Suklaakeiton juju piilee pinnalla kelluvissa marenkipilvissä. Ensin ajattelin ettei valkuaisvaahtopallojen maidossa keittämisessä ole mitään järkeä, varsinkin kun pallot levisivät kypsyessään epämääräisen muotoisiksi hattaroiksi. Kiehuva maitokylpy muutti vaahdon kuitenkoin juuri sopivan kiinteäksi, herkulliseksi, vähän vaahtokarkkimaiseksi marenkityynyksi.
Aivan loistava vanhanajan taikatemppu! Ensi kerralla kääntelen näitä poutapilviä keiton sekaankin...
__________________________
SUKLAAKEITTO vuodelta 1909
1 1/2 suklaakakku (sokeroitu)
2 ltr. maitoa
1 rkl. sokeria
2 rkl. maissi-tahi perunajauhoja
2 munanvalkuaista
3-4 rkl. sokeria
Suklaakakku taitetaan palasiin ja pannaan lämpimään maitoon, jota vispilöidään, kunnes suklaa on sulanut. Sokeri lisätään ja maito saa kiehahtaa. Suklaakeitto suurustetaan maissi- tahi perunajauhoilla, sekoitettuina tilkkaseen kylmä maitoa ja saa kiehahtaa, sekä kaadetaan liemimaljaan. Munanvalkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi ja sokeri hämmennetään joukkoon. Lusikalla pannaan siitä pieniä palloja keittoon. Ennenkun keitto suurustetaan, saattaa munanvalkuaispallot möskin keittää maidossa hiljaisella tulella, noin pari min. ja nostaa sitten reikäkauhalla pois.
_______________
SUKLAAKEITTO nykykielellä
1 kananmunanvalkuainen
tomusokeria
1 l maitoa
200 g ( 1 levy) taloussuklaata
ripaus sokeria
1 rkl maizenaa tai perunajauhoja
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, mausta tomusokerilla. Kuumenna maito kiehumispisteeseen (jätä vajaa desi kylmää maitoa sivuun). Ota kahden lusikan avulla valkuaisvaahdosta pieniä palloja ja keitä niitä hetki kuumassa maidossa. Nosta valkuaispallot reikäkauhalla jäähtymään lautaselle. Jatka kunnes kaikki valkuaisvaahto on muuttunut marenkipalloiksi.
Palottele suklaa kuumaan maitoon ja keitä miedolla lämmöllä kunnes suklaa sulaa. Hämmennä pohjia myöten koko ajan. Sekoita maizena tai perunajauhot jäljellä olevaan kylmään maitoon, kaada suklaamaidon sekaan ja hämmennä sekaisin. Anna pulpahtaa. Annostele suklaakiisseli ja nosta jäähtyneen kiisselin päälle valkuaispallo(ja).
_________________
Hei, nautin kovasti blogisi lukemisesta. 50-luvulla syntyneenä monet näistä isoäitisi resepteistä ovat minulle tuttuja lapsuudenkodistani. Raha oli toisinaan tiukalla mutta kaikki osattiin käyttää hyödyksi ja ruoka valmistettiin raaka-aineita kunnioittaen. Itsetehty maksalaatikko,veripalttu, paistetut silakat, uunissa paistettu kokonainen lahna ja "dilliliha" olivat usein syötyä ruokaa, keitetty naudankieli oli herkullista leikkelettä ja sitä oli usein koulueväänä leipien päällä maitopullon seurana. Joskus harvoin erikoispyhinä herkuteltiin jopa wiiniläisleikkeilläkin ja ihmeteltiin kummallista suolaista anjovis-kiekuraa leikkeen päällä. Suklaakeittoa söimme joskus sunnuntaipäivällisen jälkiruuaksi, samoin kerroskiisseliä (kuutamokiisseliä) ja appelsiinikiisseliä. Kiitos tarjoamistasi nostalgiaretkistä lapsuuteen, oikein aurinkoista ja herkullista kesää sinulle ja perheellesi! t. Eva Espoosta
VastaaPoistaHei Eva Espoosta,
Poistakiitos viestistäsi, kiva kuulla omakohtaisista makumuistoista, ja tosi kiva, jos olen mielestäsi oikealla tiellä blgoginin kanssa! Ihanaa kesää sinulle ja perheellesi myös, Eva!
Minä olen tehnyt lumimunia (tai kelluviksi saariksi niitä myös kai kutsutaan) ja niiden seurana on tarjottu vanlijakastiketta. Tätä suklaista versiota aion myös kokeilla, sillä ainakin se vaniljainen versio vei sydämeni!
VastaaPoistaKotiharmi Kokkaa,
Poistakiitos viestistäsi, lumimunat, kelluvat saaret ja vaniljakeitto kuulostavat mukavilta herkuilta, mielikuvitus vie heti jonnekin lapsuuskesiin, puutaloon järven rannalle...vaikkei minulla oikeasti olekaan mitään muistoja näistä...maistuvat varmasti lapsille!!!! ;D