SOKERITIPPALEIVÄT

"OIK. HYVÄT" näkyy himmeästi sokeritippaleipäohjeen kulmassa. Taikina oli epäilyttävän löysää, mutta toimi viimeiseen pisaraan saakka. Tippaleivät olivat tosin kattilassa kiehuessaan pulleita ja suuria, mutta vetäytyivät talouspaperin päällä littanoiksi. Jos taikinaan lisäisi jauhoja, saattaisivat herkut pysyä näyttävämmän näköisinä. Mutta maku oli kohdallaan; hmmmmmm, oikein hyviä minunkin mielestäni. Ja kaiken lisäksi niin helppoja valmistaa, että näitä voi väsätä hetken mielijohteestakin. Nykykielisestä ohjeesta tulee reilut 10 tippistä.

SOKERITIPPALEIVÄT vuodelta 1909

9 munanvalkuaista
1 munankeltuainen
160 gr. sokeria
160 gr. vehnäjauhoja

Munat ja sokeri ainoastaan sekoitetaan, mutta ei vatkata vaahdoksi, ja vehnäjauhot lisätään.

Raasvaa tahi voita kuumennetaan pienessä kasariss; siihen kaadetaan suppilon läpi seosta noin 2 rkl. siten, että se muodostaan pinnalle ikäänkuin ristikon. Tippaleipä käännetään reikäkauhalla, keitetään vaalean ruskeaksi kummaltakin puolen, asetetaan imupaperille valumaan ja sokeroidaan. Tarjotaan siman ohella.

____________________

SOKERITIPPALEIVÄT nykykielellä

3 munanvalkuaista
1 munankeltuainen
50 g sokeria
50 g vehnäjauhoja
lisäksi tarvitset:
reikäkauhan, minigrip-pussin/pursotinpussin ja ryösiöljyä uppopaistamiseen

Riko valkuaisten ja keltuaisen rakenne, lisää sokeri ja jauhot. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kuumenna öljy kattilassa 180℃:ksi, öljy on sopivaa kun siihen tiputettu leipäkuutio ruskistuu 30 sekunnissa. Lusikoi taikina minigrip-pussiin, sulje pussin suu ja leikkaa alakulmasta pala pois. Pursota öljykattilaan varovasti zikzak kuviota niin että saat linnunpesän näköisen nyytin (varo, ettei pussi pääse koskettamaan kiehuvaa öljyä). Käännä tippaleipä toisinpäin ja paista kauniin ruskaksi. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan, ripottele tomusokeria pinnalle juuri ennen tarjoamista.

______________________