VILLIPARSAA KROATIALAISEN ISOÄIDIN RESEPTILLÄ

Tervehdys Dubrovnikista!
Minä olen täällä ja Anna Hildan kirja kotona. Oli kyllä tarkoitus matkustaa kimpassa, mutta kun vetkuttelin matka-arkun pakkaamisessa viimeiseen asti (niinkuin yleensäkin)... Ja aamuyöllä, ehkä jo aavistuksenverran väsähtäneenä, tuli sitten pakattua mitä mieleen juolahti... Piknikliinat muistin, yhden vanhan haarukan ja lusikankin, mutten ainuttakaan lautasta, lasia enkä sitä kaikkein tärkeintä; isoäidin keittoKIRJAA.

Anna Hildan ohjeiden sijasta tarjoan siis euraavissa postauksissa kroatialaisten isoäitien reseptejä. Eilen laitoin oikein kellon soimaan ja menin aamutorille. Sieltä niitä mummoja löytyi! Puheliaita, iloisia ja ihastuttavan eläväisiä mummeleita. Vaan auta armias kun kaivoin kameran kassista; ryhti jähmettyi, ilme vakavoitui ja katsekin alkoi harhailla... Mummot ovat täällä saman luonteisia kuin kaupungin lukuisat kissat: hellyyttäviä ja tekevät kaikenlaisia temppua, mutta poseeraamaan eivät suostu.

Mummojen lisäksi etsin torilta villiparsaa. Se on täällä juuri nyt sesongissa, samoin kuin pehmeämpivarsinen KUKE. Kuke on villiparsan maalaisserkku, ja sitä saa 6 senttiä halvemmalla kuin parsaa.

VILLIPARSAN MAALAISSERKKU "KUKE".

Molemmat; villiparsa ja kuke maistuvat vähän kirpeiltä, niinkuin keitinveteen olisi lisätty sitruunaa tai etikkaa. Senpä takia paikallisten tapa syödä parsaa kovaksi keitettyjen kananmunien, merisuolan ja oliiviöljyn kanssa on ihan järkeenkäypä idea. Meillä viljeltyä, mietoa ja paksua, parsaa syödään hollandaisekastikkeen kanssa; ja siinähän juuri on sitruunamehua, viinietikkaa, kananmunankeltuaisia ja voisulaa. Kroatialaisesta villiparsareseptistä löytyvät samat elementit, mutta vain eri muodoissa!

Vasemmalla VILLIPARSAA, keskellä KUKEJA ja oikealla HORMAN VERSOJA.

Harmi, ettei suomen rämeikössä kasva villiparsaa. (Rämeikössä nimenomaan. Tiedän, että jos kasvaisi, niin olisi piikkioksien seassa; villiparsoja poiminut torimummo sen kertoi ja esitteli piikkien raapimia käsivarsiaan...) Mutta meillä alkaa ihan kohta horsmanversojen sesonki. Sitruuna-aromi puuttuu, mutta villi ja parsamainen maku hosmistakin löytyy. Nämä villiparsan Suomi-serkut pitäisi kerätä nuorina, vähän aikaisemmin kuin kuvan viimekeväiset versot. Lehtien ei tarvitse olla kuin aavistuksen verran tuloillaan, silloin horsma on parhaimmillaan.

Unohda nyt kaupan, kaukomaiden kalliit parsat, ja käy poimimassa kotimaiset luomuhorsmat ja herkuttele kroatian isoäidin tapaan!

VILLIPARSAA KROATIALAISEN ISOÄIDIN RESEPTILLÄ

maalaiskananmunia
pari punttia villiparsaa ja/tai kukea (ja/tai horsmanversoja)
merisuolaa
mustapippuria myllystä
oliiviöljyä oman pihan puista (tai parasta mahdollista kaupan öljyä)

Keitä kananmunat koviksi (tai sellaisiksi mistä itse eniten pidät). Napsauta tuoreista villiparsoista kovat päät pois... Taivuta vartta ja kun se napsahtaa, olet löytänyt oikean kohdan. Keitä parsat, kuket tai horsmanversot suolatussa vedessä aldenteiksi (5-8 minuuttia). Valuta vesi pois, kuori kananmunat ja tarjoa höyryävät parsat merisuolan, mustapippurin, öliiviöljyn ja kananmunalohkojen kanssa.

____________________________