Kurkkusalaatti ja hölskykurkut tarkoittavat yhtä ja samaa etikan terästämää herkkua. Käytin tällä kertaa riisiviinietikkaa, ja sain aika mukavan makuyhdistelmän. Meillä Suomessa mirin-pullojen tuoteseloisteissa lukee joskus "riisiviinietikka", mutta mirin on oikeasti makeaa ja alkoholipitoisuudeltaan mietoa keittiö-sakea, riisiviiniä. Riisiviinietikka on eri asia, siinä on etikan potkua, mutta väkiviinaetikkaan tai valkoviinietikkaankin verrattuna tästä löytyy pehmeän pyöreä makuvivahde. Juuri sopiva mummon kurkkuihin.
_______________________
KURKKUSALAATTI vuodelta 1909
keskikokoinen kurkku
1 rkl. suolaa
1 1/2 dl. etikkaa
1-2 tl. sokeria
1/4 tl. hienonn. valkopippuria
1 rkl. hienonn. dilliä ja persiljaa
Kurkku kuoritaan latvasta varteen päin ja leikataan ohkaisiksi viipaleiksi. Suola ripotellaan viipaleiden väliin, jotka jätetään suoloineen mehustumaan. Kurkun neste kaadetaan pois, etikka mausteiden kera kaadetaan päälle, ja pinnalle ripotellaan hienonnettu dilli ja persilja.
_______________________
KURKKUSALAATTI nykykielellä
kurkku
merisuolaa myllystä
1 1/2 dl etikkaa (perinteistä väkiviinaetikkaa tai hunaja-omenaviinietikkaa, mirin-riisiviinietikkaa...)
1/2-2 tl hienoa sokeria (määrä riippuu siitä mitä etikkaa käytät)
ripaus jauhettua valkopippuria
1 rkl hienoksi silputtua tilliä ja persiljaa
Kuori kurkku ja leikkaa kuorijalla pitkiksi nauhamaisiksi siivuiksi. Levitä kurkkuviipaleet lautaselle, jauha suolaa myllystä päälle ja jätä kurkut "itkemään" varttitunniksi. Valuta neste pois ja taputtele kurkut talouspaperilla (tai keittiöpyyhkeellä) kuiviksi, silppua yrtit. Sekoita etikasta, sokerista, yrteistä ja valkopippurista kastike. Pyörittele kurkkuviipaleet kastikkeessa, nosta tarjoiluastiaan.
______________________
Kommentointi kesti, koska piti kokeilla. Minusta hölskykurkut ja Hildan kurkut on ihan eri asia. Hölskyt: kurkku mahdollisimman ohuiksi siivuiksi kannelliseen kippoon, vain hiukan suolaa, sokeria ja tilliä päälle. Sen jälkeen rankaa hölskytystä (kippoa ravistetaan ylös-alas), jotta kurkut hakkautuvat kipon kantta ja pohjaa vasten. Tuloksena on pehmeät maustuneet kurkut, joiden päälle vettä ja vain loraus väkiviinaetikkaa, nam. Hyviä oli Hildankin kurkut, mutta ei nämä reseptit minusta toisiaan vastanneet. Oletko palannut Japanista? Kuvat olivat ihania! Huomenna menen Ravintola Kosmokseen, aion kokeilla listalla olevia karitsanmunuaisia. Ystävä harkitsee kateenkorvaa. Mukavaa ja kokkailevaa joulunodotusta! Pirjo
VastaaPoistaOi. Nämä ovat erittäin suosittu pieni lisuke Unkarissa erilaisten liharuokien kanssa. Siis tapana ei ole syödä mitään alkusalaatteja, vaan nämä syödään pääruuan kanssa yhdessä pienenä raikastavana lisukkeena. Muistan itse myös syöneeni näitä lapsuudessani nimellä latkutuskurkut! Raikastavat mukavasti kaikenlaiset raskaat ateriat.
VastaaPoistaEtikkakurkut on niin hyviä.
VastaaPoistaMummoni opetti minulle, että kurkku leikataan aina latvasta varteen päin, juuri kuten vahassa ohjeessa sanotaan. Näin siksi, koska varren pääty on kitkerä ja kitkeryys leviäisi vetisen terän mukana. Leikkaankin kurkun aina mummon oppien mukaan :)