YKSI REPALEINEN KEITTOKIRJA, ISOÄIDIN MERKINNÄT JA LAPSENLAPSI JONKA MISSIO ON HERÄTTÄÄ HENKIIN 101 VUOTTA VANHAT RESEPTIT. KERROSTALOKEITTIÖN ARKI SAA UUSIA MAUSTEITA KUN RETROSOPPA PORISEE !
perjantai 20. maaliskuuta 2015
ORLEANSSIVANUKAS
Orleanssivanukas ei olekaan hätähousun jälkiruokavalinta. Tästä tuli ihan jotain muuta, mitä olin mielessäni kuvitellut. Ei näitä minun mattapastelli hempeyksiä kukaan tarjoaisi Orleanssin kuumilla kesäfestivaaleilla! Tämä menee suoraan teinityttömäisen keskikesän maalaisromantiikkaosastolle.
Olin ajatellut vähän voimakkaampia värejä (ja makuja), selkeitä kerroksia, kaunista viirukasta kolmivärivanukasta. Mutta tein vanukasmassan pohjan niin myöhään illalla, etten jaksanut enää pysyä hereillä, ja kokosin tekeleet jälkiruokamaljoihin kun kiisseli oli vielä juoksevaa... Kerrokset upposivat toistensa sekaan, ja lopputulos oli hailakka pastelli-marmori. Nukuttuaan jääkaapissa yön yli, vanukkaat onneksi sentään jähmettyivät ja saivat lopultakin ryhtiä... Koristeiksi käytin murennettua sävy-sävyyn- marenkia, se toi vähän purutuntumaakin. (Tavallinen marenki sopii meiniosti, mansikan tai vadelman makuinen erityisen hyvin ja ranskalaisen Fossier-leipomon "Biscuits Roses de Reims"- marenkikeksi kaikista parhaiten.)
Vanhassa ohjeessa liotetut liivatteet on heitetty kattilaan kiehumaan kaiken muun sekaan, mutta minä käytin liivatelehteä pakkauksen ohjeen mukaisesti (= liotuksen jälkeen nostin kattilan liedeltä ja sekoitin livatteet liemeen). Makeus kannattaa itse maistella tekovaiheessa. (Mielestäni massa kaipaa reilummin sokeria.) Eikä tätä kannata kiireessä väsätä; eri väristen massojen pitää antaa jäähtyä kunnolla ennen annoksien kokoamista... Ja sen jälkeen vanukkaille täytyy antaa hyytymisrauha. Lopputulos on pannacottamainen, ilman pakkasta valmistettu jäätelö... Oikeastaan aika sopiva kevätjälkkäri; kuka nyt vielä jäätelön viilennytstä näillä keleillä kaipaisikaan, vaikka aurinko kirkkaasti paistaisikin?!
ORLEANSSIVANUKAS vuodelta 1909
6 munankeltuaista
4 rkl. sokeria
6 1/2 dl. maitoa
vaniljatanko
10 liivatelehteä
6 1/2 dl. hyvää kermaa
Munankeltuaiset, sokeri, maito, vaniljatanko ja huuhdotut liivatelehdet sekoitetaan kasarissa ja vispilöidään tulella, kunnes kiiseli sakoaa, mutta se ei saa kiehua. Kasari nostetaan tulelta ja vispilöimistä jatketaan. Vaahdoksi vatkattu kerma sekoitetaan jäähtyneeseen kiiseliin.
Osa kiiselistä värjätään punaiseksi muutamaan vesipisaraan liuotetulla käramellivärillä, toinen osa väkevällä suklaaliuksella (1 dl. hienonnettua suklaata ja 1/2 dl. kuumaa vettä), ja kolmas osa jätetään valkoiseksi. Nämä eri väriset kiiselit kaadetaan lasimaljaan toinen toisensa päälle ja vanukas saa hyytyä.
___________________
ORLEANSSIVANUKAS nykykielellä
5 liivatelehteä
1 vaniljatanko
3 kananmunankeltuaista
3-5 rkl sokeria
4 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
muutama tippa punaista elintarvikeväriä
50 g tummaa suklaata (tai Fazerin taloussuklaata)
[murennettuja marenkeja koristeeksi]
Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 10 minuuttia. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet veitsenkärjellä kattilaan, heitä lopuksi koko tanko kattilaan ja mittaa sekaan keltuaiset, sokeri ja maito. Sekoita ja kuumenna kiehumispisteeseen (mutta älä keitä, ettei keltuaisista tule kokkelia). Posta vaniljtanko, puristele liivatteista vesi pois ja lisää kuumaan seokseen. Nosta kattila sivuun jäähtymään ja vatkaa kerma vaahdoksi. Kääntele kermavaahto jäähtyneeseen kiisseliin ja jaa massa kolmeen osaan.
Värjää yksi osa elintarvikevärillä punaiseksi, sulata suklaa (jos suklaaseos on liian paksua, sekoita siihen kuumaa vettä) ja värjää toinen osa suklaalla vaaleanruskeaksi. Kokoa varovasti ruokalusikan kautta valuttamalla annoksiksi jälkiruokakulhoihin, väri kerrallaan. Anna vanukkaiden hyytyä jääkaapissa yön yli, tai ainakin 2 tuntia ennen tarjoamista. [Koristele marenkimurskalla.]
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onpa varsin kauniin näköisiä herkkuja! Juuri ihanat värit vanukkaassa ja upeat kuvat olet somistanut :)
VastaaPoistaKIITOSTA! :D
VastaaPoista