyllä uunipellillä. Tee leivän pintaan veitsenkärjellä viilto.

Paista 200 -asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes pinta saa kuparinruskean sävyn.
Anna leipien vetäytyä keittiöpyyhkeen alla 15 minuuttia ennen tarjoamista.

****************************************************